Читать книгу Suomalaisia keskiajan tutkimuksia - Väinö Voionmaa - Страница 21

Sisällysluettelo

Piispan itsen oli koottava nahkaveronsa. Tämä selviää Albrekt kuninkaan kirjeestä v:lta 1364, jossa kuningas kertoo Hemminki piispan valittaneen, että vaikka vanhoista ajoista saakka piispa itse tai hänen erityiset lähettinsä olivat saaneet periä nahkaveronsa ilman mitään vähennystä samassa tilaisuudessa, jossa kuninkaan vero kannettiin, niin nyt olivat kuninkaan veronkantajat häirinneet piispan veronkantoa lykäten sen myöhemmäksi ja siten tuottaen piispalle vahinkoa; sen vuoksi kuningas nyt kohtuuden nimessä ja sakkojen uhalla määrää, että sekä kruunun että piispan nahkaveron kantaminen on tapahtuva yhdenaikaisesti ja täysin tasapuolisesti, missä nämä verot olivat samanlaiset.[145] Muutamaa vuotta myöhemmin (1370) piispa määrää tämän Albrekt kuninkaan säännön noudatettavaksi Savossa mainiten hämäläisten ja satakuntalaisten sitä noudattavan ja uhaten 3 markan sakolla, ellei nahkoja määräajassa suoriteta.[146]

Luonnolliselta näyttää, että piispa kantoi turkisveronsa tavallisilla tarkastusmatkoillaan, jotka todennäköisesti suoritettiin talvisin. Ne 1300-luvun piispanmatkat, joiden päivämääristä on tietoja, tehtiin vuoden parina ensi kuukautena.[147] Talvikinkeriä ilmeisesti tarkoitti Juvan seurakuntalaisten sitoumus v:lta 1442;[148] tuskinpa olisi piispan ollut mahdollistakaan muulloin kuin talvisin liikkua hevosjoukkonsa kanssa Savon sydänmailla.

Piispan virkatoimiin kuului myöskin käräjäin (piispankäräjäin) pitäminen, joilla piispa käytti hänelle kuuluvaa tuomio- ja sakotusvaltaa. Luonnollisimmin nämä käräjätkin pidettiin piispan tavanmukaisten virkamatkain yhteydessä. Uuden ajan alussa piispankäräjiä pidettiin yleisesti kahdesti vuodessa, talvella ja kesällä.[149]

Hämeessä kutsuttiin Kustaa Vaasan aikana piispan käräjiä "kilttikäräjiksi", ilmeisesti siitä syystä, että kilttirahat olivat siinä tilaisuudessa suoritettavat.[150] Aikaisemmin oli piispan talvikäräjillä varmaan suoritettu turkisvero, jonka myöhempi vastine kilttirahat olivat.

Joukko merkkejä siten osoittaa, että piispan säännölliset talvimatkat, piispan käräjät ja piispan turkisveron kanto kuuluvat yhteen.

Mutta v:n 1364 säännöstä näemme, että piispalla tai hänen asiamiehellään oli tapana periä turkisveronsa siinä tilaisuudessa, jossa kruununkin veroja koottiin. Kruununveroilla puheenaolevassa säännössä tarkoitettiin kruunun nahkaveroa. Se tilaisuus taas, jossa kruunun nahkaverot koottiin, oli talvikäräjät. Se oli vanha laajalle levinnyt tapa. Helsinglannin lain alueella Ruotsissa maksettiin vero muinoin kahdessa osassa ja kahtena aikana, nim. turkisvero (jousivero) talvella ja rahavero (maavero) kesällä.[151] Suomen Perä-Pohjolassa noudatettiin samaa järjestystä vielä uuden ajan alussa.[152] Muuallakin Suomen Pohjanmaalla jaettiin vero talvi- ja kesäveroon.[153] Niinikään Satakunnassa.[154] Savossa uuden ajan alussa kannettiin nimenomaan nahkaverot talvikäräjillä ja kalaverot kesäkäräjillä.[155] Savon tavan kanssa ovat yhdenmukaiset Kaakkois-Hämeen säilyneet tuomiokirjat 1400-luvun jälkipuoliskolta, joiden mukaan sikäläisiä talvikäräjiä kutsuttiin myös "verokäräjiksi" (skatting) ja kesäkäräjiä "kalakäräjiksi" (fiskting).[156] Tällainen järjestys näyttää sangen alkuperäiseltä ja verotuksen alkuajoilta saakka sisä-Suomeen kotiutuneelta.[157]

Kun nyt piispan veroa kannettiin talvikäräjillä ja kruunun veroa kannettiin talvikäräjillä, käypi hyvin ymmärrettäväksi, että 1300-luvulla piispan ja kruunun veronkantajat saattoivat joutua toistensa tielle ja veronkanto vaatia tasapuolisuutta. Piispan talvikäräjät, joihin piispa tai hänen edustajansa saapui, ja kruunun talvikäräjät, jotka olivat vuoden maalliset pääkäräjät (myöh. laamanninkäräjät), lienevät käytännössä olleet samoja tilaisuuksia. Upsalan arkkipiispa ja hänen alaisensa piispat ehdottivat v. 1321 tai 1322 paaville erinäisiä toimenpiteitä, jotta piispantarkastuksilla vältettäisiin tunkeilevain aatelismiesten aiheuttamat rasittavat kestitykset;[158] tapa ei liene ollut tuntematon Suomessakaan. Ainoastaan muistoksi maallisten ja kirkollisten herrain yhteisistä käräjistä saatamme ymmärtää sen omituisen seikan, että vielä uuden ajan alussa kaikissa Hämeen pitäjissä maaprovasti (piispan edustaja) sai puolen puntaa kauroja kruunun käräjäin pitämistä varten kootusta nimismiesverosta.[159] Toiselta puolen uuden ajan alussa tapahtui usein, että maalliset voudit tai voudinsijaiset istuivat provastinkäräjiä, koska niiden tulot nyt kuuluivat kruunulle.[160] Maallista ja kirkollista toimintaa ei muinoin aina niin tarkoin pidetty erillään.

On siis luultavaa, etteivät piispan talvikäräjät ja kruunun talvikäräjät vasta 1300-luvun loppupuoliskon aikana joutuneet toistensa yhteyteen, vaan että niillä on vielä vanhempi yhteinen alku, muinaiset yhteiset talvikäräjät.

Kun otetaan huomioon, että kirkollinen keskusvalta Suomessa yleensä järjestyi aikaisemmin kuin maallinen, on piispankäräjät otaksuttavasti vanhempi laitos kuin kruunun käräjät ja vanhin maallinen hallinto niin käräjäinpidossa kuin verojen kannossa ja muussakin hallinnossa lainannut muodot maamme ensimäiseltä hallinnolta, piispan hallinnolta.