Читать книгу Cyrano de Bergerac - Edmond Rostand - Страница 8

Samat, CYRANO, sitten BELLEROSE, JODELET.

MONTFLEURY, markiiseille.

Mua tulkaa auttamaan!

ERÄS MARKIISI, välinpitämättömästi.

No, näytelkäähän!

CYRANO. Pelkään: jos poistu et, mun täytyy antaa sulle selkään.

MARKIISI.

Jo riittää!

CYRANO. Markiisit, jos vaikene jo ette, niin kanssa miekkani te kohta haastelette!

KAIKKI MARKIISIT, nousten seisomaan.

Tää liikaa on jo… Liikaa!… Montfleury…

CYRANO. Jos hän ei mene, hänet, totta vieköön, höyhennän!

MUUAN ÄÄNI.

Vaan…

CYRANO.

Pois, ja pian!

TOINEN ÄÄNI.

Mutta…

CYRANO.

Viipyykö hän vielä?

Tekee sellaisen liikkeen kuin käärisi hihojaan ylös.

No, menen näyttämölle! Saatanhan ma siellä

tuon paksun rasvaruhon kyllä paloittaa.

MONTFLEURY, kooten kaiken arvokkuutensa.

Ken mua loukkaa, loukkaa itse Thaliaa!

CYRANO, hyvin kohteliaasti. Jos Thalia vain tuntis herra Montfleuryn, ken häntä loukkaa, — varmaan nähdä saataisiin, hän että koturninsa antais jonkun kerran koskettaa jotain paikkaa tämän arvon herran.

PERMANNOLLA OLIJAT.

Montfleury! Montfleury! Clorise!

CYRANO, niille, jotka huutavat hänen ympärillään. Mä pyydän, armahtakaa mun huotraani! Jos jatkuu tää, niin min' en takaa, se vaikka sisältänsä säilän sinkauttaisi!

Piiri laajenee.

JOUKKO, väistyen.

Heh!

CYRANO, Montfleurylle.

Poistu!

JOUKKO, lähestyen ja mutisten.

Ohhoh!

CYRANO, kääntyen nopeasti.

Häntä enkö pois ma saisi!

Hänestä etäännytään taas.

ERÄS ÄÄNI. laulaa taustassa.

Cyrano valtioi; no, ei se haittaa ketään: hän sill' ei mitään voi, Clorise se esitetään.

KAIKKI, laulavat.

Clorise! Clorise!

CYRANO. Jos joku uskaltaa tuon laulun vielä laulaa, niin hänet siihen paikkaan tämä miekka naulaa!

ERÄS PORVARI.

Oh, ette ole Simson!

CYRANO. Aasin leukaluu ois teillä ehkä antaa?

ERÄS NAINEN, aitioisa.

Tää on hirveätä!

ERÄS HERRA.

En tällaist' ole nähnyt!

II NAINEN.

Tätä kauhistuu!

PORVARI.

Hyi! Häpeänä täytyy minun pitää tätä!

PAASHIPOIKA.

Hei, tää on hauskaa!

PERMANNOLLA OLIJAT.

Kas! — Montfleury! — Cyrano!

CYRANO.

Ma vaadin hiljaisuutta!

PERMANNOLLA OLIJAT.

Oh! Mää! Muuh! Huu! Hoo!

CYRANO.

Mä käs…

PAASHIPOIKA.

Miau!

CYRANO.

Mä käsken teidän vaiti olla!

Ja taistoon vaadin kaikki tässä, permannolla.

— Nimenne, pyydän! — Tänne, nuoret urhot, käykää!

Jokainen vuorollaan. No, pian järjestäykää! —

Ken tahtoo alkaa leikin? Hän, sen vannon, saa

nyt oikein komeasti manaan matkustaa!

Te, herra? Ette? Te? Ei! Ymmällä mä oon.

— Ken kuolla tahtoo nyt, hän sormen nostakoon!

Äänettömyys.

Heh! Kainojako oisi täällä nyt niin monta,

jotk' eivät kehtaa nähdä miekkaa alastonta?

Ei yhtään nimeä? — Ei sormea? — Siis näen,

ett' asiaan saan käydä.

Kääntyen näyttämöön päin, jossa Montfleury odottaa hädissään.

