Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 32

Veikselin eteläpuolella ei Itävalta-Unkarin armeijan ollut onnistunut kulkea Sanin poikki eikä Przemyslin itäpuolella edetä. Kenraali v. Conrad kuitenkin toivoi vielä saavuttavansa menestystä.

Kuta kauemmin ratkaisu Sanin eteläpuolella viipyi, sitä pakottavammaksi kävi 9:nnen armeijan vasemman siiven vahvistaminen, sen asema kun kävi yhä kireämmäksi. Se oli mitä täydellisimmässä vuorovaikutuksessa Sanin tapausten kanssa. Jos siellä edettiin, voitiin Varsovan luona ottaa vaarojakin kaupan päälle, muussa tapauksessa meidät Varsovan luona tuhottaisiin.

Apujoukkojen avulla asema voitiin jonkin aikaa säilyttää. Ylimmältä armeijanjohdolta oli mahdoton mitään saada. Uudet vastamuodostetut armeijaosastot se oli lähettänyt Ypernin luo, XXV:n reserviosaston Itä-Preussiin, jossa asema oli käynyt vakavammaksi.

Armeijan-ylikomento ajatteli kaartin reserviosaston, maanpuolustusosaston ja XI:n armeijaosaston vapauttamista Veikselin puolustuksesta ja Itävalta-Unkarin joukkojen tuomista sijaan, joten mainitut voimat olisi siirretty pohjoista kohti, taikka, ja se olisi ollut meille mieluisinta, vasen siipemme suoraan noilla joukoilla vahvistettu. Veikselille varustautuneet saksalaiset joukot olisivat siinä tapauksessa voineet jäädä sinne. Veikselin linja olisi siten saatu todella turvatuksi. Jokainen vaihto olisi sitä paitsi ehdottomasti vaatinut kallista aikaa. Asema ei sietänyt viivytystä.

Kenraali v. Conrad niinikään piti taistelurintaman vahvistamista Pilitzan pohjoispuolella tarpeen vaatimana, mutta hän vastusti jyrkästi sitä, että siellä käytettäisiin Itävalta-Unkarin joukkoja molempia ratsuväkidivisioonia lukuun ottamatta. Käännyimme ylimmän armeijanjohdon puoleen ja H.M. Keisari kääntyi Keisari Frans Josefin puoleen, joka antoi suopean vastauksen. Itävalta-Unkarin ylikomento pysyi kuitenkin mielipiteessään. Annettiin käsky kolmen preussilaisen armeijaosaston vaihtamisesta. Ivangorodin edustalla tuli vaihdon I:sen armeijan osiin kenraali v. Conradin käskystä tapahtua sillä tavalla, että ylimenopaikat jätettäisiin vapaiksi. Itävalta-Unkarin joukkojen piti sitten tunkea takaisin Veikseliin perässä tulevat venäläiset. Tästäkin me hartaasti varoitimme, mutta kohtalon piti saada kulkea tietään.

Itävalta-Unkarin jalkaväkijoukko-divisioonat, jotka I:sestä armeijasta lähetettiin vapauttamaan Veikselin luota maanpuolustus-osastoa ja kaartin reserviosastoa, lähestyivät hitaasti. Kaikkien osien vaihtamista ei ennen 20 p:ää voitu loppuun suorittaa. Varsovan luona oli asema sillä välin kehittynyt senluontoiseksi, että nopea päätös oli tarpeen. Vihollisen kiertoliike lähestyi yhä tuntuvammin. Novo Georgiewskin ja Varsovan luona vihollisen painostus kävi yhä kovemmaksi.

Syntyi valtava jännitys. Liian vaarallista olisi ollut suostua taisteluun. Nyt kävi selville, että oli tullut hetki kenraali v. Mackensenin peräyttämiseksi Varsovan luota. Se ei saanut tapahtua liian varhain, eikä liian myöhään. Se oli raskas päätös. Mitä sanottaisiin kotimaassa? Lokakuun 17 p:n iltana päätin hetken tulleen, jona minun tuli käskeä hänet peräytymään. Pyysin kenraalieversti v. Hindenburgia, että hän nyt kutsuisi kenraali v. Mackensenin ryhmän pois Varsovasta lounaiseen suuntaan Rawan—Skiernjewitzen—Lowitschin linjalle. Saatoimme toivoa, että meidän onnistuisi tuoda vapautettu maanpuolustus-osasto vielä hyvissä ajoin asemiin Nowe Miaston ja Rawan välille Pilitzan pohjoispuolelle. Tähän muodostui uusi rintama, jota vastaan venäläinen jouti rynnätä. Tosin nostoväki ja ratsuväki vain puutteellisesti suojasi sen vasenta sivustaa, mutta olihan mahdollista vetää se taapäin. Jos venäläinen puraisisi lujasti kiinni, niin kävi mahdolliseksi lähettää sen sivustaan sillä välin yhtyneet tai paikalla olevat XX, XI armeijaosasto ja kaartin reserviosasto Pilitzan yli Nowe Miaston itäpuolelta ja tavoittaa ratkaisevaa taistelua. Näillä sotatoimilla voitaisiin voittaa aikaa. Oli vihdoinkin päästävä varmuuteen siitä, saavuttaisiko Itävalta-Unkarin armeija Sanin eteläpuolella menestystä.

