Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 47

Hyökkäyksellä, johon kenraali v. Conrad tammikuussa päätti ryhtyä, ei ollut minkäänlaista menestystä. Ensi rynnäköllä oli koko Karpaattien selänteellä päästy etenemään, mutta sitten seurasi seisahdus. Venäläinen ryhtyi vastahyökkäykseensä ja pani Itävalta-Unkarin armeijan sangen ahtaalle, ainoastaan kenraali v. Linsingenin johtama urhoollinen eteläarmeija tunkeutui yhä kauemmaksi. Ilman näitä saksalaisia joukkoja asemaa olisi ollut mahdoton pelastaa. Sotanäyttämön vaikeudet olivat talvella valtavat. Ne vaativat suunnattomia ponnistuksia joukoilta, jotka saivatkin aikaan ihmeitä. Pakkasvammain aiheuttama miesten poisto rintamasta oli suuri.

Przemysliä ei voitu pelastaa, se kukistui maalisk. 10:ntenä.

Hyökkäykset Veikselin itäpuolista saksalaista maata vastaan talttuivat

huhtikuun alussa ja suuriruhtinas jatkoi sen sijaan hyökkäyksiään

Itävalta-Unkarin armeijaa vastaan nimenomaisena päämääränään marssia

Karpaattien poikki alas Unkariin ja siten lyödä maahan Itävalta-Unkari.

Teschenissä majaileva ylikomento piti kaksois-monarkian sotilaallista asemaa huhtikuussa ylenmäärin arveluttavana. Italian suhtautuminen oli käynyt yhä epäilyttävämmäksi. Se oli hylännyt kaikki Itävalta-Unkarin pitkälle menevät myönnytykset, joita minäkin olin kenraali v. Conradille puoltanut, ja oli kokonaan joutunut ententen verkkoihin. Tämä tarvitsi ylivoimastaan huolimatta uusia apuvoimia voidakseen meidät kukistaa. Yhä varmempana asiana oli otettava lukuun, että Italiakin sekaantuisi sotaan vihollisenamme. Itävalta-Unkari huomasi välttämättömäksi melkoisesti vahvistaa joukkojaan Italian rajalla; Serbiankin armeija näytti taas vaativan entistä enemmän huomiota. Venäjän hyökkäyksen täytyi kohdata Itävalta-Unkarin armeijaa sitä kipeämmin, kuta enemmän sen täytyi muita rintamia varten heikontaa mieslukuaan Unkarissa ja Galitsiassa. Teschenissä mieliala yhä enemmän lannistui. Itävalta-Unkarin yhdysside-upseeri esitti meille kenraali v. Conradin käskystä aseman ylen vakavaksi. Tämä pitikin paikkansa sen mukaan, mitä minä tiesin Itävalta-Unkarin armeijasta. Nämä vakavat lausunnot ja oman käsityksemme ilmoitimme edelleen ylimmälle armeijanjohdolle.

Huhtikuun keskivälissä asema Karpaateilla kävi yhä jännitetymmäksi. Kenraali Boroevicin armeija työnnettiin takaisin vuoriselänteen yli, jota vastoin kauempana idässä saksalainen eteläarmeija piti puoliaan. Nyt oli tullut se hetki, jolloin ehdottomasti täytyi auttaa. Lähetimme 9:nnen armeijan luona varalla olevan 25:nnen reservidivisioonan rautateitse matkaan. Se saapui perille siksi ajoissa, että juuri ja juuri saattoi torjua pahimman onnettomuuden.

Ilmoitimme ylimmälle armeijanjohdolle, mihin toimiin olimme ryhtyneet. Se hyväksyi kantamme. Se muodosti Beskidien armeijaosaston, nimittäen sen päälliköksi kenraali v. der Marwitzin, joka tähän saakka oli meidän luonamme johtanut XXXVIII:ta reserviosastoa. Itäisen rintaman ylipäällikkö antoi lisäksi vielä 4:nnen ja erään uuden divisioonan Karpaattien rintaman vahvistukseksi. Sikäläinen tilanne pysyi kuitenkin vakavana. Samaan aikaan piti meidän lähettää apujoukkoja Serbian rintamalle. Ne tukivat myöhemmin kenraali v. Linsingeniä hänen toukokuussa ryhtyessään hyökkäämään.

