Читать книгу Cyrano de Bergerac - Edmond Rostand - Страница 6

Samat, CHRISTIAN, LIGNIÈRE, sitten RAGUENEAU ja LE BRET.

CUIGY.

Lignière!

BRISSAILLE, nauraen.

Ja vielä selvänä.

LIGNIÈRE, hiljaa Christianille.

Kai saan

mä teidät esittää?

Saatuaan Christianilta myöntävän viittauksen.

Parooni Neuvillette.

Tervehtivät toisiaan.

YLEISÖ, ensimäistä sytytettyä kynttiläkruunua nostettaessa.

Ah!

CUIGY, Brissaillelle, katsoen Christiania.

Hän on kaunis mies!

I MARKIISI, joka on kuullut.

Pyh!

LIGNIÈRE, esittäen Christianille.

Herrat de Brissaille,

Cuigy ja…

CHRISTIAN, kumartaen.

Hauska tutustua.

I MARKIISI, toiselle. Myöntänet: hän kaunis on, vaikk' ovat vaatteet vanhaan muotiin!

LIGNIÈRE, Cuigylle.

Tourainesta hän aivan äsken tänne tuotiin.

CHRISTIAN. Jo viikko tutkia mun Pariisia suotiin, ja huomenna ma liityn kaartiin.

I MARKIISI, katsoen aitioihin saapuvia ihmisiä. Tunnet kai sa presidentti Aubryn?

MYYJÄTÄR.

Hoi! Hedelmiä, maitoa…

VIULUNSOITTAJAT, virittäen koneitaan.

La… la…

CUIGY, Christianille, viitaten täyttyvään saliin.

On väkeä!

CHRISTIAN.

On!

I MARKIISI.

Kauneutta ja taitoa!

Tarkastavat naisia, jotka, koreihin vaatteisiin puettuina,

saapuvat aitioihin. Tervehdyksiä, hymyilyä.

II MARKIISI.

Kas, neidit de Guéméné…

CUIGY.

Bois-Dauphin…

I MARKIISI. Me heitä olemme lempineet…

BRISSAILLE.

De Chavigny…

II MARKIISI. Hän meitä nyt pitää leikkinään; — me oomme lemmen-hullut!

LIGNIÈRE.

Kas, herra de Corneille Rouenista on tullut!

NUORUKAINEN, isälleen.

Tääll' akateemikkoja myös kai nähdä saa?

PORVARI.

Tuoll' on Cureau de la Chambre, Boudu ja Boissat,

Porchères, Colomby, Bourzeys, Bourdon, Arbaud…

Jos kuolevat, ei nimi silti kuollut oo.

I MARKIISI.

Kas, tuolla sinisukkain parvi tiedokas:

Barthénoïde, Urimédonte, Cassandace,

Félixérie…

II MARKIISI, ihmetellen. No hitto, sull' on muistossas nuo kaikki nimet?

I MARKIISI.

Kaikki!

LIGNIÈRE, vieden Christianin syrjään.

Tulin seurassanne,

mä että nähdä saisin tuntemattomanne.

Vaan hän ei saavu. Lähden krouviin, täältä pois.

CHRISTIAN, pyytäen.

Ei, älkää! Nimeään en silloin kuulla vois!

Sen mulle sanotte; siks' ootte täällä tovin:

te tunnettehan koko kaupungin ja hovin.

SOITONJOHTAJA, lyöden jousellaan nuottitelineensä laitaan.

No, herrat viuluniekat!…

Nostaa jousen.

MYYJÄTÄR.

Tulkaa ostamaan!

On makaroonia ja…

Viuluniekat rupeavat soittamaan.

CHRISTIAN.

Kun ei vain hän ois

niin kärkäs kieleltään kuin kaikki täällä ovat.

Mä pelkään, mull' on oikein syämen tuskat kovat:

en tohdi kirjoittaa, en tohdi haastaakaan.

Ma oon vain sotilas, ja puhetaidoton.

Näyttää taustaan oikealle.

— Hän tuossa aitiossa joka kerta on.

LIGNIÈRE, aikoen lähteä.

Mä lähden.

CHRISTIAN, pidättäen häntä yhä.

Jääkää, pyydän!

LIGNIÈRE.

D'Assoucy mua vuottaa.

Ja jano mulle täällä aivan surman tuottaa.

Oih!

MYYJÄTÄR, kulkee hänen ohitseen tarjointa kantain.

Mehuvettä?

LIGNIÈRE.

Hyi!

MYYJÄTÄR.

Tai maitoa?

LIGNIÈRE.

Hyi hiis!

