Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 44

Kun Augustowin metsä oli puhdistettu ja haavoitetut kuljetettu selkäpuolelle, vei kenraali v. Eichhorn maaliskuun alussa oikean siipensä viipymättä taapäin määrättyihin asemiin ja vasemman siipensä Augustowin metsän pohjoispuolella Seinyyn ja Kalwarijan eteläpuolelle saakka. Hän aikoi uudelleen käydä perässä tunkevain venäläisten kimppuun ja lyödä ne kiertämällä niiden oikean siiven.

Ajatus oli hyvä ja armeijan-ylikomennon suosimien nopeitten päätösten mukainen. Maaliskuun 9:nnen ja 11:nnen päivän välisenä aikana yrityksellä olikin menestystä. Venäjän 10:s armeija, joka oli uusittu, kärsi tappion. Joukkojen levontarve oli kuitenkin niin suuri, säät niin epäsuotuisat, että armeijan-ylikomennon, jonka myös täytyi vielä hankkia lisäväkeä 8:nnelle armeijalle ja Gallwitzin armeijaosalle, epäröiden täytyi lopullisesti luopua enemmistä hyökkäystuumista ja vakaantua asemasotaan. Se jätti vasemman siipensä linjalle Kalwarija—Marjampol—Pilwishki. Venäläinen törmäsi maaliskuun puolivälissä näitä asemia vastaan, mutta vähitellen kaikki rauhoittui. Etelärintamalla venäläisten hyökkäykset olivat käyneet yhä itsepintaisemmiksi, taistelut yhä katkerammiksi. Kenraali Litzmannin marssiessa Johannisburgista Biallan kautta eteenpäin talvitaistelun ensi päivinä oli XX:sta armeijaosastosta 41:nen jalkaväkidivisioona nostoväen keralla Johannisburgin—Kolnon tietä edennyt Lomshaan eristämään sen pohjoisen puolelta. 37:s jalkaväkidivisioona piti yllä Mysehinjetzistä eteenpäin painostusta. 41:nen jalkaväkidivisioona tapasi Lomshan linnoitusten etupuolella vihollisen, ja sen voimat juuri ja juuri riittivät sulkemaan Pissan ja Shtshutshinin—Stawiskin—Lomshan välin. Vähitellen vasta saapuivat 3:s reservidivisioona ja 5:s jalkaväkibrigaadi paikalle. Niiden piti olla suojana Stawiskin ja Bobrin välisellä pitkällä alalla 11:nnen maanpuolustusdivisioonan ryhtyessä Ossowjetzin kimppuun hyökkäämään. 3:nnen reservidivisioonan ja 5:nnen jalkaväkibrigaadin tulo sattui samaan aikaan kuin venäläinen kaarti ja V armeijaosasto tekivät Lomshasta hyökkäyksen. Helmik. 21 p:stä alkaen kehittyi salpalinnoitusten pohjoispuolella ankaria taisteluita. Saksalaiset joukot taistelivat sankarillisesti, pula oli vakava. Eräänä aamuna 8:nnen armeijan esikunnanpäällikkö ilmoitti minulle, että 3:s reservidivisioona oli murrettu. Lopulta se kuitenkin piti puoliaan, venäläinen kun väsyi kesken. Kauan pysyi siellä tilanne ja samalla Ossowjetzia piirittäväin joukkojenkin asema jännitettynä. Vasta 1:sen maanpuolustusdivisioonan saavuttua Lomshasta maaliskuun alussa oli meidän rintamamme siksi taaja, että saatoin pitää jokaista vaaraa Pissan itäpuolella torjuttuna. Joukkojen jäykkyys, varsinkin 3:nnen reservidivisioonan, oli meille tuottanut loistavan puolustusmenestyksen. Kenraali v. Scholtz otti ryhmän johtoonsa. Hänen käskyvaltansa ulotettiin myöhemmin Shkwahan saakka. Kenraali v. Scholtz oli jo Tannenbergin taistelussa ja Puolassa osoittanut erinomaista johtajakykyä. Virka-arvoltaan hän oli melkoista vanhempi kuin 8:nnen armeijan ylipäällikkö, kenraali Otto v. Below, mutta auliisti kenraali alistui nuoremman toverinsa johtoon. Pissan ja Orshitzin välillä oli kenraali v. Staabs 37:nnen jalkaväkidivisioonan ja siellä olevan nostoväen johtajana edennyt Narewia kohti. Venäläinen lisäsi piankin voimiaan tällä suunnalla melkoisesti. Herkeämättä se teki hyökkäyksiä Nowogrodista ja varsinkin IV:llä siperialaisella armeijaosastolla Ostrolenkasta. Taistelut kävivät yhä katkerammiksi. Yhä enemmän täytyi tänne lähettää joukkoja, jotka olivat ottaneet talvitaisteluun osaa. Toinen toisensa jälkeen tulivat tänne 10:nnestä armeijasta 2:nen jalkaväkidivisioona, 75:s reservidivisioona, 10:s maanpuolustusdivisioona ja 4:s ratsuväkidivisioona. Ajan pitkään ne eivät kuitenkaan riittäneet; 76:skin reservidivisioona siirrettiin sinne 10:nnestä armeijasta oltuaan jo jonkun ajan Orshitzin länsipuolella kenraali v. Gallwitzin luona. Maiseman luonteen mukaisesti, laajain tasaisten soitten välillä kun oli metsätilkkuja ja harvaa petäjikköä kasvavia kannaksia, hajaantuivat taistelut täällä yksityisotteluiksi. Alemmalle johdolle varsinkin ne asettivat vaikeita tehtäviä. Mies taisteli miestä vastaan. Ja vaikkei paikallisista ahdingoista tahtonutkaan tulla loppua, jäimme kuitenkin taistelujen huhtikuussa vihdoinkin päättyessä rajan tuolle puolelle.

