Читать книгу Oppikirja suomalaisen kirjallisuuden historiassa - B. F. Godenhjelm - Страница 8

Sisällysluettelo

Suomen kieli kuuluu Suomalais-ugrilaiseen kieliheimoon. Suomalais-ugrilaiset kielet ynnä muutamien muiden kieliheimojen kanssa luetaan suureen Altailaiseen kielikuntaan.

Tärkeimmät kielikunnat ovat Altailaisen rinnalla Semiläinen ja Arjalainen. Edelliseen luetaan esim. Hebrean ja Arabian kieli, jälkimäiseen Indian ja Persian kielet (Sanskrit, Zend, y. m. ja ne, jotka niistä ovat alkunsa saaneet) sekä enimmät Euroopan kielet: Kreikka, Latina ja Romanilaiset kielet (Ranska, Italian ja Espanjan kieli y. m.), Germanilaiset kielet (Saksa, Ruotsi, Englannin kieli y. m.), Slaavilaiset kielet (Venäjä y. m.), Baltilaiset eli Liettualaiset kielet (Liettua, Lätti) ja Keltiläiset kielet.

Suomalais-ugrilaiseen kieliheimoon kuuluu seuraavat seitsemän kieli-yhteyttä:

1. Suomen kieli ja sen lähimmät sukukielet (Yhteis-Suomi);

2. Mordvan kieli, jota on kaksi murretta: Ersa ja Moksha;

3. Tsheremissin kieli, jota niin-ikään on kaksi murretta: Niitty-Tsheremissien ja Vuori-Tsheremissien murre;

4. Lapin kieli, jota on neljä murretta (Ruotsin, Norjan, Suomen eli Inarin ja Venäjän Lapin murre);

5. Permalaiset kielet: Syrjäänin ja Perman kielet, jotka ovat hyvin lähellä toisiansa, sekä Votjakin kieli;

6. Obilainen kieli-yhteys: Ostjakin ja Voguulin kieli;

7. Unkarin eli Magyarin kieli.

Lisäys 1. Altailaiseen kielikuntaan luetaan viisi kieliheimoa: Suomalais-ugrilainen, Samojeedilainen, Turkkilais-tatarilainen, Mongolilainen ja Mandshu-tungusilainen; mutta kielitiede ei ole vielä ehtinyt kaikin puolin selvittää näiden keskinäistä sukulaisuutta. Yleensä altailaisten kieliheimojen yhteys ei ole niin luja ja selvästi havaittava kuin Arjalaisten kielten.

Lisäys 2. Mainio kielentutkija M. A. Castrén jakoi Suomalais-ugrilaiset kielet neljään ryhmään, jotka jokainen käsittävät useampia kieliä. Nämä ryhmät ovat:

1. Ugrilainen, johon kuuluu Ostjakin, Voguulin ja Unkarin (Magyarin) kieli;

2. Bulgarilainen eli Volgalainen: Tsheremissin ja Mordvan kieli murteineen;

3. Permalainen: Syrjäänin ja Perman sekä Votjakin kieli;

4. Suomalainen ryhmä: Suomalaiset kielet sekä Lapin kieli.

Tästä jaosta yleensä selviää eri kielten keskinäinen sukulaisuus; mutta nykyisempi tutkimus on sen lisäksi huomannut läheisen yhteyden varsinaisten Suomalaisten kielten ja Mordvan kielen välillä, joka todistaa Suomalaisten heimojen muinoin asuneen Mordvalaisten läheisyydessä, ja toiselta puolen Lapin kieltä ei nykyjään enää aseteta välittömään yhteyteen Suomen kielen kanssa, vaan erikseen, siinä kun tavataan yhtäläisyyttä sekä Suomalaisten että myös Ugrilaisten, vieläpä Permalaistenkin kielten kanssa.

Lisäys 3. Suomalais-ugrilaiset kansat ovat hyvin erilaiset sivistyksensä ja elämänlaatunsa puolesta. Samalla kuin itäisimmät heistä, Ostjakit ja Voguulit, asuen Pohjois-Aasiassa lähellä Jäämeren rantoja alkuperäisessä luonnon tilassa, hankkivat elatuksensa kalastuksella tai metsästämisellä, heidän likimmät sukulaisensa, Unkarilaiset, eläen hedelmällisessä maassa Keski-Euroopan tasangoilla, kaikin puolin ovat omistaneet nykyajan sivistyksen, heillä kun on oma kansallinen elämä, oma valtiolaitos, oma kirjallisuus, – Bulgarilaiset kansat ovat saaneet nimensä muinoin kuuluisasta Bolgarien valtakunnasta ja heitä sanotaan myös Volgalaisiksi, koska asuvat Volgan varrella. Nykyjään Volgalaiset kansat, Mordvalaiset ja Tsheremissit, ovat paraasta päästä maanviljelijöitä; osa jälkimäisistä on kuitenkin metsästäjiä. Vaikka ulkonaisesti kääntyneinä kristin-uskoon, useat heistä pyhissä lehdoissaan salaa palvelevat entisiä jumaliansa. Tsheremissit ovatkin osaksi vielä kastamattomia. – Syrjäänit ovat Pohjois-Venäjän varsinainen kauppakansa. Heidän luontainen taipumuksensa kaikenlaiseen kaupantekoon on syynä, että noilla autioilla lakeilla Jäämeren rannoilla mainittu elinkeino kokonaan on joutunut heidän käsiinsä, joka niin-ikään on antanut heille jonkunlaisen vallan siellä asuvain Samojeedien yli. Muutamat Syrjäänit ovat myös poronhoitajia ja paimentolaisia; etelämpänä useat elävät maanviljelyksestä, samoin kuin Permalaiset ja Votjakit. Viimeksi-mainituistakin on osa vielä pakanoita. – Tunnettua on, miten Lappalaiset, hajaantuneina neljän valtion aineille, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän, osittain paimentolaisina kuljeskelevat Pohjolan tuntureilla, osittain kalastajina etsivät elatustansa Jäämeren vuonoista. – Suomalaisista heimokunnista puhutaan seuraavassa.