MYYJÄTÄR.

Rivesaltea?

LIGNIÈRE.

Häh!

Christianille.

Hetken vielä viivyn siis.

— En pitkään aikaan tätä…

Ottaa pullon käteensä.

…maistanutkaan oo.

Istuutuu myymäpöydän lähelle. Myyjätär kaataa

hänelle rivesaltea.

HUUTOJA, pienen pyylevän ja rattoisan miehen saapuessa.

Ragueneau! Ah!

LIGNIÈRE, Christianille.

Herkkutaidon mestari Ragueneau.

RAGUENEAU, sokerileipurin pyhäpuvussa, tullen vilkkaasti

Lignièreä kohti.

Tääll' ehkä viel' ei ole herra Cyrano?

LIGNIÈRE, esittäen Ragueneauta Christianille. Täss' oivin leipoja ja torttuin täyttelijä; sen vannoo runoilija, vannoo näyttelijä.

RAGUENEAU. hämillään.

Oh! Ei!

LIGNIERE.

Te, mesenaatti, muka arastelkaa!

RAGUENEAU.

He syövät luonani…

LIGNIÈRE.

Ja jäävät teille velkaa.

RAGUENEAU.

Se kunniaksi mulle…

LIGNIÈRE.

Itse runoilette!

RAGUENEAU.

Niin, joskus, sanoivat, ma onnistuin…

LIGNIÈRE. Oh, ette vain joskus! Taiteelle te uhrejanne kannatte.

RAGUENEAU.

Mä kyllä sonetista…

LIGNIÈRE.

Kaakun aina annatte.

RAGUENEAU.

Vain tortun…

LIGNIÈRE.

Turhaan ootte vaatimaton noin.

Ja ballaadista — jos ma oikein muistaa voin! —

annatte…

RAGUENEAU.

Mesileivän.

LIGNIÈRE, vakavasti.

Oikein sokeroidun.

— Ja teatteri, sitä…

RAGUENEAU.

Siitä haltioidun.

LIGNIÈRE.

Te pääsyliput aina leivoksilla saatte.

Ne mitä tänään maksaa? Kuulkaa, kertokaatte

näin meidän kesken!

RAGUENEAU.

Neljä munavanukasta

ja kaalipiirakkaa.

Katsoo kaikkiin suuntiin.

Tää ihmettä on vasta,

etten nää Cyranota täällä!

LIGNIÈRE.

Niinkö! Miksi?

RAGUENEAU.

Nyt näytteleehän Montfleury, — kas, siin' on niksi!

LIGNIÈRE.

Niin, lieneepihän sillä tynnyrillä tänään

Phédonin osa kyllä esitettävänään,

vaan mitä Cyrano voi siitä välittää?

RAGUENEAU.

Siis ette ole kuullut?

LIGNIÈRE.

En.

RAGUENEAU. No, tietäkää: hän Montfleurytä vihaa, eikä tämän sallis hän esiintyä, kun on taide hälle kallis.

LIGNIÈRE, tyhjentäen neljättä lasia.

No, entä sitten?

RAGUENEAU.

Sentään Montfleury…

CUIGY, joka on tullut lähemmäksi. Niin kyllä, hän näyttelee. Ei häneen kaikkein kiellot yllä.

RAGUENEAU.

Vai ei! No, nähdään!

I MARKIISI.

Ken on Cyrano?

CUIGY. Hän on mies muuan… yhtä, toista… hurja, huoleton.

II MARKIISI.

Kai aatelia?

CUIGY.

Kyllä. Kuuluu kaartiin hänkin.

Näyttää erästä aatelismiestä, joka kulkee

salissa kuin jotain etsien.

Tuoll' on Le Bret. Hän teille kertoo enemmänkin.

Kutsuu.

Le Bret!

Le Bret tulee heitä kohden.

Te Cyranota haette?

LE BRET.

Niin haen.

Oon levoton!…

CUIGY.

Hän on kai merkillinen mies?

LE BRET, vakuuttavasti.

Ei hänen vertaistaan oo alla taivaan laen.

RAGUENEAU.

Hän runoilija on!

CUIGY.

Ja sanaseppä!

LE BRET. Niin, ja soittoniekka!

BRISSAILLE.

Fyysikko!

LIGNIÈRE. Ja Herra ties, miks' oudon-kummat piirteet hälle annettiin!

