Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 36

Kuta enemmän ajatuksineni syvennyin nyt edessäni olevaan uuteen tehtävään, kuta jyrkemmin asema ja suunnaton vaara kävivät ilmi, sitä selvemmäksi alkoi minussa kiteytyä päätös kehittää Tschenstochaussa päätetty sotaliike mikäli mahdollista suureksi tuhoiskuksi; se yksin saattoi lopullisesti pelastaa meidät. Ei riittänyt se, että vihollinen vain seisautettiin. Tämäkään ajatus ei syntynyt yht'äkkiä, vaan kehittyi vähitellen.

Mitä itäisen rintaman ylipäälliköltä itseltään riitti, se koottiin hyökkäystä varten Wreschenin ja Thornin välille. Kenraali v. Conrad oikeana sotilaana osoitti meille mitä suurinta myötämielisyyttä.

8:tta armeijaa heikonnettiin, se ei voinut enää jäädä entiseen tehtäväänsä, suojelemaan Itä-Preussin itärajaa. Spirding-Seen ja Mauer-Seen äsken varustetut asemat ja linnoitetut Angerapp-asemat soivat sen sotatoimille tukea. Armeija vähitellen luovutti pois paljon tappioita kärsineen XXV:n reserviosaston, jonka tilasta vasta myöhemmin saimme tiedon, ynnä I:n reserviosaston ja 1:sen ja 36:nnen reservidivisioonan. Nämä joukot lähetettiin Thorniin, Wlozlawekin suuntaan. 8:nnen armeijan päällikön, kenraali Otto v. Belowin, täytyi nyt tarkkaan käyttää voimiaan, jos mieli säilyttää asemat, joihin hänen viime hädässä tuli asettua. Ja säilyttää hänen ne piti, vaikkapa tehtävän ratkaisu vaatisikin päälliköltä ja joukoilta tavattomia.

Zastrowin joukko-osaston tuli pitää puoliaan Soldaun luona, siitä riippui 8:nnen armeijan elämä ja Itä-Preussin kohtalo.

Erittäin tärkeätä olisi ollut, että tänne olisi voitu sijoittaa enemmän voimia. Voimallinen eteneminen Mlawasta Narewin linjaa kohti Roshanin ja Pultuskin välillä olisi ollut omiaan mitä tehokkaimmin tukemaan sotatoimiamme Veikselin vasemmalla rannalla. Meidän täytyi tyytyä vähempään, oli turvattava vasemmalla rannalla tapahtuvan sivustahyökkäyksen menestys. Muutoin hajoittaisimme voimamme. Paljon voitettaisiin jo sillä, jos voitaisiin Zastrowin joukkoa sen verran vahvistaa, että se saattaisi pitää yllä Pohjois-Puolaa kohti jonkun verran painetta ja siten edes vähäksi aikaa pitää vireillä semmoista harhakäsitystä, että moinen hyökkäys todella oli tekeillä. Nowo Georgiewskin pohjoispuolella oli melkoisia venäläisiä voimia. Veikselin vasemmalla rannalla tapahtuvaa taistelua varten oli tärkeätä saada ne siellä pidätetyiksi.

Thornin linnoituksesta voitiin Westernhagenin brigaadi ja myöhemmin osa pääreservistä lähettää Veikselin oikeata rantaa ylöspäin marssimaan. Sitä oli aiottu käyttää Plotzkin suunnalla vaikuttamaan harhaanjohtavasti Zastrowin joukko-osaston kanssa. Plotzkista oli mahdollinen tuoda se Veikselin vasemmalle rannalle taisteluun osaa ottamaan.

9:nnen armeijan ylikomento sijoitettiin Hohensalzaan. Thorniin määrättyjen 8:nnen armeijan osain — I:n reserviosaston ja XXV:n reserviosaston — tuli kuulua sen johdon alle.

XX armeijaosasto ja 3:s kaartindivisioona lähetettiin Ylä-Schlesiasta etelää kohti Hohensalzaan, XVII armeijaosasto Gneseniin.

V. Richthofenin ratsujoukko ynnä 6:s ja 9:s ratsuväkidivisioona, jotka tulivat lännestä, koottiin niinikään sinne.

XI armeijaosasto marssi jalan saksalaisen alueen halki Ostrowon kautta

Wreschenin seutuun.

Frommelin ratsujoukko taisteli venäläistä ratsuväkeä vastaan Prosnan ja Warthen välillä Kalischin itäpuolella, sen takana Posenin joukko-osasto asettui asemiinsa.

Nostoväki, joka myöhemmin liittyi Breslaun joukko-osastoon, täytti yhä edelleen niukasti tilan aina Wieluniin saakka. Sieltä Tschenstochaun—Krakovan linjan puoliväliin seisoi kenraali v. Woyrsch, johdossaan 35:s reservidivisioona, kreivi v. Bredowin maanpuolustusdivisioona, maanpuolustusosasto ja kaartin reserviosasto ilman 3:tta kaartindivisioonaa. Se oli kosketuksessa Itävalta-Unkarin I:sen armeijan kanssa, joka ulottui Veikseliin asti; joen eteläpuolella aina Karpaatteihin saakka seisoivat taajaan yhteensullottuina liittolaisarmeijan muut osat, vuoristossa oli melkoisia voimia Unkarin suojana.

