Читать книгу Pater Paulus: Ivailu yhdessä näytöksessä - Yrjö Weijola - Страница 4
Toinen kohtaus
ОглавлениеEdelliset. Hovimestari.
HOVIMESTARI (Syöksyy huoneestaan.)
Mik' on? Mik' on täällä?
LAKEIJA.
Mä narrin kuristan!
NARRI.
Hän tappaa mun!
Oi auta!
HOVIMESTARI.
Mitä on hän tehnyt?
Sä hänet kautta pyhimysten päästä!
Jos herramme tään jutun kuulla saa,
niin hukka meidät perii.
LAKEIJA.
Kuulkoon vaan!
En helpota! Mua loukannut on narri.
HOVIMESTARI (Pelastaa narrin.)
Sun täytyy helpottaa!
LAKEIJA.
No tällä kertaa
mä sulle narri vielä anteeks' annan.
Nyt korjaa luusi, senkin irvisuu!
NARRI. (Nousee vaivaloisesti.)
Nää luuni sanoit? Nytpä tuntuu siltä,
kuin ehjää luuta mull' ei oisikaan!
HOVIMESTARI (Lakeijalle.)
Sä häntä löit. Hän mitä sulle teki?
LAKEIJA.
Mä tässä lauloin sinun tyttärelles,
kuin ehkä kuulit – — —
HOVIMESTARI.
Sinäkö se olit,
mä luulin pahaa unta näkeväni.
NARRI (Nauraa.)
LAKEIJA.
Suus kiinni, narri. (Hovimestarille.) Tyttärelles lauloin,
mä kauvan olen häntä katsellut,
hän mua sangen miellyttää.
NARRI.
Tuo noita!
LAKEIJA.
Taas paisuu sappeni, nyt korjaa luusi!
HOVIMESTARI.
Nyt lähde, taikka suutun minäkin!
NARRI.
Vai siltä tuntuu? Voinhan mennä sitten.
On narreja tääll' ilman muakin!
(Menee puistoon, kuuntelee salaa miesten keskustelua.)