RAGUENEAU. Niin, totta, luulen kyllä, kasvoillaan ei voisi hän lumota, ei seuran kaunisteena oisi, mut ylväin oikkuinensa, siitä varma oon, ois oivin henkilö hän ollut Jacques Gallot'n, tää riitelijä, vilkas, hupsu töyhtölakki, joll' aina päällänsä kuusliepeinen on takki; — sit' ylpeänä hän kuin kukko sulkiansa ain' ilmaan nostaa takaa… täältä!… huotrallansa — niin arka arvostaan kuin koskaan kukaan muu, ken ylpeästä Gaskonjasta polveutuu; ja nenä sitten — sitä saattaa kuvitella, kun muistaa, millainen on armas Pulcinella. — Kun ohi käydään, sitä aina arvioidaan ja sanotaan: "Kas kuinka liiotella voidaan!" tai nauretaan: "Pois kohta pannaan nenä tuo!" Mut Cyrano sen siinä aina olla suo.

LE BRET, kohauttaen päätään.

Jos sen sa huomaat vain, on silloin henkes halpa.

RAGUENEAU, ylpeästi.

Kuin kuolon miekka iskee silloin miehen kalpa.

I MARKIISI, olkapäitään kohauttaen.

Hän tule ei.

RAGUENEAU.

Hän tulee. Vetoako lyödään.

Te saatte kanan…

I MARKIISI, nauraen.

Hyvä! — Milloinkas se syödään? —

Ihastuksen hälinää salissa. Roxane ilmestyy aitioonsa.

Hän istuutuu eteen; hänen seuralaisnaisensa asettuu taakse.

Christian, joka par'aikaa maksaa myyjättärelle, ei katso

sinnepäin.

II MARKIISI, huudahtaen.

Ah, herrat, hän on aivan lumoava!

I MARKIISI. Näen: hän on kuin mansikka, kuin marja viinimäen!

II MARKIISI. Niin viileä ja raitis, että pelkoon häätyy: jos liki käy, niin varmaan sydän-parka jäätyy.

CHRISTIAN, nostaa päätään, huomaa Roxanen ja tarttuu kiivaasti Lignièren käsivarteen. Se hän on!

LIGNIÈRE, katsoen.

Hänkö?

CHRISTIAN.

Hän. Nyt nimen kuulla saanen!

Mä pelkään niin!

LIGNIÈRE, maistellen viiniään. Magdeleine Robin. Vaan hän Roxanen nimeä käyttää. — Sinisukka!

CHRISTIAN.

Oih!

LIGNIÈRE. Hän vapaa on. Orpo. Serkku Cyranon…

CHRISTIAN.

Vai sillä tapaa!

Tällä hetkellä tulee aitioon hieno herrasmies, jonka kaulassa

on sininen ritarinauha, ja haastelee hetkisen, seisten,

Roxanen kanssa. Christian hätkähtää.

Ken?

LIGNIÈRE, alkaa juopua, vilkuttaa silmiään. Kreivi… heh… De Guiche! Roxanea hän lempii, vaan naimisiss' on — siksi epäilee ja empii: — on kardinaali hänen rouvallensa sukua. No, kreivi osaa hyvin järjestää ja laittaa: Roxanen alikreivi Valvertille hän naittaa. Valvert on tyytyväinen, tytöstä ei lukua: vähätpä, iloinen hän olkoon taikka sureva! De Guiche on mahtimies. He, he! Hän temput tietää! — Vaan siit' oon tehnyt komman… hyvän… kuulla sietää! Sen loppu varsinkin on onnistunut… pureva!

Nousee hoiperrellen, nostaa lasiaan, valmiina lausumaan.

CHRISTIAN.

Ei! Jääkää hyvästi!

LIGNIÈRE.

Te lähdettekö?

CHRISTIAN.

Lähden

Valvertin luokse!

LIGNIÈRE.

Älkää! Älkää Herran tähden!

Hän tappaa teidät!

Viittaa silmäniskulla Roxaneen.

Jääkää! Teitä katsotaan!

CHRISTIAN.

Mä jään!

On mietteissään. Taskuvarasjoukko, nähdessään hänen seisovan

ajatuksissaan, pää pystyssä, suu auki, lähestyy häntä.

LIGNIÈRE. Ja minä menen. Ehkä juoda saan taas kerrankin. Mua jano vaivaa. Kapakassa mua odotetaan.

Menee hoippuen.

LE BRET, joka on kiertänyt salin, tulee Ragueneauta kohden; levollisesti. Hän on poissa.

RAGUENEAU, epäillen.

Vuotan tovin…

LE BRET.

Ehk'ei hän tiedä mitä tääll' on ohjelmassa!

YLEISÖ.

Hoi! Alkakaa jo! Heti! Myöhä on jo kovin!