Tästä kuvasta näkyy, että varsinaiseen hyökkäykseen vihollisen sivustaa vastaan riitti vain 5 1/2 armeijaosastoa. Vihollisen rintaman kimppuun siitä, missä Warthe tulee saksalaiselle alueelle, aina Tschenstochaun seuduille saakka voitiin käydä vain aivan riittämättömin voimin. Kenraali v. Woyrschin tuli toimia yhdessä Itävalta-Unkarin armeijan kanssa. Aivan epätietoista oli, ryhtyisikö se hyökkäämään. Sen mieliala oli jälleen laskeutunut niin alhaalle kuin suinkin. Kysymykseen, kykenisikö Itävalta-Unkarin armeija kestämään vihollisen hyökkäyksen, jota yhä odotettiin, saatiin vastaukseksi, että 24 tuntia se varmasti siihen kykenisi. Hyökkäystä ei tehty. Kenraali v. Conradin ansio taaskin oli, että hän sai mielialan kohoamaan ja hyökkäysajatuksen uudelleen suosioon, mutta epäilemättä hän tarvitsi sen toteuttamiseen saksalaisten apua.

Saadaksemme sivustahyökkäyksen tehokkaammaksi ja vahvistaaksemme rintamaa olimme aikoneet viedä pohjoiseen Woyrschin armeijaosastosta melkoisia osia. Mutta kenraali v. Conrad pyysi hartaasti, että luopuisimme siitä aikeesta. Ainoastaan 3:s kaartindivisioona vietiin sen vuoksi Hohensalzaan ja yhdistettiin 9:nnen armeijan sivustahyökkäys-ryhmään.

Kenraali v. Conrad lähetti Karpaateilta rautateitse kenraali v. Boehm-Ermollin neljän jalkaväki- ja kahden tai kolmen ratsuväkidivisioonan keralla Ylä-Schlesian läpi Tschenstochaun pohjoispuolella olevaan seutuun.

Kenraali v. Conradin toivomuksesta alistettiin kenraali v. Woyrsch

Itävalta-Unkarin armeijan ylikomennon alaiseksi.

Itävalta-unkarilaisten joukkojen saavuttua voitiin parhaillaan muodostuva Breslaun joukko-osasto supistaa vähän enemmän kokoon. Tosin tämän toimenpiteen kautta rintama jälkeen marraskuun keskivälin jonkin verran vahvistui, mutta suureen iskuun se vielä oli liian heikko.

Myöhemmin sanottiin, että Itävalta-Unkarin armeija oli puolustanut Ylä-Schlesiaa. Todellisuudessa se Tschenstochaun pohjoispuolella puolusti omaa kotimaataankin.

Luonnollista oli, että näissä oloissa katseet jälleen luotiin länteenkin. Minä kysyin itseltäni, oliko vielä toiveita voiton saavuttamisesta Ypernin luona, vai olisiko parempi tyytyä lännessä kokonaan puolustautumiseen ja suorittaa Venäjää vastaan suunnitellut sotatoimea niin pontevasti kuin suinkin. Kenraali v. Conrad oli ehdottanut tätä marraskuussa. Tämä kanta näytti minusta oikealta ja pyysin ylimmältä armeijanjohdolta lännestä apuvoimia. Niitä meille luvattiinkin molempien ratsuväkidivisioonain lisäksi; ne saapuivat kuitenkin liian myöhään ja liian vähin erinkin. Sivustahyökkäys saattoi käydä sotaaratkaisevaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että se tapahtui yllättäen, s.o. nopeaan ja kootuin voimin yhdessä vahvan rintamahyökkäyksen kanssa. Idässä meidän täytyi viipymättä ryhtyä toimeen, vaikkapa olisimmekin marrask. 10 p:nä selvään tienneet, paljonko apujoukkoja saisimme.

Lännestä tulevat joukot olivat taisteluissa menettäneet niin paljon miehiä, etteivät ne mieslukuun nähden olleet täydelleen sotakuntoisia, enempää kuin idänkään joukot. Se seikka, että Puolan sotanäyttämön olot olivat niin kokonaan toiset kuin lännen, oli sitä paitsi alussa omiaan haittaamaan niiden toimia.

En voi yksityisseikkaisesti arvostella, olisiko apua lännestä lähetettäessä voitu menetellä toisin. Arvostelua en sen vuoksi voi julki lausua. Olen aina ollut sillä kannalla, sota-akatemian opettajanakin, että jokainen arvostelu, joka ei ole asiallisesti perusteltu, tuomitsee arvostelijan itsensä.

Pian v. Richthofenin ratsuväkiosaston jälkeen, joka saapui paikalle hyvissä ajoin voidakseen ottaa osaa etenemiseen, saapui vielä v. Holleninkin ratsuväkiosasto, 2:nen ja 4:s ratsuväkidivisioona. Se liitettiin Zastrowin joukko-osastoon.

Myöhemmin, mutta vasta etenemisen aljettua, saapui vielä: III reserviosasto, kenraali v. Beseler, tuoden 5:nnen ja 6:nnen reservidivisioonan, XIII armeijaosasto, kenraali v. Fabeck, kerallaan 26:s jalkaväkidivisioona ja 25:s reservidivisioona, II armeijaosasto, kenraali v. Linsingen, tuoden 3:nnen ja 4:nnen jalkaväkidivisioonan, XXIV reserviosasto, kenraali v. Gerok, mukanaan 47:s ja 48:s reservidivisioona. Niitä käytettiin sen mukaan kuin tilanne vaati.

Apuneuvot, jotka meillä oli marrask. 10 p:nä käytettävänämme, olivat epätäydelliset. Siitä huolimatta oli koetettava, voisimmeko ratkaisevalla iskulla lopullisesti pysäyttää Veikselin kaarteen venäläiset joukot ja saada ne luopumaan jatkamasta etenemistään, vieläpä antaa niille tuhoiskunkin. Tämä onnistuisi, jos saisimme ne tungetuksi pois Varsovan luota. Jos kuitenkin olisimme tähän liian heikot, täytyisi meidän tyytyä tuohon pienempään tulokseen. Sekin oli valtavan suuri.