Читать книгу Tarzanin paluu - Edgar Rice Burroughs - Страница 4

"Monsieur Tarzan", virkkoi hän, "te voitte tosiaan pahoitella, että tulitte minua puolustaneeksi, sillä voin vakuuttaa teille, että olette hankkinut vihollisiksenne kaksi Euroopan leppymättömintä roistoa. Välttäkää heitä kaikin mokomin, monsieur."

"Minulla on ollut peloittavampia vihollisia, arvoisa kreivi", vastasi Tarzan tyynesti hymyillen, "ja olen kuitenkin vielä elossa ja ehjänä. En luule, että kumpikaan heistä saa milloinkaan tilaisuutta minua vahingoittaakseen."

"Toivokaamme sitä, monsieur", vastasi de Coude; "mutta ei ole kuitenkaan haitaksi olla varuillanne ja tietää hankkineenne tänään ainakin yhden vihamiehen, joka ei koskaan unohda eikä koskaan anna anteeksi. Häijyissä aivoissaan hautoo hän alati uusia konnuuksia niitä vastaan, jotka ovat asettuneet poikkiteloin hänen tielleen tai häntä loukanneet. Jos sanoisi Nikolas Rokoffia paholaiseksi, olisi se hänen saatanallisen majesteettinsa ilkeätä herjaamista."

Kun Tarzan sinä iltana astui hyttiinsä, löysi hän lattialta kokoontaitetun paperilapun, joka varmaankin oli työnnetty sisään oven alitse. Hän avasi sen ja luki:

'Herra Tarzan.

Ette kaiketikaan käsittänyt loukkauksenne vakavuutta, sillä muutoin ette olisi menetellyt niinkuin tänään menettelitte. Olen valmis uskomaan, että asetuitte väliin tietämättömyydestä ja aikomatta loukata vierasta henkilöä. Sen vuoksi sallin teidän esittää anteeksipyynnön ja saatuani vakuutuksenne, että te ette enää sekaannu asioihin, jotka eivät teitä koske, minä jätän jutun sikseen. Muutoin, — mutta olen varma, että katsotte viisaaksi noudattaa vihjaustani.

Kunnioittaen

Nikolas Rokoff.'

Tarzan antoi karun hymyn hetkeksi viipyä kasvoillaan. Sitten hän heitti koko asian muististaan ja meni levolle.

Läheisessä hytissä puhui kreivitär de Coude puolisolleen.

"Miksi olet niin vakava, rakas Raoul?" kysyi hän. "Olet koko illan jurotellut ja ollut niin perin synkkänä. Mikä sinua vaivaa?"

"Olga, Nikolas on laivassa. Tiesitkö sen?"

"Nikolas!" huudahti rouva. "Sehän on mahdotonta, Raoul, ihan mahdotonta. Nikolas on vangittuna Saksassa."

"Niin minäkin luulin, kunnes hänet tänään näin — hänet ja sen toisen roiston, Paulvitshin. Olga, minä en voi kauemmin kärsiä hänen hätyyttelyään. En edes sinun tähtesi. Ennemmin tai myöhemmin jätän hänet viranomaisten käsiin. Olen tosiaan puolittain päättänyt selittää kaikki kapteenille, ennenkuin astumme maihin. Ranskalaisella valtameri-laivalla, Olga, olisi helppo lopullisesti masentaa tämä meitä väijyvä kosto."

"Ei, ei, Raoul!" huudahti kreivitär vaipuen polvilleen miehensä eteen, joka istui matalalla leposohvalla pää painuksissa. "Älä tee sitä. Muista minulle antamaasi lupausta. Sano minulle, Raoul, ettet sitä tee. Älä edes uhkaa häntä, Raoul." De Coude otti vaimonsa kädet omiinsa ja katseli hänen kalpeita ja hätääntyneitä kasvojaan jonkun aikaa ennenkuin puhui, ikäänkuin olisi tahtonut näistä kauniista silmistä riistää sen todellisen salaisuuden, joka sai vaimon tuota miestä suojelemaan.

"Tapahtukoon tahtosi, Olga" sanoi hän vihdoin. "Mutta en voi tätä ymmärtää. Hän on menettänyt kaiken oikeutensa rakkauteesi, uskollisuuteesi ja arvonantoosi. Hän on uhkana sinun elämällesi ja kunniallesi ja uhkaa puolisosi elämää ja kunniaa. Toivoakseni et joudu koskaan katumaan, että olet häntä puolustanut…"

"En minä häntä puolusta, Raoul", keskeytti kreivitär kiivaasti. "Luulen vihaavani häntä yhtä paljon kuin sinäkin, mutta… Oi, Raoul, veri on vettä sakeampaa!"

"Olisin tänään halunnut paljastaa hänen oikean värinsä", mörähti de Coude synkästi. "Molemmin he yrittivät tahrata kunniaani, Olga"; ja sitten hän kertoi vaimolleen, mitä tupakkahuoneessa oli tapahtunut. "Ilman sitä ventovierasta miestä he olisivat siinä onnistuneet; sillä kukapa olisi uskonut todistamattomaan sanaani noiden taskuuni kätkettyjen korttien ehdottomasti tuomitessa minut? Olin jo melkein alkanut epäillä itsekin, kun se monsieur Tarzan raahasi arvoisan Nikolasisi eteemme ja selitti koko viheliäisen homman."

"Monsieur Tarzan?" kysyi kreivitär ilmeisesti kummastuneena.

"Niin. Tunnetko sinä hänet, Olga?"

"Olen hänet nähnyt. Tarjoilija osoitti hänet minulle."

"En tiennyt, että hän oli kuuluisuus", sanoi kreivi.

Olga de Coude muutti puheenaihetta. Hän huomasi äkkiä, että saattaisi olla vaikeata selittää, miksi tarjoilija oli maininnut hänelle juuri tuosta komeasta monsieur Tarzanista. Ehkäpä hän lievän lievästi punastuikin; sillä eikö hänen puolisonsa, kreivi, luonut häneen perin kummallista, hämmentävää katsetta. — "Ah", ajatteli rouva, "syyllinen omatunto on kovin arka kapine!"