Читать книгу Säveliä - Various - Страница 4

Hiljaa öisen peitteen luopi

Kirkas aamu tieltään pois.

Uuden päivän Herra suopi;

Oi, jos lintuin laulut sois!

Tyynnä kun on järven pinta,

Aamu kirkkaudessaan,

Silloin miks'ei ihmisrinta

Riemuin laula laulujaan?

Mutta kun ei lehdikoissa

Satakielen sävel soi,

Ihmisrinta kuinka noissa

Täysin äänin laulaa voi!

Tosin aamuhetkin soisin,

Että linnut laulaisi.

Silloin ehkä miekin voisin

Laulaa – sumut poistuisi.

Muistellessain kuinka ennen

Kesä-aamuin ihastuin,

Kuullessani kyntörastaan

Lauluja, kuin riemastuin!

En voi olla kaipaamatta

Kesä-aamuin lauluja;

Nyt on linnut laulamatta.

– Kesät on niin kolkkoja.

Oisivatko muuttunehet

Suomen kesät syksyiksi,

Joiss' ei enää linnut laula,

Marjat kypsy kypsiksi?

Laulaa linnut kerran vielä,

Kun on aamu isänmaan.

– Kansa kun on noussut siellä

Suomen sydänmailla vaan!

Marjat kypsyy kankahilla,

Helteiseks kun päivä käy.

Silloin Suomen sydänmailla

Syksyä ei koskaan näy.

Hengen tiellä kesän voittaa

Kansa kerran ikuisen.

– *Silloin* ihmislapsi soittaa

Iloisna kuin leivonen!