Orshitzin länsipuolellakin olivat taistelutoimet helmikuun jälkimäisellä puoliskolla täydessä käynnissä. Kenraali v. Gallwitz, yritteliäs ja aaterikas sotilas, mies, jolla elämän kaikkiin aloihin nähden oli mitä monipuolisimmat harrastukset, oli sotajoukkomme parhaita johtajia. Hän vahvisti Mlawan länsipuolista ohutta rintamaa ja tunkeutui täällä helmikuun keskivaiheilla Veikseliä ylöspäin aina Plotzkin ohi. Täälläkin ennätimme häiritsemään venäläisen suunnitelmia ja teimme sen keräytymisrintamaan hyökkäyksen. Gallwitzin armeijaosan vasemmallekin siivelle, Neidenburgin—Willenbergin seuduille, oli saapunut saksalaisia apujoukkoja. Asema näytti siltä, kuin voitaisiin vereksellä toimella Prassnyshin suunnalla XVII:n reserviosaston edessä seisovat vihollisjoukot työntää takaisin. Gallwitzin armeijaosan eteneminen Narewia kohti oli silloin mahdollinen. Tämä näytti silloin vielä strateegisesti tärkeältä. Hyökkäystä Ossowjetzia ja ylistä Bobria vastaan ei vielä oltu keskeytetty. Jokainen kenraali v. Gallwitzin saama osittaismenestys paransi yleisasemaa ja tulevien taisteluiden menestysmahdollisuuksia. Olimme suuressa jännityksessä.

Kenraali v. Gallwitz teki helmik. 22 p:nä XVII:n reserviosaston osilla, I:llä reserviosastolla ja 3:nnella jalkaväkidivisioonalla hyökkäyksen Prassnyshin suuntaan. Kenraali v. Morgen valloitti 24 p:nä tämän erinomaisen lujasti linnoitetun kaupungin reippaalla ja tarmokkaalla toimella. Kaikki näytti erittäin suotuisalta, kun huomattiinkin, että Zjechanowin—Mlawan tien ja Orshitzin välillä oli tulossa hyvin suuria vihollisvoimia, jotka jo alkoivat kulkea kenraali v. Morgenin sivustain ohi. Näinä päivinä oli ollut mahdotonta hankkia tietoja lentäjäin avulla; lentäjämuodostuksia meillä olikin ylen vähän käytettävänämme. Ratsuväkivartiomme eivät enää päässeet etenemään, lopulta seisoi kaikkialla vastakkain jalkaväkivartioita. Siperialaisten joukko-osastojen hyökkäyksen johdosta oli meidän helmik. 27 p:nä kerrassaan melkoisia tappioita kärsittyämme luovuttava Prassnyshista ja kenraali v. Morgen peräytyi Janowin—Chorshelen rajalinjaa kohti. Venäläinen ei sanottavasti tunkeutunut pohjoista kohti, Mlawaa vastaan sen sijaan ylenmäärin tuimasti.