Tämä kävi yhä epäiltävämmäksi. Jopa venäläinen yöllä lokak. 18 p:ää vastaan päinvastoin kulki Sanin yli ja siten teki juuri sen, mitä Itävalta-Unkarin 4:s armeija ei saanut aikaan.

Kenraali v. Mackensen marssi yöllä 19 p:ää vastaan pois Varsovan edustalta. Nämä liikkeet, joita oli jo kauan valmistettu, suoritettiin mallikelpoisessa järjestyksessä. Vihollinen ei saanut saalista ja vasta myöhemmin alkoi vähitellen ahdistaa tuimemmin.

Lokak. 25 ja 26 p:nä käytiin kenraali v. Mackensenin ja ajoissa saapuneen maanpuolustus-osaston, samoin kuin 37:nnen jalkaväkidivisioonankin kimppuun Nowe Miaston pohjoispuolella niiden uusissa asemissa tavattoman kiivaasti. Vasemman siiven täytyi polveta taapäin Lodzin suuntaan ja myös 37:s jalkaväkidivisioona oli vedettävä takaisin Pilitzan etelärannalle. Muutoin me seuraavinakin vaikeina taistelupäivinä pysyimme aseman herroina. Mutta hyökkäyksestä Pilitzan yli ei tullut mitään. Itävaltalaiset kärsivät Ivangorodin luona tuntuvan tappion ja peräytyivät Radomiin.

Oli tapahtunut se, mitä päämajamme oli pelännytkin. Itävalta-Unkarin I:nen armeija, joka lokak. 21 p:stä oli seisonut Ivangorodin edustalla vartioimassa, oli laskenut Veikselin poikki liian paljon venäläisiä; sen sijaan, että se olisi työntänyt vihollisen takaisin, kärsikin se itse tappion.

Itävalta-Unkarin armeijan vasemmalla sivustalla koetimme kaartin

reserviosaston avulla parhaan taitomme mukaan torjua onnettomuuden.

Mutta mahdotonta oli asiaa enää auttaa. Venäläinen tunki päälle Nowo

Alexandrijasta ja Ivangorodista ja Pilitzankin suun kohdalla kulki

Veikselin poikki.

Itävalta-Unkarin armeijan päätöksestä peräytyä Radomiin sain vasta sattuman kautta tiedon. Kaartin reserviosaston aseman vuoksi everstiluutnantti Hoffmann paikalla pani vastalauseen. Itävalta-Unkarin armeija jäi paikalleen vielä muutamaksi tunniksi, mikä kävi aivan helposti päinsä. Kaartin reserviosasto tuli näin autetuksi, mutta hyökkäystä Pilitzan yli suunnassa pohjoisesta etelään ei ollut ajattelemistakaan, sen oikeanpuolinen sivustasuoja kun oli puserrettu luttuun.

Mackensenin ryhmän vasemman siiven tueksi siirrettiin nyt XI armeijaosasto pitkin marssein Lodzin luoteispuoliseen seutuun.

Itävalta-Unkarin armeijan peräytyminen Ivangorodista Radomiin oli täydelleen muuttanut aseman. Nyt oli odotettavana, että vihollinen koko Veikselin rintamalla ryhtyisi ankarasti ahdistamaan. Meidän täytyi epäillä, tokko itävalta-unkarilaiset joukot kykenisivät sitä vastustamaan. Veikselin eteläpuolellakin asema oli käynyt yhä arveluttavammaksi. Kaikki toivo suotuisasta aseratkaisusta oli lopullisesti menetetty. Jos 9:s armeija olisi jäänyt tähän yhteisasemaan paikoilleen, olisi siitä vain seurannut, että se aikanaan olisi kierretty ja lyöty. Itävalta-Unkarin armeijan kohtalo olisi silloin ollut itsestään selvä. 9:s armeija oli tuotava takaisinpäin, jotta se uudelleen voisi toimia. Selvää oli, että tämä liike vaikuttaisi itävalta-unkarilaisiin joukkoihin. Mutta venäläisten hyökkäys olisi muutoinkin pakottanut sen peräytymään.

Itävalta-Unkarin puolelta myöhemmin sanottiin, että Itävalta-Unkarin armeija oli peräytynyt, koska 9:s armeija oli peräytynyt; tämä sekä on että ei ole totta. Vaietaan siitä, että syynä 9:nnen armeijan peräytymiseen oli yksinomaan se, ettei sodan alussa niin urhea Itävalta-Unkarin armeija voinut täyttää tehtäväänsä, se kun ei vielä ollut toipunut Lembergin tappeluitten jälkivaikutuksista.