Читать книгу Näkymätön mies - H. G. Wells - Страница 7

Sisällysluettelo

Murtovarkaus pappilassa

Pappilaan tehdyn murtovarkauden yksityiskohdat olemme pääasiassa kuulleet kappalaiselta ja hänen rouvaltaan. Se tapahtui helluntaimaanantaina aamuyöllä, samana päivänä, joka oli pyhitetty Ipingin klubin juhlalle. Rouva Bunting heräsi äkkiä siinä hiljaisuudessa, joka vallitsee ennen päivänkoittoa. Hän oli saanut ihan varmasti sen vaikutelman, että heidän makuuhuoneensa ovi oli avautunut ja sulkeutunut. Hän ei heti herättänyt miestään, vaan nousi istumaan vuoteessaan ja kuunteli. Sitten hän kuuli selvästi paljaiden jalkojen tassutusta. Askeleet tuntuivat tulevan viereisestä pukeutumishuoneesta ja suuntautuvan pitkin käytävää portaita kohti. Kohta kun hän oli varma siitä, herätti hän kunnianarvoisan herra Buntingin niin hiljaa kuin mahdollista. Pastori ei raapaissut tulta, vaan pani silmälasit nenälleen, veti päälleen rouvansa aamunutun, pisti jalkaansa kylpytohvelit ja meni ulos portaiden siltamalle kuuntelemaan. Hän erotti selvästi hapuilevia askeleita alhaalta työhuoneensa kirjoituspöydän luota ja sitten rajun aivastuksen.

Silloin hän palasi makuuhuoneeseen, varustautui ensimmäiseksi käsiin osuvalla aseella, hiilihangolla, ja laskeutui alas portaita niin äänettömästi kuin suinkin. Rouva Bunting tuli portaiden siltamalle.

Kello oli noin neljä, ja yön synkin pimeys oli jo haihtunut. Eteisessä erotti vähän valonhohdetta, mutta työhuoneen oviaukko ammotti ihan mustana. Kaikki oli hiljaa; kuului ainoastaan heikkoa portaiden natinaa herra Buntingin askelten alla ja hiljaista liikettä työhuoneesta. Sitten jokin napsahti, laatikko avattiin, ja papereita pöyhittiin. Sitten kuului sadattelua, tulitikulla raapimista ja työhuoneen täytti keltainen valo. Herra Bunting oli nyt käytävässä ja saattoi oven raosta nähdä kirjoituspöytänsä ja avonaisen laatikon ja pöydällä palavan kynttilän. Mutta varasta hän ei voinut erottaa. Hän seisoi käytävässä tietämättä oikein, mihin oli ryhdyttävä, ja rouva Bunting, kasvot valkeina ja jännittyneinä, hiipi hitaasti alas portaita hänen jäljessään. Yksi seikka piti herra Buntingin rohkeutta vireillä: se vakaumus, että murtovaras oli joku kyläläinen.

He kuulivat rahan kilahduksen ja käsittivät varkaan löytäneen jäljellä olevat talousvarat — yhteensä kaksi puntaa ja kymmenen shillingiä puolen punnan rahoina. Se ääni innosti herra Buntingiä ripeään toimintaan. Puristaen lujasti hiilihankoa hän syöksyi huoneeseen, rouva Buntingin seuratessa kintereillä.

"Antautukaa!" huusi herra Bunting hurjasti ja pysähtyi sitten hämmästyneenä. Ilmeisesti huone oli tyhjä.

Mutta sittenkin oli heidän käsityksensä, että he olivat juuri tuolla hetkellä kuulleet jonkun liikkuvan huoneessa, muuttunut täydeksi varmuudeksi. Puolisen minuuttia he seisoivat siinä läähättäen, sitten rouva Bunting astui huoneen poikki ja katsahti uuninvarjostimen taakse, herra Buntingin tirkistäessä pöydän alle jonkin aavistuksen yllyttämänä. Sitten rouva Bunting siirsi syrjään ikkunaverhot, ja herra Bunting tähysti uuninsuusta savupiippuun ja sohi sinne hiilihangolla. Senjälkeen rouva Bunting tutki paperikorin, ja herra Bunting avasi hiilisangon. Viimein he seisoivat ja tuijottivat toisiinsa kysyvin silmin.

"Olisin voinut vannoa…" sanoi rouva Bunting.

"Kynttilä!" huomautti herra Bunting. "Kuka sytytti kynttilän?"

"Laatikko!" virkkoi rouva Bunting. "Ja rahat ovat menneet!"

Hän astui nopeasti avoimelle ovelle.

"Kaikista ihmeellisistä tapauksista…"

Käytävästä kuului taas raju aivastus. He ryntäsivät ulos ja samalla paukahti keittiön ovi kiinni. "Tuoppa kynttilä!" pyysi herra Bunting ja lähti edellä. He kuulivat kumpikin, kuinka salvat nopeasti työnnettiin paikoilleen.

Avatessaan keittiön oven kappalainen näki pesuhuoneen läpi, että takaovi juuri avautui, ja aamunkoiton heikko kajastus valaisi takana olevan puutarhan tummia varjoja. Hän oli varma siitä, ettei mikään mennyt ulos ovesta. Se avautui, oli hetken avoinna ja sulkeutui sitten läjähtäen. Samassa alkoi lepattaa rouva Buntingin työhuoneesta tuoma kynttilä… Kesti minuutin tai pari, ennenkuin he astuivat keittiöön.

Se oli tyhjä. He panivat takaoven jälleen lukkoon, tutkivat keittiön, ruokasäiliön ja pesuhuoneen perinpohjin ja menivät lopulta alas kellariin. Koko talosta ei voinut löytää ainoatakaan sielua, vaikka kuinka olisi hakenut.

Päivänvalo tapasi kappalaisen ja hänen vaimonsa kummallisesti puettuna pikku parina yhä ihmettelemässä samalla paikalla, koveroksi palaneen ja valuvan kynttilän heikossa valaistuksessa.

"Kaikista kummallisista jutuista", aloitti kappalainen kahdennenkymmenennen kerran.

"Rakkaani", virkkoi rouva Bunting, "Susie tulee alas. Odotahan tässä, kunnes hän on mennyt keittiöön, ja pujahda sitten ylös portaita."