Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 48

9:s armeija oli viettänyt levon aikoja. Maaliskuun alussa se luuli voivansa saavuttaa menestystä Pilitzan pohjoispuolella ja teki monenlaisten kahnausten haitatessa paikallisia hyökkäyksiä; pian sen kuitenkin täytyi niistä luopua.

Ylimmän armeijanjohdon ohjeiden mukaan sen piti nyt tehdä hyökkäys Skiernjewitzen luona. Olimme saaneet kaasua ja luulimme sitä käyttämällä saavamme suuren taktillisen menestyksen, venäläisten varustukset kaasuja vastaan kun olivat vielä keskeneräiset. Saatoimme lisäksi toivoa, että 10:s armeija Suwalkin itäpuolella hyökkäyksellä voisi saavuttaa paikallisia etuja. Annettiin senmukaiset käskyt.

9:nnen armeijan kaasuhyökkäys, joka tapahtui toukok. 2:sena, ei onnistunut. Tuuli oli suotuisa, mutta joukkojen johto ei ollut oikea. Kaasu kulki, kuten oli tarkoitettukin, mutta joukot luulivat, ettei vihollinen enää saisi osoittaa elonmerkkejä. Kun se kuitenkin paikoitellen yhä ampui eikä omakaan tykistö tahtonut ruveta tehoamaan, niin ei jalkaväki hyökännyt. Se otaksui, ettei kaasu ollutkaan vaikuttanut. 9:nnellä armeijalla oli kaasunkäytössä huono onni. Kun se myöhemmin, ei enää tämän suuren tilanteen kehyksissä, samalla paikalla uudisti kaasuhyökkäyksen, kääntyikin tuuli. Riveistämme poistui kovin paljon kaasusairaita. Kaasu ei joukoissa saavuttanut suosiota. Laitosten paikoilleen asettaminen kesti liian kauan ja tuulen odotteleminen juoksuhaudoissa täysin kaasusäiliöin oli upseereille ja sotamiehille vastenmielistä.

10:nnen armeijan hyökkäyksellä Suwalkin luona oli taktillista menestystä.

Hyödyttivätkö nämä hyökkäykset todella suurta sotatointa, sitä en tiedä, mutta kun ne olivat taktillisesti oikeat, näyttivät ne oikeutetuilta. Tehokkaammin olisi kenraali v. Mackensenin yritystä voitu tukea, jos olisimme itse päässeet vapaasti liikkumaan vihollista vastaan. Tämä oli mahdotonta 9:nnen armeijan, Gallwitzin armeijaosan ja 10:nnen armeijan rintamilla, ainoastaan Niemenin pohjoispuolella Liettuaan ja Kuurinmaalle käsin se kävi päinsä. Olimme maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa saaneet lännestä 3:nnen ja baierilaisen ratsuväkidivisioonan ja purkaneet ne Gumbinnenin luona junasta, koska 10:nnen armeijan vasen siipi yhä vielä oli melkoisen heikko. Näiden molempain divisioonain ja 6:nnen ratsuväkidivisioonan, joka jo oli Pregelin pohjoispuolella, piti huhtikuun lopulla ratsastaa Liettuaan ja Kuurinmaalle, 6:nnen, 36:nnen ja 78:nnen reservidivisioonan tukemina. Ratsuväkidivisioonat oli tätä sotaretkeä varten sangen huolellisesti varustettu. Johto uskottiin täällä kenraali v. Lauensteinille.

Huhtik. 27:ntenä alkoi Liettuan ja Kuurinmaan retki.

Itäisen rintaman ylipäällikön määräämistä rintamaansijoitusasemista kenraali v. Lauenstein lähti liikkeelle Schaulenia kohti kolmessa kolonnassa:

oikeanpuolinen — baieril. ja 3:s ratsuväkidivisioona ja 36:s reservidivisioona — Jurborgin kautta,

keskimmäinen — 78:s reservidivisioona — Tauroggenin

suurta viertotietä,

vasemmanpuolinen — 6:s ratsuväkidivisioona ja 6:s reservidivisioona — Memelin seuduilta.

Jo 27 päivän illalla 3:s ratsuväkidivisioona oli heti Tauroggenin—Kjelmyn viertotien kaakkoispuolella lähellä Skaudvilea, kun taas baierilainen ratsuväkidivisioona oli ratsastanut Rossienya kohti. 6:nnen ratsuväkidivisioonan täytyi heti rajan itäpuolella tuimasti taistella, eikä se 27 p:nä päässyt kovinkaan kauas.

Vihollinen, jonka päävoimat maaliskuun lopulta saakka olivat olleet liikkumatta paikallaan Tauroggenin koillispuolella, väisti Kjelmya kohti ja pääsi pakoon, kun 3:s ratsuväkidivisioona ei käynytkään kimppuun. Huhtik. 28 p:nä baierilainen ja 3:s ratsuväkidivisioona olivat Kjelmyn seudulla ja idempänä ja 6:s Wornyssa. Kahdessa päivässä oli edetty 75 kilom. 29 p:nä ratsuväkidivisioonat lähestyivät Schaulenia ja Kurschanya. 30 p:nä Schaulen vallattiin, kun venäläiset ensin olivat sytyttäneet sen palamaan. 6:s ja 3:s ratsuväkidivisioona jatkoivat etenemistään Mitauta kohti, jonka edustalle 6:s ratsuväkidivisioona saapui toukok. 3 p:nä. Se ei täällä enää voinut murtaa vihollisen vastarintaa ja jäi aluksi Mitaun lounaispuolelle. Myöhemmin se Mitaun—Moscheikin rataa pitkin väisti Windaun taa. 3:s ratsuväkidivisioona seisautettiin piankin ja vietiin baierilaisen divisioonan perässä. Molemmat retkeilivät nyt Schaulenista Beissagolan kautta kaakkoiseen suuntaan Keidanya kohti. Siellä vihollisen vastarinta kuitenkin vahvistui. Eteenpäin ponnistavan vihollisen edestä ne nyt peräytyivät hitaasti Kjelmyn suuntaan Dubissan taa.

Jalkaväkidivisioonat saattoivat ylpeillä erinomaisista marssisaavutuksista. 36:s reservidivisioona lähetettiin aliselle Dubissalle suojaksi Kownoa vastaan, kun taas 78:s ja 6:s reservidivisioona Schaulenin luona yhtyivät.

Rohkean yrityksen tarkoitus oli voitettu. Venäläinen vahvistui ilmeisesti.

Nyt seurasi Dubissan luona sen suusta Kjelmyyn saakka, Schaulenin ympäristössä ja sen luoteispuolella pitkillä rintamilla koko joukko jännittäviä ja sekä johtoa että joukkoja väsyttäviä taisteluita, joita kesti touko- ja kesäkuun. Meidän puolellamme taisteltiin paljon pienemmillä voimilla milloin torjuen, milloin hyökäten, mutta seurauksena oli, että me vähitellen sekä saavutuksiemme säilyttämiseksi että vihollisen edelleen sitomiseksi siirsimme Niemenin pohjoispuolelle vielä 9:nnen armeijan 8:nnen ratsuväkidivisioonan, 1:sen reservidivisioonan ja 2:sen ratsuväkidivisioonan Gallwitzin armeijaosasta ja 10:nnestä armeijasta Beckmannin heikon divisioonan. Joukkomme täten vahvistuivat siihen määrään, että niiden täytyi saada yhteinen armeijanylikomento lukuisine hallintoviranomaisineen; kenraalikomento ei enää riittänyt. Kenraali Otto v. Belowista tuli ylipäällikkö ja armeijan nimeksi annettiin "Niemenin-armeija".