Читать книгу Cyrano de Bergerac - Edmond Rostand - Страница 5

Yleisöä, jota saapuu vähitellen. Sotilaita porvareita, lakeijoita, paashipoikia, taskuvarkaita, ovenvartia y.m., sitten markiiseja, CUIGY, BRISSAILLE, virvokkeiden myyjätär, viulunsoittajia j.n.e.

Oven takaa kuuluu äänten kohua, sitten muuan sotilas

tulee kiivaasti sisään.

OVENVARTIA, ajaen häntä takaa.

Hoi, maksu myös!

SOTILAS.

Ma tulen ilmaiseksi!

OVENVARTIA.

Miksi?

SOTILAS.

No! Tunnet kai sä minut kaartin soturiksi!

OVENVARTIA, toiselle sisääntulevalle sotilaalle.

Te?

TOINEN SOTILAS.

Maksa en!

OVENVARTIA.

Vaan… kuinka?…

TOINEN SOTILAS.

Musketööri oon.

I SOTILAS, toiselle. Se alkaa vasta kello kaksi. Katsomoon ei ketään viel' oo tullut. Hiukan miekkailkaamme.

Miekkailevat mukanansa tuomillaan floreteilla.

LAKEIJA.

Pst!

II LAKEIJA, jo saapunut.

Samppanjaa?

I LAKEIJA, näyttäen hänelle pelivehkeitä, joita ottaa nuttunsa

taskuista.

Kas, nopat, kortit! Pelin saamme

nyt käyntiin.

Istuutuu lattialle.

II LAKEIJA, istuutuen myöskin lattialle.

Niinpä niin, sa vanha veikko!

I LAKEIJA, vetää taskustaan kynttilänpätkän, jonka sytyttää ja kiinnittää tiputtamalla talia lattiaan. Kukaan ei näe pimeässä. Siksi otin mukaan mä kynttilän… sain salaa taskuun pistetyksi.

II LAKEIJA.

Käy kiinni! Ruutua!

TOINEN MIEKKAILIJOISTA.

Hei! Varuillasi! Yksi…

KAARTILAINEN, ajaen kukkastyttöä takaa.

Voi pimeässä saada saaliin…

Koettaa ottaa tyttöä vyötäisiltä kiinni.

KUKKASTYTTÖ, irrottautuen.

Sangen niukan!

KAARTILAINEN, seuraten yhä tyttöä.

Suo suukko!

KUKKASTYTTÖ, pois pujahtaen.

Näkevät!…

KAARTILAINEN, vetäen hänet pimeään nurkkaan.

Ei vaaraa!

ERÄS MIES, istuutuen permannolle yhdessä muitten kanssa, joilla,

kuten hänelläkin, on ruokaa muassaan.

Syödään hiukan!

On aikaa!

PORVARI, saattaen poikaansa.

Istutaanpas tähän, poikaseni.

TOINEN PELAAJISTA.

Kas, tuoss' on mulla ässä! Näätkös, tikkis meni!

ERÄS MIES, vetäen pullon vaippansa alta ja istuutuen hänkin.

Näin juon bourgognea…

Juo.

Bourgognessa! Hih! Heisaa!

PORVARI, pojalleen.

Tää, kuule, ehkä joku huono paikka lie?

(Katsoo ympärilleen.)

Suupaltit…

Keskeyttää, kun muuan sotilas tyrkkää häntä.

peliveikot…

Kaatuu pelaajien keskelle.

juopot…

Nousee nopeasti.

KAARTILAINEN, hänen takanaan, kiusaten yhä tyttöä.

Suukko!

KUKKASTYTTÖ, torjuen.

Ei saa!

PORVARI, vieden nopeasti pois poikaansa. Ei tajuta vois tässä, — totta vieköön! — ei, ett' ohjelmassa on Rotrou!

NUORUKAINEN.

Ja myös Corneille!

JOUKKO PAASHIPOIKIA, tulee käsitysten, tanssien ja laulaen.

Tra la la la la la!

OVENVARTIA, vakavasti.

Hoi, kuka siellä veisaa!?

Pois kujeet!…

I PAASHIPOIKA, loukkautuneen-arvokkaasti.

Loukkaatte meit' aina epäilyllä!

Vilkkaasti toiselle heti kun ovenvartia on kääntänyt selkänsä.

Sull' onko lankaa?

II PAASHIPOIKA.

On, ja koukkujakin!

I PAASHIPOIKA. Kyllä taas meidän onkiimme käy peruukkeja!

TASKUVARAS, epäilyttävän näköisiä miehiä ympärillään. Tänne toin teidät oppimaan. Nyt neuvon tehtävänne: kun varastatte…

II PAASHIPOIKA, huutaen toisille paashipojille, jotka jo ovat asettuneet parvelle. Missä putket lieneekään?

III PAASHIPOIKA, parvelta.

Ja herneet?

Puhaltaa herneitä katsomoon.

NUORUKAINEN, isälleen.

Mitä täällä tänään näytellään?

PORVARI.

Clorise.

NUORUKAINEN.

Ja kirjoittaja?

PORVARI.

Balthasar Baro.

TASKUVARAS, kumppaneilleen. Jos pitsi riippuu, sit' ei vedettävä oo, se täytyy leikata!

ERÄS KATSOJA, näyttäen toiselle syrjäistä paikkaa.

Kun täällä ensi kertaa

Cid näyteltiin, ma istuin tuolla.

TASKUVARAS. Kellon sulta näin sieppaan…

Näyttää.

PORVARI, pojalleen. Näyttelijät, joill' ei ole vertaa, on täällä…

TASKUVARAS, tehden pieniä salakähmäisiä vetoliikkeitä.

Nenäliinat…

PORVARI.

Montfleury…

KATSOJA, huutaen parvelta.

Hoi! Tulta!

PORVARI.

… Bellerose, l'Epy, la Beaupré, Jodelet!

PAASHIPOIKA, permannolla.

Kas, myyjätär on tuolla!

MYYJÄTÄR, myymäpöytänsä takana. Appelsiiniä… ja maitoa… ja hyvää marjaviiniä…

Hälinää ovella.

FALSETTIÄÄNI.

Pois tieltä, roskaväki!

ERÄS LAKEIJA, hämmästyksissään. Tokko aikonee markiisit permannolle!?

ERÄS TOINEN LAKEIJA.

Kauaa ei he ole!

Markiisit tulevat.

ERÄS MARKIISI, nähdessään salin olevan miltei tyhjän.

He! Näinkö tyhjää tääll' on, ettei ketään pole ees varpaille! Ei tuota häiriötä! Niin kuin moukat aikaisin me tänne saavuttiin! Ah! hyi! hyi! hyi!

Huomaa olevansa muiden vähää ennen saapuneiden aatelismiesten edessä.

Cuigy! Brissaille!

Syleilyä.

CUIGY. Oh, onpa täällä nyt pimeää!

MARKIISI.

Siks oonkin pahalla mä päällä.

II MARKIISI.

Nyt sytyttäjä saapuu! Sali valaistaan.

YLEISÖ, tervehtien kynttilänsytyttäjän tuloa.

Ah!…

Ryhmitytään sytytettävien kynttiläin ympärille. Joitakuita henkilöitä on asettunut parvelle. Lignière tulee permannolle käsikkäin Christian de Neuvilletten kanssa. Lignière hiukan huolettomassa asussa, juopon, mutta silti hienon näköinen. Christian, joka on hienosti, vaikka hieman vanhanaikaisesti puettu, näyttää olevan omiin ajatuksiinsa kiintyneenä ja katselee aitioihin päin.