Читать книгу Maan ympäri 80 päivässä - Jules Verne - Страница 9

Sisällysluettelo

Vieläkin todistus passin tarpeettomuudesta poliisin ammatissa.

Poliisimies meni kiireesti konsulin konttoriin. Hartaasta pyynnöstänsä hän pääsi heti konsulin luokse.

— Herra konsuli, — sanoi hän pitkittä puheitta, — minä olen jotenkin varma, että varas on "Mongolia'ssa".

Ja Fiks kertoi äskeisen kohtauksensa palvelijan kanssa.

— Hyvä on, herra Fiks, — sanoi konsuli, — eipä olisi hullumpaa nähdä tuota roistoa. Mutta ehkei hän tulekaan luokseni. Varas ei mielellään jätä jälkiä peräänsä, ja passin todistus ei olekaan välttämätöntä.

— Herra konsuli, — vastasi Fiks, — jos hän on uskalias mies, niinkuin luultavasti onkin, niin hän tulee kyllä.

— Todistuttamaan passiansa, niinkö?

— Niin kyllä. Passista ei ole muuta kuin haittaa kunnialliselle ihmiselle ja apua roistojen pakenemiselle. Olen varma siitä, että passi on oikeassa kunnossa, mutta ettehän suinkaan todista sitä?

— Miksen? Jos se on oikeassa kunnossa, niin ei minulla ole oikeutta olla merkitsemättä siihen "näytetty".

— Mutta, herra konsuli, minun täytyy pidättää mies täällä niin kauan, kunnes saan Lontoosta vangitsemiskäskyn.

— Se on teidän oma asianne, herra Fiks. Minä puolestani en voi…

Konsuli ei ennättänyt sanoa ajatustansa loppuun, sillä kolkutus kuului ovelta ja vahtimestari saattoi sisään kaksi muukalaista. Toinen heistä oli äskeinen palvelija, jota Fiks oli puhutellut.

Tulleet olivat isäntä ja palvelija. Edellinen antoi esiin passinsa ja parilla sanalla pyysi konsulia hyväntahtoisesti todistamaan sen.

Konsuli luki passin hyvin tarkasti. Sillä välin Fiks katseli tai oikeammin nieli katseillansa muukalaista.

Konsuli oli lukenut passin..

— Tekö olette Phileas Fogg, esquire? — kysyi hän.

— Minä.

— Ja tämä toinen on teidän palvelijanne?

— Niin, ranskalainen, nimeltä Passepartout.

— Lontoosta tulette?

— Lontoosta.

— Ja minne matka?

— Bombayhin.

— Hyvä. Tiedättehän, ettei passin todistuttamisesta ole teille mitään hyötyä ja ettemme sitä vaadikaan?

— Tiedän, — vastasi Phileas Fogg, — mutta minä tahtoisin

Suezissa-käyntini todistetuksi teidän kirjoituksellanne.

— Olkoon niin.

Konsuli kirjoitti: näytetty siellä ja siellä silloin ja silloin, pani nimensä siihen ja painoi vielä virkasinetin sen alle. Herra Fogg luki, mitä oli kirjoitettu, kumarsi kylmästi ja meni palvelijansa kanssa pois.

— No? — kysäisi poliisimies konsulilta.

— Niin. Hän näyttää aivan kunnialliselta mieheltä.

— Näyttäköön vaan, — vastasi Fiks, — siitä vähät; mutta eikö teidänkin mielestänne, herra konsuli, tuo hidas gentlemanni ole aivan täsmällensä sen varkaan näköinen, jonka tuntomerkit olen saadut Lontoosta?

— Totta kyllä, mutta tiedättehän, että kaikki tuntomerkit…

— Kyllä minä asiasta selvän saan, — arveli Fiks, — palvelija näyttää vähemmin tuppisuulta kuin isäntä, ja sitäpaitsi hän on ranskalainen eikä siis malta olla puhumatta. Näkemiin asti, herra konsuli. Fiks meni ulos ja rupesi haeskelemaan Passepartout'ia.

Mr. Fogg oli konsulin konttorista lähdettyään kääntynyt laiturille päin. Siinä hän antoi muutamia käskyjä palvelijallensa, astui sitten kanoottiin, palasi "Mongolia'lle" ja meni hyttiinsä. Hän otti esille muistikirjansa, johon oli kirjoitettu seuraavaa:

/# Lähtö Lontoosta keskiviikkona lokakuun 2 p. klo 8.45 illalla.

Tulo Pariisiin torstaina lokakuun 3 p. klo 7.20 aamulla.

Lähtö Pariisista torstaina klo 8.40 aamulla.

Tulo Mont-Cenis'in kautta Turiniin perjantaina lokakuun 4 p. klo 6.35 aamulla.

Lähtö Turinista perjantaina klo 7.20 aamulla.

Tulo Brindisiin lauvantaina lokakuun 5 p. klo 4 iltapäivällä.

"Mongolia'lle" lauvantaina klo 5 iltapäivällä.

Tulo Sueziin keskiviikkona lokakuun 9 p:nä klo 11 aamupäivällä.

Yhteensä kulunut 158 1/2 tuntia eli 6 1/2 päivää. #/

Herra Foggin muistikirja oli jaettu eri palstoihin, jotka lokakuun 2 päivästä joulukuun 21 päivään asti osoittivat kuukauden ja päivän, määrätyt ja todelliset tuloajat kuhunkin suurempaan paikkaan, niinkuin Brindisiin, Sueziin, Bombayhin, Kalkuttaan, Singapuriin, Hongkongiin, Jokohamaan, San Fransiskoon, New-Yorkiin, Liverpooliin, Lontooseen, samoin oli eri palstoja osoittamassa, oliko aikaa voitettu vai menetetty.

Tästä siis selvään näki matkan vaiheet, ja Mr. Fogg tiesi aina, oliko hän päässyt aikaisemmin perille vai myöhästynytkö.

Sitten hän käski tuoda murkinan hyttiinsä. Kaupunkia hän ei viitsinyt mennä katselemaan, sillä hän oli senlaatuisia englantilaisia, jotka katsotuttavat palvelijoillansa maat ja maisemat, joiden kautta matkustavat.

Hän kirjoitti senvuoksi samana päivänä, lokakuun 9:ntenä, tulonsa

Sueziin määrätyllä ajalla; hän ei ollut voittanut eikä menettänyt.