Aiot siellä seistä?

Oot paise, joka' täytyy saada kiirehtäen

pois näyttämöltä…

Käsi miekankahvassa.

— toivon: ilman leikkuuveistä.

MONTFLEURY.

Mä…

CYRANO, laskeutuu alas tuolilta, istuutuu muodostuneen

piirin keskelle, kuin olisi kotonaan.

Kolme kertaa lyön nyt yhteen käsiäni.

Sa kolmannella poistut!

PERMANTOYLEISÖ, huvitettuna.

Hyvä! Hah, hah!

CYRANO, lyöden yhteen käsiään.

Yksi!

MONTFLEURY.

Mä…

ÄÄNI, aitiosta.

Jääkää!

ÄÄNIÄ, permannolta.

Hän ei jää! — Hän jää! — Oon ihmeissäni! —

Tää miten päättyneekään!?…

MONTFLEURY. Ehkä vältetyksi mä…

CYRANO.

Kaksi!

MONTFLEURY. Luulen että järkevämpää vois kai olla…

CYRANO.

Kolme!

Montfleury katoaa kuin laskuluukun kautta. Naurun,

vihellysten, huutojen myrsky.

ÄÄNIÄ YLEISÖN JOUKOSTA.

Eipä tuota luullut ois! —

Huh! — Raukka! — Takaisin!

CYRANO, mielissään, heittäytyy selkänojaan tuolilleen ja panee jalkansa päälletysten ristiin. Hän tuskin kuuntelee.

ERÄS PORVARI.

Puhuja!

Bellerose tulee esiin ja tervehtii.

Ah!… Bellerose!

BELLEROSE, hienosti.

Kun, herrat…

PERMANTOYLEISÖ.

Ei! — Jodelet!

JODELET, tulee esiin, puhuu nenä-äänellä.

Te, karjalauma!

PERMANTOYLEISÖ.

Hyvä! Oikein alotat sa!

JODELET. Se suuri taiteilija, joll' on suuri vatsa, ja joka juuri siksi tääll' on suosiossa, on tuntenut, ett' täytyy tuossa tuokiossa…

PERMANTOYLEISÖ.

Se raukka!

JODELET.

… hänen päästä ulos…

PERMANTOYLEISÖ. Takaisin hän tulkoon!

JOTKUT.

Ei!

TOISET.

Hän tulkoon!

NUORUKAINEN, Cyranolle. Mutta tietenkin teill' on kai joku syy vihata Montfleurytä?

CYRANO, kohteliaasti, yhä istuen. Te nuori ankanpoika, onhan mulla niitä: On kaksi, vaikka yksi riittäis hyvin. Nähkää: Pro primo: hän on kurja näyttelijä, ähkää ja puhkaa; runoa hän lausuu läähättäen kuin nousis taakkaa kantain päälle jyrkän mäen! — Secundo: se on salaisuus…

VANHA PORVARI, hänen takanaan. Vaan kaikki luuli tääll' että näytellään, ja te…

CYRANO, kääntäen tuolinsa porvariin päin; kunnioittavasti.

Te vanha muuli!

Keskeytin Montfleuryn, ja mun on hyvä olla.

Baro!? Hm! Arvoltaan hän yhtä on kuin nolla!

NEITOSET, aitioissa.

Baro! — Oh, taivas! — Miten sanoakaan voidaan?! —

Ah! — Oh! — Sa kuulitko? — Me häntä jumaloidaan!

CYRANO, kääntäen istuimensa aitioita kohti, sirosti. Te rakkaat kaunottaret! Kukoistakaa aina, säteilkää, olkaa meille taivaan kallein laina, ihanaks' elomme ja unelmamme luokaa, iloitkaa! — mutta meidän arvostella suokaa.

BELLEROSE.

Vaan ken suo hyvityksen meille tappioista?

CYRANO, kääntäen tuolinsa näyttämöön päin.

Se oli viisas sana. En oo kuullut toista

mä tänään.

Nousee, heittää rahakukkaron näyttämölle.

Thespiin vaippa jääköön eheäksi,

Tän ehkä tällä kertaa näätte riittäväksi.

YLEISÖ, häikäistynä.

