Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 35

Kauttaaltaan tietoisina edesvastuun suunnattomasta suuruudesta olimme me päämajassa kaikki selvillä siitä, mistä oli kysymys. Posenissa tunsimme selvemmin kuin Puolassa kotimaan suonentykytyksen ja tunsimme sen huolestuksen vihollishyökkäyksen ja sen kauheitten seurauksien johdosta. Sotilaallisilla toimilla meidän vielä täytyi lisätä sen levottomuutta. Odotettavain tappeluiden tulos ei ollut varma Venäläisten ylivoima oli valtava, joukkomme olivat kovin rasittuneet, liittolaisten taistelukunto vähäinen.

Rajamaakuntain asekuntoinen nuoriso siirrettiin pois. Tutkittiin strateegisia asemia ja annettiin käsky ryhtyä niitä varustamaan. Puolan vuorikaivokset jo toisin paikoin tehtiin käyttökelvottomiksi ja ryhdyttiin toimiin Saksan puoleisten rautateiden hävittämiseksi, samoin kuin rajaseudunkin vuorikaivosten. Ylä-Schlesian vuorikaivosten hävittämiseksi tehtävistä valmistuksista kehoitti VI:nnen armeijaosaston ylikomento minun pyynnöstäni erästä maakuntansa vuorikaivosvirastoa tekemään ehdotuksia, jotka sitten päätettiinkin toteuttaa. Nyt levisi kautta maakunnan kauhistus. Minun täytyi rikkoa vuorikaivokset siten, ettei venäläisille pitkiin aikoihin kävisi mahdolliseksi niitä käyttää, sitä vaativat sotilaalliset edut. Englantilaiset myöhemmin mitä säälimättömimmin hävittivät Romanian öljykentät; yhtä ratkaiseva merkitys on kivihiilellä sodankäyntiin. Erään korkeamman viranomaisen lausunnon perustuksella kävi kuitenkin mahdolliseksi rajoittaa valmistavia toimia.

Rajamaakuntaimme puolalaisten seutujen mieliala ei ollut suopea, ne pysyivät hyvin umpimielisinä ja odottavalla kannalla. Ei kukaan selvänäköinen mies voinut muuta odottaakaan.

Heikommuutemme johdosta oli odotettavaan ratkaisuun nähden tärkeätä, että Preussin linnoituksista ja alaisiksemme määrättyjen virkaatekeväin kenraalikomentojen hallusta saimme kaikki käyttökelpoiset joukot ja kenttäsotaan kelpaavat sota-aseet. Jo elokuussa 1914 olimme alkaneet idässä muodostaa nostoväestä, maanpuolustusväestä ja muista linnoitusmuodostuksista divisioonia yhtä suuren luvun, kuin niitä kenraali v. Moltkella oli käytettävänään Königgrätzin taistelussa. Nämä divisioonat saivat myöhemmin numerot kuten vakinaisetkin divisioonat, mutta niiden luonne ei silti muuttunut. Varsinkin taisteluun ja marssiin nähden niille oli asetettava toiset vaatimukset kuin nuoremmista ikäluokista muodostetuille joukoille. Usein tämä ei hädän pakottaessa ollut mahdollista. Nämä joukot ovat saaneet aikaan enemmän kuin niiltä kohtuudella voitiin odottaa; kotimaataan ja sen keralla tavaraansa ja omaisuuttaan, vaimojaan ja lapsiaan ne ovat puolustaneet mitä suurinta uhrautuvaisuutta osoittaen.

Preussin itärajalla oli 8:nteen armeijaan vähitellen muodostettu muutamia maanpuolustusdivisioonia. Soldaun luo oli Veikselin linnoitusten sota-varusväestä ja nostoväestä muodostettu rajansuojelusjoukko, kaksi divisioonaa käsittävä Zastrowin joukko-osasto, myöhemmin XVII reserviosasto. Thornin linnoitus, jonka ensimmäinen pääreservi — 35:s reservidivisioona — oli Tschenstochaun luona, asetti vähitellen uuden pääreservin: sitä sanottiin v. Dickhuthin joukko-osastoksi. Sitä myöhemmin käytettiin Veikselin oikealla rannalla Plockin suunnalla. Thornin pääreservin ensinnäkin muodosti v. Westernhagenin nostoväki-brigaadi, joka lähetettiin Bshuraa kohti ja joka 9:nnen armeijan peräytyessä oli kulkenut takaisin Wlozlawekiin.

Poseninkin linnoitus oli jo luovuttanut yhden pääreserveistään. Kenraali kreivi v. Bredow oli erinomaisen etevästi johtanut sitä Frommelin joukko-osastossa Puolan sotaretkellä. Hänen maanpuolustusosastollaan ei ollut kenttäkeittiöitä ja venäläisten kimppuun hän kävi sillä verukkeella, että muka aikoi lähteä niitä noutamaan, — ja hän noutikin ne. Nyt Posenin linnoitus ja maakunta antoivat uusia voimia. Posenin joukko-osasto, joka koottiin Kalischin seuduille, oli sangen vahva divisioona, joka oli suurella huolella varustettu. Posenin kuvernööri kenraali v. Koch ja hänen esikuntapäällikkönsä eversti Marquard ponnistivat erikoisesti voimiaan sen hyväksi.

VI:n armeijaosaston sijaiskenraalikomennon piti Kempenin itäpuolella muodostaa rajan suojelusta varten Breslaun joukko-osasto. Kesti verrattain kauan, ennenkuin tämä oli tehty ja joukko-osasto oli taistelukunnossa.

Majuri v. Bockelberg oli minulle oivana apuna näiden uusien joukkojen muodostamisessa.