Читать книгу Pater Paulus: Ivailu yhdessä näytöksessä - Yrjö Weijola - Страница 5

Ja kaikkia ne suosii ihmiset

kuin narrejakin! Tuokin irvihammas

on päässyt meidän herran suosioon.

No sanos muuta!

Kerran markkinoilla

sai herra nähdä narriraukan tuon

ja tänne toi. Nyt usein iltaan myöhään

hän narrin kaskuja vaan kuuntelee.

Hän väittää niitä sangen viisahiksi,

mut miten lienee, minust' on ne tyhmät.

Niin minustakin on, sä totta puhut.

Jo nimensäkin ompi pähkähullu!

Mi miehen nimi ompi "Pater Paulus"?

Se mitä merkitsee?

En ymmärrä! —

Mut mitä täällä näin sä varhain teet?

Sä sanoit laulaneesi? Niinkö oli?

Niin. – Lauloin hiukan sinun tyttärelles.

Mä häntä kauvan olen katsellut,

hän mua miellyttää. Hän tosin ei oo nuori,

mut viehättävä on hän sekä viisas.

Vai niinkö tuumit. Taidat rakastaa?

En sitä kieltää voi.

Ja mitä aijot?

Sä arvaathan sen itse. Onnellinen

mä oisin, jos hän suostuis ottamaan

mun mieheksensä; hänen olet isä,

mun sulta tulee häntä ensin pyytää.

Sä oothan pulska mies. Sun sukus tosin

ei ole suuri, mutta olethan

sä suuren herran palvelija, myöskin

sull' lienee rahaa.

Ompa sitäkin!

No kuinka paljon?

Sata kultarahaa.

Se vähän on. Ei vaimos elä sillä,

hän on mun tyttäreni, minun, minun,

ja minä olen – — —

Hovimestari!

Siis miksi ylpeilet? No tyttös tänne!

Siis lyödään kättä!

Mietin hiukan vielä!

Se mitä enää auttaa asiassa?

No tuohon käteen siis, no – anna pois!

En tiedä oikein, hiukan epäilen.

Sä olet köyhä.

Aivan kyllin rikas!

No – sama se!

Oi kiitos, kiitos, kiitos!

Ja koska häät?

No vaikka tänään jo,

jos tyttö suostuu.

Olen siitä varma!

Hän kyllä suostuu.

Tietysti hän suostuu!

No astu sisään! Maljasi mä juon,

mun vävypoikani!

Oi kiitos, kiitos!

Ai kuulehan! Mä kaikki kysyin sulta,

mut yhden unhotin. No vähät siitä!

Sä ootko kunnon mies?

Voit olla varma.