Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 25

Lännessä oli saksalaisten eteneminen päättynyt peräytymiseen. Saksan länsiarmeijan oikea sivusta oli liian heikko eikä kaartanut kyllin kaukaa, kaartin reserviosaston ja XI:n armeijaosaston pois lähettäminen olivat vaikuttaneet tuhoisasti. Sivustaa päinvastoin olisi tullut vahvistaa Lothringista ja Elsassista otetuilla joukoilla. Niin edellytti kenraali kreivi v. Schlieffenkin tutkimuksissaan. Hänen käsityksiään vastaan oli toimittu siinäkin, että sinne marssivat saksalaiset joukot vietiin niin etäälle Luneville-Epinalin linjaa kohti ja että ne sinne takertuivat. Se olisi ollut koko armeijan kohtalo, ellemme olisi edenneet Belgian kautta, vaan olisimme pitäneet oikean sivustan Longwyn eteläpuolella. Sillä välin kuin me olisimme vuodattaneet vertamme Verdunin-Belfortin linjan ranskalaisten salpalinnoitusten luona, olisi oikeanpuoleinen sivustamme joutunut Belgian puolelta Belgian, Ranskan ja Englannin yhdistetyn hyökkäyksen alaiseksi ja lyöty. Samalla olisimme menettäneet alareiniläisen teollisuusalueemme. Se olisi ollut varma häviömme.

Armeija oli saanut käskyn peräytyä Marnelta, syylläkö vai syyttä, siitä en ole koskaan voinut saada selvyyttä.

Sodan täytyi nyt kestää kauan, isänmaalta vaadittaisiin suunnattomia. Oli tullut se hetki, että Saksassakin kaikki täytyi kohdistaa sotaan ja oli aljettava suurisuuntainen valistustyö. Olin hämmästyksissäni mielialasta, jonka Berliinissä tapasin lokakuun lopulla 1914. Asemamme äärettömästä vakavuudesta ei huomannut jälkeäkään.

Oli ankara ja kohtalokas tapaus, ettei Saksa kahdenliiton ollessa miesluvultaan heikompi ja vihollisten ympäröimänä rohkealla iskulla voittanut sotaa, johon se oli pakotettu, ja tuottanut tappiota miesluvun puolesta voimallisemmalle, mutta huonommin opetetulle viholliselle. Nyt oli lukuun otettava, että armeijat sodan kuluessa opetukseen nähden kävisivät tasasuhtaisemmiksi, vaikka saatoimmekin toivoa, että vakaantuneet traditsionit vielä kauaksi aikaa takaisivat Saksan armeijalle jonkinlaisen etevämmyyden. Vakinaisten upseerien suuri puute saattoi arveluttaa. Joka tapauksessa oli tehtävä kaikki mitä suinkin voitiin tehdä sotataitomme etevämmyyden säilyttämiseksi, ettei vihollisen suurempi miesluku kävisi liian tuntuvaksi.

Varsinkin täytyi meidän ottaa lukuun se, että Englanti käyttäisi aikaa puolustusvoimainsa vahvistamiseksi ja laivastonsa lisäksi vielä hankkisi vahvan armeijan. Miehiä sillä kyllä oli. Tämän vuoksi emme saaneet vähääkään laiminlyödä voittaaksemme vielä sittenkin sodan. Saksasta oli tehtävä asestettu sotaleiri. Se olikin uudenvuodentoivotukseni, jonka v:n 1915 tammikuun 1 päiväksi lähetin eräälle sanomalehdelle. Ylin armeijanjohto oli syksyllä 1914 ja talvella 1914/15 luonut 18-20 divisioonaa. Teimme uusia divisioonia maanpuolustus- ja nostoväkiryhmityksistä. Aluksikin vähensimme divisioonan pataljoonaluvun 12:sta 9:ään ja muodostimme täten vapautuneista pataljoonista uusia divisioonia, antaen niille tykistöä ja erikois-aselajeja. Paljon saimme aikaan, useissa suhteissa jäi saavutuksemme kuitenkin vaillinaiseksi.

