Читать книгу Maan ympäri 80 päivässä - Jules Verne - Страница 6

Sisällysluettelo

Phileas Fogg hämmästyttää palvelijansa Passepartout'in.

Kello 7.25 sanoi Phileas Fogg jäähyväiset kunnioitettaville pelikumppaneilleen, voitettuaan vistissä noin 20 guineata (500 mk), ja läksi klubista. Kello 7.50 hän astui taloonsa.

Passepartout, joka jo tarkoin osasi ohjelmansa, kummastui suuresti nähdessään isäntänsä tulevan kotiin näin tavattomaan aikaan. Sen mukaan kuin Passepartout oli selkoa saanut, ei isäntä koskaan tullut kotiin ennenkuin ummelleen kello 12 yöllä.

Phileas Fogg meni heti huoneeseensa ja kutsui:

— Passepartout!

Tämä ei vastannut, arvellen, ettei isäntä suinkaan kutsumisellaan häntä tarkoittanut; eihän nyt ollut se aikakaan.

— Passepartout! — huudahti Mr. Fogg, liiaksi korottamatta ääntänsä.

Passepartout astui sisään.

— Olen kutsunut kahdesti, — virkkoi Mr. Fogg.

— Kello ei ole kahtatoista vielä, — vastasi Passepartout, kello kourassaan.

— Ei olekaan, — sanoi isäntä, — enkä teitä torukaan. Me lähdemme 10 minuutin kuluttua Doveriin ja Calais'hen.

Ranskalaisen pyöreillä kasvoilla elehti jonkinlainen irve. Hän oli kaiketi kuullut väärin.

— Monsieur aikoo lähteä? — kysyi hän.

— Aion; me lähdemme matkustamaan maan ympäri.

Passepartout'in silmät lensivät selälleen, kulmakarvat vetäytyivät ylös, kädet hervahtivat alas, ruumis kutistui, ja kaikki osoitti niin suurta hämmästystä, ettei se enää ollut kovin kaukana typeryydestä.

— Maan ympäri, — mutisi hän.

— Niin, 80 päivässä, — vastasi Mr. Fogg. Emme saa kadottaa silmänräpäystäkään.

— Entäs matkakapineet? — kysäisi Passepartout, käännellen päätään oikealle ja vasemmalle.

— Ei mitään matkakapineita. Ei muuta kuin pieni käsilaukku, siihen kaksi paitaa ja kolme paria sukkia. Teidän varallenne samoin. Matkalla ostetaan mitä tarvitaan. Ottakaa sadetakki ja villapeite. Katsokaa, että teillä on hyvät jalkineet, vaikka tosin hyvin vähän me tulemme astuneeksi jalkaisin, tuskin ollenkaan. Joutukaa!

Passepartout yritti vastata, mutta ei voinut. Hän meni huoneeseensa, heittäytyi tuolille ja huudahti, niinkuin hänen kotimaassaan usein tehdään:

— Mutta kyllä tämä on kovaa! Ja minä kun toivoin saada olla rauhassa!

Koneellisesti hän laittoi matkalaukun reilaan. Maanko ympäri 80 päivässä? Olikohan isäntä ihan hullu? Ei maar… Leikkiäkö tämä sitten on? Mennään muka Doveriin — mennään vaan! Sieltä Calais'hen — vaikka sinnekin. Tämähän ei suinkaan ollut kunnon Passepartout'ille vastenmielistä, hänelle, joka ei viiteen vuoteen ollut nähnyt isäinsä maata. Kenties mennään hamaan Pariisiin asti? Sepä vasta olisikin erinomaisen hupaista: nähdä jälleen tuo iso pääkaupunki! Mutta siellä kai isännän matka-into lauhtuukin. Epäilemättä; mutta ihmeellistä kumminkin on, että hän niinkin pitkille matkoille lähtee, tuo rauhallinen herra Fogg!

Kello 8 oli Passepartout laittanut valmiiksi laukun, jossa olivat hänen ja isännän matkatarpeet. Yhä vielä levottomana hän läksi kammiostansa ja lukittuaan huolellisesti ovensa astui Mr. Foggin luo.

