Читать книгу Gunvor Kjeld, papin tytär - Thomas Peter Krag - Страница 4

Sisällysluettelo

Hän heräsi siitä levosta, jota oli saanut luku-kammiossaan, kuullessaan pappien kokouksesta, joka piakkoin pidettiin naapuri-kaupungissa. Jokin ääni kajahti heti hänessä: "Siellä minä puhun suuni puhtaaksi!"

Siellä pidettäisiin useita esitelmiä. Muun muassa oli piispa Cato luvannut pitää: "Mooseksen lain historiallisesta asemasta." Ja tunnettu pappi, Peder Praegel, aikoi herättää keskustelun aineesta: "Tiede ja raamatun-tulkinta."

Mutta ennen näitä ohjelma-numeroja aikoi piispa Cato esittää papeillensa erään kirjeen, jonka muudan nuori pappi, Alf Varre, oli kirjoittanut Saara-nimiselle naiselle, ja hän aikoi kuulustella heidän mielipidettänsä, mihin toimenpiteihin tässä asiassa olisi ryhdyttävä. Naista, jolle kirje oli lähetetty, tuota Saaraa, ei kukaan tuntenut. Tehtiin johtopäätöksiä monenlaisia, mutta varmaa ei voitu sanoa. Ja pastori Varre ei halunnut ilmoittaa.

Hän kuului olevan jäykkä ja ihmisiä arasteleva olento, tuo pastori Varre. Sitä kummallisempaa, että se kirje oli hellä ja hehkuva kuin hymni — vaikka vain maallisen rakkauden hymni.

"Kirje Saaralle." Johannes Kjeld oli viime aikoina kuullut puhuttavan tuosta kirjeestä. Hän oli puhellut siitä erään lähikaupungin papin kanssa, joka oli piispa Caton läheisiä ystäviä. Tuo ystävä oli kuullut piispalta yksityisiä kirjeen lauselmia, jotka olivat hyvin paheksuttavia. Hän toisti niitä Kjeldille ja sanoi niitä "epäsiveellisiksi ja maallista onnea huokuviksi." Johannes Kjeld vastasi: "Minusta tuo arvostelu ei ole mitenkään sopiva. Se onni, josta nuo sanat puhuvat, ovat tosiansa raskasmielistä onnea." "Kyllä hänestä langetetaan kovat tuomiot", sanoi toinen pappi. "Sellaiset miehet kuin Praegel ja Brasen kuuluvat tulevan kokoukseen. Ne ovat virkaintoisia. Ne panevat toimeen nopsan päätöksen pastori Varren jutussa." Kjeld vastasi: "Praegelille ja Brasenille olisi itsellensä terveellistä, kun kerrankin pantaisiin toimeen nopsa päätös heihin itseensä nähden. He ovat nyt jo niin monta Herran vuotta tuominneet ja suomineet kaikkea, mikä heidän eteensä osui. Aina vain tuomita ja kehoitella! Ehkäpä meidän pappien sopisi ajatella, eikö meidän sielumme kuivu tuossa ainaisessa tuomitsemisessa?" "Te tietystikin tulette kokoukseen, Kjeld?" kysyi pappi vältellen. "Kyllä, minä tulen", vastasi Kjeld vakaasti ja hiljaa.

He erosivat kohta sitten, ja Kjeld meni kotiin. Sinä iltana ei hän istunut luku-kammiossaan, vaan perhehuoneessa, jutellen vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Tyttö istui koko ajan hänen sylissään. Joskus veti hän hymyillen Gunvoria pitkästä, keltaisesta palmikosta, ja tyttö nauroi ja vanutti häntä parrasta ja tukasta. Kjeld oli sinä iltana tavattoman vilkas ja innokas. Mutta välistä tuli lauselma, joka ilmaisi, että hänen ajatuksensa askaroivat muualla. Kun he esimerkiksi juttelivat jotain hyvin arkipäiväistä, huudahti Kjeld yhtäkkiä innokkaasti:

"Merkillinen asia. Kun kantaa kauan yksinänsä ajatuksiaan, niin tulee ikäänkuin lauhkeaksi. Oi, elkää uskoko sitä liiaksi! Antaa kipenen tulla. Oh, kyllä vielä näkyy, että hiljaisuudessa on koottu räjähdysainetta."