8:s armeija olisi nyt täydelleen voinut luovuttaa armeijaosastoja länteen. En tiedä, onko tämä ollut ylimmässä armeijanjohdossa harkinnan alaisena vai eikö Itävalta-Unkarin armeijan asema ensinkään suonut sijaa semmoiselle ajatukselle. Tämä armeija oli, kuten nyt valitettavasti sain nähdä, täydelleen lyöty ja peräytyi Sanin yli mitä suurimpia tappioita kärsien. Venäläinen seurasi perässä. Venäläisten hyökkäys Mähriin ja sitten Ylä-Schlesiaankin kävi mahdolliseksi. Itävalta-Unkarin armeijaa oli autettava, jos mieli pelastaa se tuhoutumasta. 8:nnen armeijan eteneminen Narewin poikki, jota syyskuun alussa oli ajateltu, olisi ollut tuulentupa. Apua oli annettava heti eikä se voinut olla liian tehokas. Länttä emme voineet vahvistaa.

Käskyssä, jonka 14 p:n iltana sain Insterburgiin, lausuttiin, että kaksi 8:nnen armeijan armeijaosastoa muodostaisi Ylä-Schlesiassa eteläarmeijan. Tämä näytti vain torjumista ja suojelusta tarkoittavalta toimelta. Ei missään tapauksessa se riittänyt edes johonkin määrään palauttamaan maassa asemaa ennalleen. Me emme saaneet vain torjua, meidän tuli myös toimia. Kaukopuhelussa sen vuoksi heti ehdotin ylimmälle armeijanjohdolle ja vielä kenraali v. Moltkelle persoonallisestikin, että 8:nnen armeijan pääosa ja vast'ikään ylennetty kenraalieversti v. Hindenburg lähetettäisiin Ylä-Schlesiaan ja Poseniin. Vain heikkoja osia oli jätettävä Itä-Preussin suojaksi senkin varalta, että Venäjä vereksin voimin uudelleen hyökkäisi tähän onnettomaan maahan. Minä tosin sentään toivoin, että siitä oltaisiin vielä kaukana. Jo sotatoimien aikana oli kaikkien tapausten varalta määrätty Lötzenin ja järvien asemat vahvistettaviksi ja laajennettaviksi. Me vaadimme, ettei tehtäisi vain suunnitelmaa, vaan myös alettaisiin itse työt. Angerapp-linjakin oli vahvistettava. Nämä toimenpiteet aiheutuivat sotatilanteen muutoksesta ja myöhemmin maksoivat vaivat.

Kenraali v. Moltke lupasi, että ehdotukseni otettaisiin harkittavaksi, ja lyhyesti selosti minulle, kuinka asema lännessä oli muuttunut. Siihen saakka olimme kuulleet siitä vain huhuja. Kenraali v. Moltke oli syvästi liikutettu lännen aseman johdosta. Se oli viimeinen virkapuheluni tämän ihmisenä niin huomattavan miehen kanssa. Hänellä oli terävä sotilaallinen äly ja suuria sotatilanteita hän osasi käsitellä erinomaisen selvästi. Mutta hän ei ollut mikään perinpohjainen luonne, hän oli mielialaltaan enemmän rauhan kuin sodan mies, muistan montakin hänen lausuntoaan. Hänen terveytensä oli sodan alussa kahden Karlsbad-hoidon johdosta muutamassa kuukaudessa kovasti heikontunut.

Näinä päivinä alkoi sotaministeri kenraali v. Falkenhayn johtaa sotatoimia.

Syysk. 14:nnen illalla lausuin jäähyväiset kenraalieversti v. Hindenburgille ja tovereilleni. Helppoa ei ollut kahden voitokkaan taistelun jälkeen erota ylipäälliköstä ja esikunnasta. Kenraali v. Hindenburg oli aina suostunut ehdotuksiini ja vastuuvalmiina ne hyväksynyt. Muodostui kaunis luottamussuhde meidän kahden samoin ajattelevan miehen kesken. Esikunnassa vallitsi täydellinen yksimielisyys kaikista sotilaallisista asioista.

Syysk. 15:ntenä lähdin Insterburgista ajaakseni voimavaunulla Graudenzin ja Thornin kautta määräpaikkaani Breslauhun. Uudesta vaikutusalastani en ollut vähääkään selvillä. Se näytti minusta nykyistä pienemmältä. Pian huomasin joutuneeni laajalle, tärkeälle toimialalle.