Читать книгу Maan ympäri 80 päivässä - Jules Verne - Страница 8

Sisällysluettelo

Poliisimies Fiks on hyvin maltiton.

Mitenkä tällainen sähkösanoma tuli lennätetyksi, se selviää seuraavista asianhaaroista.

Keskiviikkona 9 p:nä lokakuuta odoteltiin kello 11 aikana aamupäivällä Suezissa postihöyrylaiva "Mongolia'a", joka on "Peninsular and Oriental Company" nimisen yhtiön oma, 2,800 tonnin vetoinen ja koneessa 500 nimellistä hevosvoimaa. "Mongolia" teki säännöllisiä kulkuja Brindisistä Bombayhin Suezin kanavan kautta. Se oli yhtiön upeimpia höyrylaivoja; sen määrätty nopeus oli 10 peninkulmaa[4] tunnissa Brindisin ja Suezin välillä sekä 9,53 penink. Suezin ja Bombayn välillä, mutta aina se oli kulkenut paljon pikemmin.

Laiturilla oli odottelemassa suuri joukko maanasukkaita ja ulkomaalaisia. Väkeä kiehuu viljalti tässä kaupungissa — joka nykyisin vielä on pieni kauppala, mutta jolle Lessepsin (kanavan rakentajan) mahtava työ on taannut kauniin tulevaisuuden.

Muiden muassa käveli laiturilla kaksi miestä edestakaisin. Toinen heistä oli Yhdistetyn Kuningaskunnan konsuli-asiamies Suezissa, joka — vastoin brittiläisen hallituksen harmillisia aavistuksia ja insinööri Stephensonin kamalia ennustuksia — näkee joka päivä englantilaisten laivain kulkevan tämän kanavan kautta ja siten pääsevän Englannista Indiaan puolta vähemmässä ajassa kuin ennen Hyväntoivon niemen ympäri. Toinen oli pieni, laiha mies, hyvin ymmärtäväisen näköinen, luja vartaloltaan. Pitkäin silmäripsien alta loisti kaksi vilkasta silmää, joiden välkkynnän hän sammutti tahtonsa mukaan. Hän osoitti levottomuutta kävellessään edestakaisin lakkaamatta.

Tämä mies, nimeltä Fiks, oli niitä englantilaisia salapoliiseja, joita oli lähetetty useihin satamiin sen jälkeen kuin varkaus oli tapahtunut Englannin Pankissa. Tämän Fiksin oli määrä pitää tarkasti silmällä kaikkia, jotka kulkevat Suezin kanavan kautta, ja jos joku niistä näyttäisi epäluulonalaiselta, tulisi Fiksin seurata häntä lakkaamatta, kunnes saisi vangitsemiskäskyn.

Juuri kaksi päivää sitten oli Fiks saanut poliisipäälliköltä varkaaksi arvellun miehen tunnusmerkit — saman hyvin puetun miehen, joka oli nähty pankin kassahuoneissa.

Salapoliisi, jota luvattu palkinto näköjään suuresti kiihotti, odotteli hyvin ymmärrettävällä maltittomuudella "Mongolia'n" tuloa.

— Sanoitte siis, herra konsuli, — kysyi hän jo kymmenettä kertaa, — ettei höyrylaiva enää saata kauan viipyä?

— Niin kyllä, herra Fiks. Se huomattiin tän'aamuna Port Saidista, ja jäljellä olevat 160 kilometriä kanavaa myöten eivät ole mitään semmoiselle kulkijalle. Sanon vieläkin, että "Mongolia" aina on saanut ne 25 puntaa, jotka hallitus maksaa jokaiselta vuorokaudelta, minkä se tulee perille ennen määrättyä aikaa.

— Tuleeko tämä postilaiva suoraan Brindisistä? — kysyi Fiks.

— Tulee, Brindisistä, josta se, otettuaan mukaansa Indiaan menevän postin, läksi lauvantaina kello 5 illalla. Malttakaa vain vähän, kyllä se pian on täällä; mutta enpä saata ymmärtää, kuinka te niiden tuntomerkkien mukaan, jotka saitte Lontoosta, voitte tuntea miehen, vaikka hän tulisikin "Mongolia'ssa".

— Hyvä herra, — vastasi Fiks, — semmoiset saa niin sanoakseni haistamalla ilmi paremmin kuin tuntemalla. Hyvä määrä vainua on tarpeen; vainu on eri aisti, johon kuulo, näkö ja haisti ovat yhdistetyt. Olen minä elämässäni ottanut kiinni jo senkin seitsemän sellaista herrasmiestä, ja jos tämä varas vain on tässä laivassa, niin takaan, ettei hän pääse käsistäni pujahtamaan.

— Sitä minäkin toivoisin, herra Fiks, sillä summa on suuri.

— Suurenarvoinen varkaus, — vastasi poliisimies innostuen, — 50 tuhatta puntaa! Moisia ei löydä joka päivä! Varkaista alkaa vähitellen tulla nahjuksia. Sheppardin jälkeläiset ovat sukupuuttoon joutumaisillaan. Nyt antavat varkaat itsensä kiinni muutaman shillingin tähden.

— Herra Fiks, — sanoi konsuli, — te puhutte semmoisella tavalla, että hartaasti toivotan teille onnistumista, mutta pelkään sen käyvän kovin vaikeaksi asian ollessa nykyisellä kannalla. Tiedättehän, että näiden tuntomerkkien mukaan varas on ulkonäöltään rehellinen mies kiireestä kantapäähän asti.

