Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 43

Masurinmaan talvitaistelun taktilliset tulokset olivat melkoiset: 110,000 vankia ja monta sataa tykkiä. Venäläisten 10:s armeija oli tuhottu, venäläistä sotavoimaa jälleen tuntuvasti heikonnettu.

Sotaliikkeen perussuunnitelman mukaan oli hyökkäys Ossowjetzia vastaan aljettu järeintä laakatulta käyttäen. Hyökkäysarmeijain osista, jotka vielä taisteluiden kestäessä metsässä olivat saapuneet ylisen Bobrin rannalle Augustowin eteläpuolelle, piti XXXVIII:n ja XXXX:n reserviosaston, 2:sen jalkaväkidivisioouan ja 4:nnen ratsuväkidivisioonan mennä joen poikki. Ne olivat kuitenkin jo osaksi olleet mukana niissä valtavissa metsätaisteluissa, joita käytiin ennen venäläisten 10:nnen armeijan tuhoutumista. Yhä kiihtyvällä jännityksellä olin odottanut niiden päättymistä. Se 8:nnen armeijan osa, joka täällä toimi — Litzmannin tyhmä — liittyi 10:nteen armeijaan. 8:nnen armeijan tuli edellisen tehtävänsä mukaisesti Grajewosta käsin toteuttaa mainittu hyökkäys Ossowjetzin kimppuun ja täältä Orshitziin saakka suojella Itä-Preussiä venäläisten hyökkäyksiltä.

Joukoillemme ei sitkeistä yrityksistä huolimatta onnistunut päästä ylisen Bobrin suoalueen yli. Tarvitsimme pakkasta, mutta sen sijaan satoikin yhä vettä rankasti. Oleskelu metsä- ja suoseuduissa kävi kovin tukalaksi. Ylisen Bobrin poikki oli mahdoton kulkea muuta kuin teitten kohdalla. Sillat oli hävitetty. Lyckin luota pakoon päässyt III siperialainen armeijaosasto teki urheasti vastarintaa ja venäläisten epätoivoinen vastarinta Augustowin metsässä oli viholliselle suonut aikaa Grodnon—Ossowjetzin välin puolustuslaitosten vahvistamiseen. Epäsuotuisat säät ja sotatointen rasitukset uuvuttivat kovasti joukkojamme. Ne ilmoittivat, että venäläinen kanavan eteläpuolella oli betonivarustuksissa. Se tosin kyllä saattoi olla mahdollista, vaikka melko lailla sitä epäilimmekin. Myöhemmin, vuonna 1916, everstiluutnantti Hoffmann kävi katsomassa venäläisten asemia eikä hän nähnyt mitään betonivarustuksia. Kuta uupuneempi hyökkäävä joukko on, sitä vahvemmalta siitä näyttää asema, jonka kimppuun on käytävä, vihollisessa se näkee olemattomia voimia. Tämä ilmiö on inhimillinen. Päätöksiin sillä ei ollut vaikutusta. Nuoren sotaväen voimat olivat uupuneet. Tämä vaati uusia toimenpiteitä.

Hyökkäys Ossowjetziakaan vastaan ei sillä välin ollut edistynyt.

Rintaman puolelta sitä valtavasta tykistöstämme huolimatta olikin

mahdoton valloittaa, tykkituli kun ei yleensä ensinkään tavoittanut

Bobrin etelärantaa vallitsevia kukkuloita.

Näin ollen täytyi minun itselleni myöntää, ettemme voineetkaan strateegisesti hyväksemme käyttää suurta voittoamme. Ylikomennon täytyi ryhtyä harkitsemaan sangen painavia asianhaaroja.

Ensinnäkin annettiin käsky, että hyökkäykset Bobria ja Ossowjetzia vastaan olivat keskeytettävät.

10:s armeija ei voinut jäädä nykyisiin asemiinsa. Olisi tarvittu hyvin suuria voimia suojelemaan sen sivustaa idän puolelta, Olita—Kownon suuntaa kohti, mutta niitäpä ei ollut. Pahat säät olivat tehneet armeijan selkäyhteyden ja toimeentulon edellytykset vaikeiksi. Kauan ei tätä voitu kestää. Venäläisten rakentama täysiraiteinen rata Marggrabowasta Ratshkin kautta Suwalkiin ei voinut ratkaisevasti parantaa tätä asiaa. Viertotiet ja muut tiet olivat liian huonot, säät huonot ja hevoset kovin rasittuneet. Kuormavaunut tuskin pääsivät eteenpäin viertoteillä, joiden ohut kivipeite oli ajettu rikki. Niitä oli lisäksi vähän käytettävänä. Armeijan tuli päästä oloihin, joissa se saattoi elää ja jälleen uudistaa voimansa. Ehdoton pakko oli niin ollen kaartaa 10:s armeija taapäin.

Jo sotatoimien alussa oli ryhdytty toimiin selkäpuolisten asemien varustamiseksi heti Augustowin—Suwalkin itäpuolelle. Varustusjoukot ryhtyivät työhön paikalla, kun olimme alueen valloittaneet. Nämä alueet tarjosivat jo jonkun verran tukea, vaikka työ vasta olikin alulla. 10:s armeija sai käskyn kaartaa oikean siipensä taapäin varustetulle linjalle. Itse se sai päättää, vetäisikö vasemman siipensä yhtä kauas, vaiko vain linjalle Kalwarija—Pilwishki, jolla sen sivustasuoja jo oli; peräytymisliikkeen yksityiskohdat jätettiin niinikään sen toimivaltaan. Oli arvattavaa, että vihollinen tunkisi ankarasti perässä.

Samalla 10:s armeija oli saanut käskyn vapauttaa voimia, joita kiireesti tarvittiin kauempana lännessä. Venäläisten suuret vastahyökkäykset pitkää sivustaamme vastaan Länsi- ja Itä-Preussin etelärajalla olivat alkaneet. Ja Niemenin pohjoispuolellakin venäläinen askarrutti taas meitä. Veikselin itäpuolella olevan saksalaisen maan joka puolella riehui taistelu.

Puolassa Veikselin kaarteessa oli hiljaista.

Itävalta-Unkarin armeijan hyökkäys Przemyslin päästämiseksi piirityksestä ei ollut menestynyt. Venäläinen oli sangen pian ryhtynyt vastahyökkäyksiin. Przemysl ei voinut kohtaloaan välttää. Koko itäisellä rintamalla elimme ankarain venäläisten vastahyökkäysten merkeissä.