Читать книгу Henry Esmondin historia - William Makepeace Thackeray - Страница 11

Jos olisi ollut aikaa siihen ja jos hänen lapsellisia taipumuksiaan olisi oikealla tavalla hoidettu, olisi Henry Esmond ollut jesuiittapappi, ennenkuin hän vielä oli kahtatoista vuotta vanhempi ja olisi voinut lopettaa päivänsä marttyyrinä Kiinassa tai Towerin mäen uhrina; sillä niinä muutamina kuukausina, jotka he viettivät yhdessä Castlewoodissa, mr. Holt sai kokonaan valtaansa pojan ymmärryksen ja tunteet ja oli saanut hänet ajattelemaan, niinkuin isä Holt koko sydämellään ajatteli, ettei mikään elämä ole niin jalo, ei mikään kuolema niin suotava kuin se, jonka useat hänen kuuluisan veljeskuntansa veljet olivat valmiit elämään ja kärsimään. Rakkaudellaan, terävällä järjellään ja iloisuudellaan, joka lumosi kaikki, vaikutusvallallaan, jota hän niin oikealla tavalla osasi käyttää, salaperäisyydellään ja omaan persoonaansa nähden osoittamallaan vaiteliaisuudella, joka lisäsi lapsen kunnioitusta häntä kohtaan, hän saavutti Harryn täydellisen uskollisuuden ja olisi sen epäilemättä säilyttänyt, elleivät häntä olisi kutsuneet muualle suuremmat ja tärkeämmät suunnitelmat kuin pienen poikaparan ottaminen veljeskuntaan.

Oltuaan muutamia kuukausia kodin rauhassa (mikäli heidän elämäänsä, joka oli ainaista riitelyä, saattoi rauhaksi sanoa) jättivät lordi ja lady maaseudun ja menivät Lontooseen ottaen rippi-isänsä mukaansa, ja hänen pieni oppilaansa on tuskin milloinkaan vuodattanut katkerampia kyyneleitä koko elämänsä aikana kuin useana yönä peräkkäin ensi kerran erottuaan rakkaasta ystävästään, maatessaan yksinäisessä kamarissa, joka oli sen huoneen vieressä, jota isä tavallisesti käytti. Harry ja muutamat palvelijat jätettiin suuren talon ainoiksi asukkaiksi; ja vaikka Harry uutterasti teki kaikki ne työt, jotka isä oli hänen toimekseen antanut, jäi hänelle useita tunteja vapaaksi, ja hän luki kirjastossa ja vaivasi pientä päätään niillä suurilla kirjoilla, jotka hän sieltä löysi.