Ah!… Oh!…

JODELET, siepaten vikkelästi rahapussin ja punniten sitä kädessään.

Te tähän hintaan saatte milloin vaan

Clorisen esityksen kesken loppumaan!

YLEISÖ.

Huu!… Huu!…

JODELET.

Niin! Huutakaa, on siitä laiha tulos!

BELLEROSE.

Nyt sali tyhjäksi!…

JODELET.

Niin! — Menkää! Kaikki ulos!

Ruvetaan tekemään lähtöä, Cyranon katsellessa tyytyväisenä.

Mutta yleisö pysähtyy piankin kuuntelemaan seuraavaa keskustelua,

ja lähtö keskeytyy. Aitioissa istuvat naiset, jotka jo olivat

nousseet seisomaan ja ottaneet vaippansa hartioilleen, pysähtyvät

kuuntelemaan ja istuutuvat viimein uudestaan.

LE BRET, Cyranolle.

Tää oli hassua!

TUNGETTELEVA MIES, joka on lähestynyt Cyranota. Noin Montfleuryn te pois ajoitte, mutta häll' on suuri suosijansa, Candalen herttua! Vaan ehkä teillä kanssa on suojelija?

CYRANO.

Ei!

TUNGETTELEVA. Ei ketään, joka vois suurella nimellään…?

CYRANO.

Ei!

TUNGETTELEVA.

Eikö?

CYRANO, tuskastuneesta Kaksi kertaa sen sanoin jo. En sitä kolmannesti kertaa. Käsi miekankahvassa. Ja sentään monellakaan ei niin oivallista oo suojelijaa!

TUNGETTELEVA. Mutta teidät kaupungista pois karkotetaan.

CYRANO.

Tuskin sentään teen sen matkan!

TUNGETTELEVA.

Vaan käsi herttuan ulottuu kauas!

CYRANO.

Kyllä!

Vaan s'ei niin pitkälle kuin tämä käsi yllä.

jos varsinkin ma sitä tällä…

Osottaa miekkaansa.

… hiukan jatkan.

TUNGETTELEVA.

Vaan ette vaatine kai…?

CYRANO.

Vaadin.

TUNGETTELEVA.

Mutta…

CYRANO. Nyt täyskäännös! Ulos!

TUNGETTELEVA.

Mutta…

CYRANO.

Teitä sietänyt

oon liian kauan. Mitä siinä tirkistätte?

Mun nenäänikö?

TUNGETTELEVA, typertyneenä.

Minä… min' en tietänyt…

CYRANO.

Vai ette?…

TUNGETTELEVA.

Min' en tiedä, muista…

CYRANO, astuen häntä kohti. Virkistätte kai vielä muistoanne! — Mikä nenässäni niin hämmästyttää?

TUNGETTELEVA, peräytyen.

Enhän…

CYRANO. Ehkä, ystäväni, se heiluu, häilyy niin kuin vyöllä ruutisarvi?

TUNGETTELEVA, kuten äsken.

En…

CYRANO.

Ehkä nenälläni marssii kärpäsparvi?

TUNGETTELEVA.

Vaan…

CYRANO.

Ehkä siin' on joku liika kasvannainen?

TUNGETTELEVA.

Ma…

CYRANO.

Ehk' on liian käyrä, pöllön noukan lainen?

TUNGETTELEVA.

Ei suinkaan…

CYRANO.

Mitä sitten siin' on tavatonta?

TUNGETTELEVA.

Oh…

CYRANO.

Lienee luonnon-oikku, joit' ei ole monta?

TUNGETTELEVA.

Oon koettanut olla katsomatta sitä.

CYRANO.

Vai koettanut! Eikö miellytä se? Mitä?

TUNGETTELEVA.

Vaan, herra…

CYRANO.

Väri ehk' on mielestänne huono?

Tai muoto? Ehkä oon kuin mikä sarvikuono?

TUNGETTELEVA.

Ei, ei…

CYRANO.

No miksi sitten töllistellen seistä? —

Kenties se lienee aivan liian suuri teistä?

TUNGETTELEVA, änkyttäen.

Ei, se on pieni, pienen-pieni!

CYRANO. Tätä nenää sanotte pieneksi! Mua tuskin voisi enää pahemmin pilkata!…