Читать книгу Siltalan pehtori - Harald Selmer-Geeth - Страница 7

Sisällysluettelo

Siltala, 28 p:nä toukok.

Terveempi kuin milloinkaan — vanhapoika! Ei, veli rakas, niin hyvin ei toki asiat ole! Kiitos kuitenkin hupaisasta kirjeestäsi ja Thorsbytä koskevista tiedonannoistasi.

Mitä taas minuun tulee, niin tunnen itseni kyllä paremmaksi, mutta se on vaan satunnaista, muuttuneesta elinjärjestyksestä johtuvaa. Jolla kerran on ollut sellaisia oireita kuin minulla, niin kyllä sen terveys on mennyttä — vaikkapa nyt sitten riutuminen estyy joksikin aikaa tai jatkuu yhä edelleen.

Olen työskennellyt jotenkin uutterasti nykyään, olen järjestänyt nim. kirjanpidon ihan uudelleen täällä — koko talossa ei ole muuta kuin yksi muistikirja, jota tuskin voi lukea, ja suunnattomalla vaivalla olen saanut selville tulot ja menot.

Mitä enemmän perehdyn tilan taloudenhoitoon, sitä suuremmin minua hämmästyttää ja ihmetyttää, että moinen voi lainkaan tulla kysymykseen nykyään.

Johan pienimpäinkin sisämaan talonpoikaistalojen olisi pitänyt ruveta ottamaan vaaria tulolähteistään ja lähettämään edes jonkun voidrittelin vuodessa ulkomaille. Mutta Siltala, jossa on kaksisataakahdeksankymmentä lehmää, tyytyy myömään osan voistaan Heinolaan. Muuten myödään täällä joku satanen syltä halkoja, muutamia lampaanruhoja, jokunen muna satunnaisilla kaupunginmatkoilla — ja siinä kaikki.

Suurin osa maitoa menee täällä kotona väelle ja elukoille. Oikea aarniometsä kerrassaan — kuten jo kerroin — on koskemattomana ja käyttämättömänä, luultavasti siksi, että puiden rungot ovat käyneet liian jykeviksi ja työläiksi kaataa ja metsä on liian kaukana, kun lähempääkin taloa saadaan riittämiin halkoja. Erinomaisista, vieläpä ihan uskomattoman runsaista kalavesistä pyydetään vain kotitarpeiksi — ja samaan tapaan kaikki muukin. Mutta etenkin noiden kahdensadankahdeksankymmenen lehmän ja — voin ihan huoletta sanoa — yli sadan hengen pito, joista ei ole vähintäkään hyötyä tai tuloja, se ajatus jo paljaaltaan voi tehdä hapset harmaiksi.

29 p:nä toukok.

Tulin keskeytetyksi eilen. Ja nyt lähtee posti tuossa paikassa, joten ennätän vain heittää jäähyväiset.

Ajattelin vain kertoa, että kohta saapuu armoni tänne — sain käskyn lähettää kesäkuun 1 p:nä kahdet vaunut herrasväkeä vastaan aina Lahteen saakka. Tuhlausta sekin, ihan sulaa hulluutta, meiltä kun on Savonradalle ainoastaan vähän kolmatta peninkulmaa. Mutta jos herrasväki kaikessa muussakin on yhtä hyvin seurannut maailman kehitystä kuin maanviljelyksessä ja maataloudessa, joista viimeiset tiedot lienee tulleet tänne isoisäni isän aikoina, niin eivät he tietenkään ole tulleet ajatelleeksi jotain Savonrataa uskaltaakseen koetella sitä. Heidän esi-isänsä ovat jääneet Lahteen ja he tekevät samoin — vaikkakin matka siten venähtää noin kuusi tai kahdeksan tuntia ja he saavat olla koko päivän maantiellä!

No niin — kuten sanottu — en ennätä enempää tällä erällä, vaan heitän hyvästit ensikertaan.

Polle.