— Herra konsuli, — vastasi poliisi opettavaisella äänellä, — suuret varkaat ovat ulkonäöltään aina rehellistä väkeä. Ymmärrättehän, että niillä, joilla on luonnosta roiston naama, ei ole muuta keinoa kuin yksi ainoa, nimittäin pysyä rehellisinä, muuten heidät otettaisiin kiinni. Rehellisiä kasvoja — juuri niitä pitää ennen kaikkia tarkastaa. Ja se on tosin vaikeata työtä, sen myönnän; se ei ole enää pelkkää ammattia, se on taitoa.

Herra Fiks oli nähtävästi vähän itserakas, eikä niin varsin vähänkään.

Laiturilla oli sillä välin liike käynyt vilkkaammaksi. Merimiehiä jos jostakin maailman nurkasta, kauppamiehiä, välittäjiä, lastinpurkajia, fellaheja (maalaisia) kokoontui sinne yhä enemmän. Höyrylaiva oli nähtävästi tulossa.

Ilma oli kaunis, mutta itäinen tuuli teki sen viileäksi. Muutamia minareetteja kohoili kaupungissa kimallellen auringon valjuissa säteissä. Etelää kohti pisti 2,000 metriä pitkä satamasulku ulos Suezin reitille. Punaisen meren pinnalla souteli kalaveneitä ja ranta-aluksia, joista muutamilla vielä oli vanhanaikuinen, komea kaleerin-muoto.

Fiks käveli edestakaisin väkijoukossa tarkastellen tapansa mukaan kaikkia ohikulkevia terävällä, pikaisella katseella.

Kello oli nyt puoli yksitoista.

— Mutta eikö se nyt jo tule! — virkkoi hän kuullessaan sataman kellon lyövän.

— Ei suinkaan se enää kaukana ole, — vastasi konsuli.

— Kuinka kauan se viipyy Suezissa? — kysyi Fiks.

— Neljä tuntia, ottaakseen hiiliä. Suezista Adeniin, Punaisen meren eteläpäähän, on 1,310 peninkulmaa, ja semmoisella matkalla kyllä hiiliä tarvitaan.

— Meneekö se Suezista suoraan Bombayhin?

— Suoraan, ottamatta tahi purkamatta lastia missään.

— No niin, — arveli Fiks, — jos varas on valinnut tämän tien ja tulee laivassa, niin kaiketi hän nousee maihin Suezissa ja pujahtaa täältä Hollannin tahi Ranskan aasialaisiin alusmaihin. Indiassa hän ei olisi turvassa, sillä sehän on Englannin aluetta.

— Niin, jos hän vain ei ole hyvin uskalias mies, — vastasi konsuli. — Englantilainen pahantekijä on aina paremmassa piilossa Lontoossa kuin ulkomailla.

Sanottuaan nämä sanat, jotka antoivat poliisimiehelle paljon miettimisen aihetta, konsuli meni lähellä olevaan konttoriinsa. Fiks jäi yksikseen. Ankara maltittomuus kiihotti hänen hermojansa, samalla kuin omituinen aavistus hänelle sanoi varkaan olevan "Mongolia'ssa". Ja tosiaankin, jos tuo hirtehinen oli lähtenyt Englannista päästäkseen Uuteen Maailmaan, niin lienee hän sittenkin valinnut tien Indian kautta, sillä tämä tie oli vähemmin vartioitu kuin Atlantin poikki kulkeva tie.

Fiks ei saanut kauan olla mietteissänsä, sillä kovat vihellykset ilmoittivat äkkiä höyrylaivan tulon. Kantajain ja fellahien lauma hyökkäsi laiturille semmoisella metelillä, että oikein sääli tuli muiden ihmisten jäseniä ja vaatteita. Kymmenkunta kanootteja läksi rannasta "Mongolia'a" vastaan.

Pian näkyikin "Mongolia'n" suunnaton runko kanavan suulla, ja kellon lyödessä 11 pysähtyi laiva reitille päästäen höyrynsä ulos huumaavalla pauhinalla.

Matkustajia oli sangen paljon. Muutamat jäivät laivan kannelle katselemaan kaunista näkyä; useimmat soudattivat itsensä kanooteissa maihin.

Fiks silmäili tarkasti jokaista tulijaa.

Hänen tuossa toimessa ollessaan astui eräs matkustaja hänen luokseen sysättyään ensin tukevalla kädellä syrjään fellahit, jotka meluten ja rähisten tarjosivat hänelle palveluksiansa, ja kysyi kohteliaasti, missä Englannin konsulivirasto täällä oli. Samassa otti matkustaja esiin passin, jonka hän epäilemättä tahtoi saada todistetuksi konsulivirastossa.

Vaistomaisesti otti Fiks passin käteensä, ja muutamalla silmäyksellä oli hän lukenut passiin kirjoitetut tuntomerkit.

Hän säpsähti. Paperi vapisi hänen käsissään: passissa olevat tuntomerkit olivat ne samat kuin mitkä hän oli saanut Lontoosta.

— Onko tämä passi teidän? — kysäisi hän matkustajalta.

— Ei, se on isäntäni passi.

— Missä isäntänne on?

— Laivassa.

— Mutta, — sanoi Fiks, — hänen täytyy itsensä mennä konsulin luo, jos tahtoo todistusta passilleen.

— Onko se välttämätöntä?

— On kyllä.

— Missä konsulivirasto on?

— Tuolla torin kulmassa, — vastasi Fiks viitaten parin sadan askeleen päässä olevaan taloon.

— Pitää sitten mennä sanomaan isännälle, kuinka asianlaita on, vaikkei hän ollenkaan rakasta puuhia.

Matkustaja kumarsi Fiksille ja meni takaisin laivalle.