Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 30

Lokak. 4 p:nä alkoivat Itävalta-Unkarin armeijan päävoimatkin, 2:nen, 3:s ja 4:s armeija marssia eteenpäin, kulkien 5 p:nä Wislokan yli. Venäläinen ei tehnyt jäykkää vastarintaa. Itävalta-Unkarin joukot saapuivat jo 9 p:nä Sanille ja tunkeutuivat Przemysliin.

Itävalta-Unkarin armeija ja 9:nnen armeijan oikea sivusta taistelivat lokak. 4 p:nä Klimontowin ja Opatowin luona venäläisiä tarkka-ampuja-brigaadeja vastaan, jotka pääsivät leikistä kylläkin vähällä. Itävalta-Unkarin armeija siirsi nyt painopisteensä Sandomiriin, kun taas 9:nnen armeijan oikea sivusta jatkoi marssiaan Veikseliä kohti Sanin suistamon yläpuolelle.

XX armeijaosasto saapui Kielcen luoteispuoliseen seutuun, XVII armeijaosasto helpon taistelun jälkeen Radomiin ja kehiytyi sinne. Frommelin joukko-osasto oli saapunut Tomaschowin—Koljuschkin aseman linjalle, 8:s ratsuväkidivisioona oli Rawan seuduilla. Kalischin ja Thornin välillä rajansuojelusjoukkomme etenivät hitaasti Puolaan, muutoin niitä käytettiin suojelemaan yhteyttämme taapäin.

Sillä välin saapui yhä enemmän tietoja, että siperialaisia armeijakuntia oli tuotu Varsovaan ja että Veikselin oikealla rannalla Sanin suusta pohjoiseen eteni suuria voimia. Saimme sen käsityksen, että 9:ttä armeijaa vastaan valmistettiin vihollisen puolelta suurta sotaretkeä. Tämä vahvisti minun mielipidettäni omiin sotatoimiimme nähden. Meidän tuli saavuttaa Veikselin linja ja pitää se hallussamme, sillä välin kuin Itävalta-Unkarin armeija Sanin luona kävi venäläisten kimppuun ja löi heidät, siten saaden aikaan pääratkaisun.

Yksityiskohtaisemmin määritellen tuli meidän ensinnäkin saavuttaa todennäköiset ylimenopaikat Sanin suun ja Ivangorodin välillä ja eristää tämä linna, parhaassa tapauksessa anastaa sen vasemmanpuolinen sillanpää. Vielä meidän tuli vartioida Veikseliä Ivangorodin ja Varsovan välillä. Vihdoin meidän tuli iskeä isku Varsovan eteläpuolelle kokoontuvia siperialaisia armeijaosastoja vastaan sekä yksin tein eristää, ehkäpä valloittaakin linnoitus. 9:s armeija yksin oli liian heikko suorittamaan yksin kaikki nämä lukuisat tehtävät. Itävalta-Unkarin armeija oli saatava avuksemme ja sitä varten siirrettä melkoinen matka pohjoista kohti.

Ensinnäkin 9:s armeija oli vedettävä jyrkkään pohjoista kohti.

XVII armeijaosasto, jota kenraali v. Mackensen johti, sai käskyn marssia Varsovaa kohti.

Frommelin ryhmän käskettiin toimia ohjeittensa mukaan.

XX:n armeijaosaston piti vartioida Ivangorodia ja estää vihollista pääsemästä linnoituksen pohjoispuolella millään kohdalla Veikselin yli.

Kaartin reserviosasto sai samanlaisen käskyn linnoituksen eteläpuoliseen Veikselin osaan nähden Novo Alexandrijaan saakka tämä mukaan luettuna.

Siitä etelään piti maanpuolustus-osaston puolustaa Veikseliä.

XI armeijaosasto astui Itävalta-Unkarin armeijan puitteisiin antaakseen sille enemmän kiinteyttä. Sen piti puolustaa Veikselin linjaa etelään Annopoliin saakka ja siellä itse kulkea joen yli, kun kauempana etelässä oli kuljettu Sanin yli. Kenraali v. Conrad antoi käytettäväksemme kaksi ratsuväki-divisioonaa, joista 3:s annettiin XX:lle armeijaosastolle Veikselin vartioimista varten, 7:s Frommelin joukko-osastolle.

Näitä käskyjä toimeen pantaessa syntyi monessa kohden katkeria taisteluita.

XVII armeijaosasto marssi Radomista Bialobrshegin kautta jyrkkään vasemmalle ja tapasi jo 9 p:nä lokak. Grojetzin luona ja sen itäpuolella sinne kokoontuvat siperialaiset joukot. Ankarain taistelujen jälkeen ne työnnettiin takaisin Varsovaa kohti. Kenraali v. Mackensen lähestyi kintereillä ja veti kenraali Frommelin vasemman sivustansa tueksi. Jo 12 p:nä hän oli linnoituksen vieressä sen eteläpuolella.

Kaatuneelta tai haavoitetulta venäläiseltä upseerilta löydettiin 9:nnen p:n tappelutanterelta käsky, josta saimme erinomaisen tärkeitä tukikohtia.

Yksi XX:n armeijaosaston brigaadi ryhtyi Ivangorodin pohjoispuolella Kosjenitzen luona taisteluun vihollista vastaan, joka oli sillä kohdalla heikoin voimin kulkenut Veikselin yli. Se ei voinut karkoittaa sitä takaisin.

Kaartin reserviosasto kävi Nowo Alexandrijan luona joen yli tulleen vihollisen kimppuun ja ajoi sen Veikselin toiselle rannalle sangen katkerien taisteluiden jälkeen, joihin maanpuolustus-osastokin otti osaa.

Kauempana etelässä venäläinen ei vielä ollut kulkenut Veikselin yli.

Päämajamme oli Radomissa.