Paikalliset johtajat pitivät huolen Neidenburgin—Willenbergin eteläpuolisten, parhaillaan rakenteella olevain raja-asemain miehityksestä. Minä pidätin I:tä reserviosastoa kauempana etelässä. Täälläkin syntyi nyt katkeria taisteluita.

Venäläinen teki maaliskuun 7 p:ään saakka Mlawan ja Chorshelen välillä herkeämättä turhia hyökkäyksiä mitä raskaimpia tappioita kärsien.

Tähän aikaan taisteltiin Itä- ja Länsi-Preussin koko itä- ja etelärintamalla. 10:s armeija oli kaartanut taapäin ja parhaillaan kävi vastahyökkäykseen Augustowin metsän pohjoispuolella. Lomshan luona ahdinkomme oli laimenemaisillaan, Pissan ja Mlawan välillä se ei ollut vielä likimainkaan päättynyt. Jokainen päivä vaati minua ratkaisemaan suunnattoman paljon taktillisia ja muita kysymyksiä. Etelärintaman päälliköt yhä herkeämättä pyysivät apua, 10:s armeija piti muutamia, vaikka tosin vain paikallisia menestyksiä vielä mahdollisena ja oli sen vuoksi vastahakoinen luovuttamaan muuanne joukkojaan.

Kenraali v. Gallwitzille ja 8:nnen armeijan oikealle sivustalle oli sillä välin 10:nnestä armeijasta saapunut uusia apujoukkoja. Olimme nyt kyllin voimakkaat tekemään Orshitzin kahden puolen vastahyökkäyksen viimeisten päiväin raskaitten tappioitten heikontamaa vihollista vastaan.

Hyökkäysliikkeemme tunkeutui eteenpäin maaliskuun 8:nnesta 12:nteen päivään ja seisahtui Prassnyshin pohjoispuolella. Venäläinen vastasi tuimilla vastahyökkäyksillä. Maalisk. 18 p:nä se Jednoroshetzin luona opetti joukoillemme, ettei suo ole vihollista vastaan varma suoja. Meidän sotamiestemme käsityksissä suo tiesi uppoamista, mutta luonnonlapsena venäläinen tunsi asian paremmin. Suot näillä taistelualueilla jäätyivät vain osaksi, osaksi niissä oli matalan kerrostuman alla läpäisemätön pohjakerros, joten niiden poikki voitiin kahlata.

Orshitzin länsipuolella taistelu maaliskuun lopulla laimeni. Täällä kävi mahdolliseksi viedä pois 76:s reservidivisioona ja käyttää sitä joen itäpuolella. 6:s ratsuväkidivisioonakin voitiin Orshitzin länsipuolelta vapauttaa, sitä kun kipeästi tarvittiin Pregelin pohjoispuolella.

Gallwitzin armeijaosa oli saanut suuria aikaan ja tämäkin johtaja saattoi hyvällä syyllä olla joukoistaan ylpeä. Ne olivat pitäneet puoliaan tavatonta ylivoimaa vastaan, jopa sen takaisinkin tunkeneet.

Maaliskuun lopusta ja huhtikuun alusta alkaen joukkomme koko etelärintamalla vihdoinkin saivat kauan kaivatun levon.

Lomshan ja Mlawan väliset taistelut ovat tulleet verraten vähän tunnetuiksi. Idässä Saksa ajatteli vain suuria voittoja. Näitä ei enää ollut mahdollinen saada yhtä silmäänpistävällä tavalla. Suuriruhtinaan suuri vastasiirto talvitaistelun kostoksi, hyökkäys Narewin poikki heikkoa sivustaamme vastaan oli torjuttu ja samalla tehty tyhjäksi osa ententen sotasuunnitelmasta vuodeksi 1915; sotajoukot ja jokainen yksityinen mies olivat taistelleet entisten suurtöittensä maineen mukaisesti, vanhat ja uudet muodostukset taistelussa keskenään kilpailleet. Vanhoissa muodostuksissa oli enemmän pysyvää voimaa. Maanpuolustusväki ja nostoväki olivat taistelleet täysipätöisesti. Johto oli tehtäväinsä tasalla, päättynyt talvisota sotilaallinen saavutus, josta voitiin olla ylpeitä.