Saksan ylin armeijanjohto päätti nyt pyrkiä ratkaisevaan voittoon Venäjästä. Suunnitelma oli suuripiirteinen, päätös heikontaa lännessä voimia siellä vallitsevasta jännityksestä huolimatta osoitti rohkeata päättäväisyyttä.

Marraskuun taistelujen jälkeen Ypernin seuduilla oli kamppailu koko länsirintamalla kehittynyt ampumahautasodaksi. Etenemisen keskeytys Ranskassa, oikean sivustan takaisin kaartaminen syyskuussa ja Flanderin taistelujen pienet tulokset olivat tehneet lännen armeijain mielialaan kovin painostavan vaikutuksen, jota ampumatarpeitten puute vielä lisäsi. III:n armeijaosaston hyökkäys ansiokkaan ja etevän komentavan kenraalinsa v. Lochowin johdolla Soisponsin luona tammikuussa oli vaikuttanut erinomaisen elähyttävästi ja hyökkäys, jonka saksilaiset pian sen jälkeen olivat tehneet Craonnen luona, oli johtanut oivalliseen menestykseen. Raskain taisteluin oli vihdoin onnistuttu tehdä tyhjäksi suurisuuntainen murtoyritys, jonka ranskalaiset helmikuussa ja maaliskuussa tekivät Champagnessa.

Ententen puolella liittyivät toiveet edelleenkin Venäjään. Englannissa Kitchenerin armeijat vielä olivat muodostumassa; ne olivat etevän järjestävän kyvyn suuri luoma. 32 divisioonasta saattoivat ensimmäiset 12 toukokuussa olla valmiina. Ententen teollisuuden kiinnittämistä sotatarpeiden valmistukseen laajennettiin. Yhdysvallatkin esiintyivät sen hankkijoina. Vaikka meidän aluksi onnistuikin taloudellisilla toimenpiteillä vaikeuttaa sotatarpeitten vientiä Amerikasta, ei tämä kuitenkaan saattanut jatkua ajan pitkään. Raskaassa taistelussamme emme muuta voineet kuin pitää tätä Yhdysvaltain menettelyä vihollistemme yksipuolisena suosimisena; tämän menettelyn täytyi meissä synnyttää syvää katkeruutta.

Oli odotettavissa, että Saksan hyökkäys Venäjää vastaan saisi vihollisen länsirintamalla tekemään kevennyshyökkäyksiä. Toukokuun jännitetyt ja monivaaraiset taistelut La Basseen ja Arrasin luona osoittavat, minkä vastuun ylin armeijanjohto otti niskoilleen, kun se idässä uskalsi ryhtyä ratkaisevaan taisteluun.

Oli muodostettava uusi, 11:s armeija joukoista, jotka enimmäkseen olivat länsirintamalta, ja kenraali v. Mackensen sai käskyn hyökätä sillä toukokuun alussa Länsi-Galitsiassa niiden venäläisten kylkeen, jotka Karpaateilla kuolemaa halveksien rynnistivät eteenpäin, ja lyödä heidät. Hän oli suuripiirteinen, ylevä mies ja loistava sotilas, jonka mainetyöt elävät ikuisesti historiassa. Hänen yleisesikuntansa päälliköksi nimitettiin eversti v. Seeckt, joka siihen saakka oli ollut kenraali v. Lochowin esikunnanpäällikkö; terävän älynsä ja selvän täsmällisyytensä kautta hän oli sodan huomattavimpia ilmiöitä.

9:nnen armeijanjohdon vastaanotti kenraalisotamarsalkka Baierin prinssi Leopold, joka täydellä syyllä oli saanut tämän korkeimman sotilasarvon. Auliisti hän alistui virka-arvon puolesta melkoista nuoremman kenraalisotamarsalkka v. Hindenburgin johdonalaisuuteen.

Itäisen rintaman ylipäällikköä käskettiin rintamallaan panemaan toimeen mielenosoitus-sotatoimia sitoakseen vihollisen voimia.