Читать книгу Säveliä - Various - Страница 3

Jo taukoo myrsky, laineet hiljenneena

Jo pyrkii lepohon, kun päivä laskeutuu.

Jo nukkuu luonto kaikki, nukkuneena

Se armosylihin nyt Herran sulkeutuu.

Jo vai'ennut on satakielen ääni,

Niin – hetkiseksi sekin yöllä vaikenee.

Vaan varhain aamulla mun ikävääni

Se laulaissansa soittaa – pois hajoittelee.

Ja ilta tuottaa rauhan sureville,

Ja levon väsyneille se kauniin tarjoaa.

Sentähden iloitsen, kun taivaan rantamille

Tuo kaunis aurinko noin hiljaa vaeltaa.

Se vaipuu – kenties minne vaipuneekaan

– Luo Luojan kertomaan, min täällä nähnyt on.

Mitk' vaiheet katoovaiset täällä vaihdelleekaan,

Ne näkee aurinkoinen, kirkas, varjoton.

Kun itkee ihmislapset vaivojansa,

Tai onnestansa toiset heistä iloitsee,

Niin niitä kaikkia se matkallansa,

Tuo taivaan valo suuri, hiljaa katselee.

Ja illan tullen rientää täältä poisi,

Vaan elomme se kaikki näkee ainiaan.

Oi, Herra, jospa aurinkoinen voisi,

Läp' yönkin loistaa tänne synkkään maailmaan.