Mr. Fogg oli valmis. Hänellä oli mukanaan Bradshaw'in matkaopas "Continental Railway Steam Transit and General Guide", joka oli selittävä hänelle kaikki, mitä matkalla oli tarpeellista tietää. Hän otti laukun Passepartout'in kädestä, avasi sen ja pani siihen paksun tukun noita kauniita pankinseteleitä, jotka käyvät kaikissa maissa.

— Ettehän unohtanut mitään? — kysäisi hän.

— En mitään, monsieur.

— Sadetakki ja peite?

— Tässä.

— Hyvä. Ottakaa tämä laukku.

Mr. Fogg jätti laukun Passepartout'ille.

— Ja pitäkää huoli siitä: siinä on 20 tuhatta puntaa.[3]

Passepartout oli vähällä pudottaa laukun, ikäänkuin nuo 20 tuhatta puntaa olisivat olleet raskaissa kultarahoissa.

Isäntä ja palvelija astuivat ulos ja kiersivät lukon kahdesti kiinni.

Saville-row'in päässä he nousivat vaunuihin ja saapuivat pian

Charing-Crossin asemalle, josta alkaa yksi South-Castern radan haaroja.

Kello 8.20 pysähtyivät vaunut asemahuoneen eteen. Passepartout hyppäsi maahan, isäntä seurasi häntä ja maksoi ajurin.

Samassa läheni häntä kerjäläisvaimo, lapsi sylissä, paljain likaisin jaloin, päässä viheliäinen hatunretvana, jossa vielä oli höyhen jäljellä, ja pyysi Mr. Foggilta almua.

Mr. Fogg otti taskustansa taannoin voittamansa 20 guineata ja antoi ne kerjäläiselle.

— Tuoss' on, vaimo parka; mieleni on hyvä, että kohtasin teidät.

Näin sanottuaan hän meni.

Passepartout tunsi vesikarpalon silmässään. Isäntä oli astunut ensimmäisen askeleen hänen sydämeensä.

Mr. Fogg meni palvelijansa kanssa suureen odotussaliin. Siellä hän käski Passepartout'in ostaa kaksi ensimmäisen luokan pilettiä Pariisiin. Käännyttyään ympäri huomasi Fogg taannoiset viisi vetokumppaniansa Reform-Clubista.

— Minä lähden, hyvät herrat. Tullivirastojen kirjoitukset passissani todistavat teille matkani, kun palajan.

— Mitä joutavia, Mr. Fogg, — vastasi herra Gauthier Ralph kohteliaasti, — me luotamme täydellisesti kunniaanne, niinkuin gentlemannin kunniaan.

— Sitä parempi, — sanoi Mr. Fogg.

— Ettehän unohda, että teidän tulee olla täällä jälleen … — huomautti Andrew Stuart.

— 80 päivän perästä, — lisäsi Mr. Fogg, — lauvantaina 21 p:nä joulukuuta 1872, kello 8.45 illalla. Näkemiin asti, hyvät herrat!

Kello 8.40 istuivat Phileas Fogg ja hänen palvelijansa samaan rautatievaunuun. Kello 8.45 kuului veturin vihellys, ja juna läksi liikkeelle.

Yö oli pilkkopimeä, ja hienoa sadetta vihmoi taivaasta. Phileas Fogg kyyristyi vaunun nurkkaan eikä puhunut sanaakaan. Passepartout, yhä vielä hämillänsä, likisti vaistomaisesti laukkua rintaansa vasten.

Tuskin oli juna kulkenut Sydenhamin palatsin ohi, niin pääsi

Passepartout'ilta epätoivon huuto…

— Mikä nyt? — kysäisi Mr. Fogg.

— Niin, näettekös, kiireissäni … hädissäni … minä unohdin…

— Minkä?

— Kaasun palamaan kamariini.

— Ei tee mitään, poikaseni, — sanoi Mr. Fogg kylmästi, — se palaa teidän kustannuksellanne.