Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 28

9:s armeija oli syysk. 27:nä valmiina toimimaan. Armeijan päämajana oli Beuthen. Joukkojen sijoitus oli:

Maanpuolustusosasto Proschowitzen, Pintschowin kautta Opatowiin,

XI armeijaosasto Jendrtschejewin, Lagowin kautta niinikään sinne,

Kaartin reserviosasto Chentzinyn ja Kielcen kautta Ostrowietziin,

XX armeijaosasto Wloschtschowon ja Bshinin kautta Ilshaan,

XVII armeijaosasto Nowo-Radomskin kautta Konsskiin ja Radomiin,

35:s reservidivisioona Petrikaun kautta Tomaschowiin,

8:s ratsuväkidivisioona ja kreivi v. Bredowin maanpuolustusdivisioona

Koljuschkin asemaa kohti Lodzin itäpuolelle.

Kolme viimeksimainittua divisioonaa yhdistettiin kenraali v. Frommelin johtoon yhdeksi yhtymäksi. Rajaa suojelevat nostoväki-muodostukset koottiin brigaadeiksi ja niille annettiin linnoituksista tykistöä, niin että ne pystyivät yksinkertaisiin taistelutehtäviin.

Veikselin itäpuolella olivat lähimmät voimallisemmat 8:nnen armeijan saksalaiset joukot Mlawan luona. V. der Goltzin maanpuolustusdivisioona ampui Ossowietzia. 8:nnen armeijan muut osat olivat edenneet Niemenille Grodnon ja Kownon väliselle osalle saakka herättämään semmoista käsitystä, että Saksan puolelta oli aikomus jatkaa hyökkäystä.

Syysk. 20:ntenä ryhtyi Rennenkampf täällä hyökkäämään, melkoisia apujoukkoja saatuaan, ja tunki seuraavien viikkojen kuluessa 8:nnen armeijan rajalle ja Lyckin luona sen ylitsekin.

8:s armeija oli tosin kenraalieversti v. Hindenburgin johdon alainen. Mutta meillä oli niin paljon tehtävää omissa asioissamme, yhteydet sitä paitsi olivat niin huonot ja kävivät yhä huonommiksi, ettemme voineet mitään vaikuttaa vanhan armeijamme toimiin. Tämä oli mahdollista vasta kun 9:s armeija marraskuussa sai erikoisen ylipäällikön ja kenraalieversti v. Hindenburg vapautettiin armeijan välittömästä johdosta. 8:nnnen armeijan kohtalot eivät mitenkään vaikuttaneet 9:nnen armeijan alkavaan sotaretkeen.

Oikealla sivustallamme oli liittolaistemme asema melkoisesti parantunut. Venäläinen oli vain varovasti seurannut perässä Wislokan yli kuljettuaan. Itävalta-Unkarin armeija sai aikaa vetää henkeään ja lokakuun ensi päivinä lähteä marssia jatkamaan. Ylisen Veikselin pohjoispuolella toimimaan määrätty kenraali v. Danklin I:nen armeija ja maanpuolustus-osasto olivat joen eteläpuolella Dunajecin ja Krakovan välillä valmiina lähtemään 9:nnen armeijan kanssa etenemään.

Tätä maanpuolustus-osastoa on erikoisesti muistettava. Siihen kuului divisioona Posenin ja Schlesian maanpuolustusväkeä. Alkuaan sitä oli aiottu käyttää enemmän rajan suojelukseen. Mutta sitenhän aina käy, että kun jossain on joukkoja, tuodaan ne apuun, kun taistelu syntyy. Niinpä oli maanpuolustus-osastokin elokuussa lähetetty marssimaan Puolaan ja Veikselin yli. Sitä varten oli divisioonissa paljon väliaikaisesti täytettävä. Veikselin yli mentyään se Lublinin eteläpuolella otti osaa Itävalta-Unkarin armeijan vaikeihin taisteluihin. Sen täytyi sitten peräytyä tämän keralla Tanew-seudun, alisen Sanin itäpuolella olevan tiettömän suo- ja metsäalueen kautta.

Maanpuolustus-osasto oli jo elokuussa saanut käskyn noudattaa kenraalieversti v. Hindenburgin käskyjä. Emme voineet asiaan sekaantua, meidän täytyi kenraalikomennolle jättää täysi päätosvapaus. Se oli meille sitä helpompaa, kun tunsimme joukon oivan päällikön kenraali v. Woyrschin ja hänen ansiokkaan esikuntapäällikkönsä eversti Heyen.

Vähää ennen lähtöäni Insterburgista saapui eräs voimavaunun kuljettaja asiakirjoja tuoden ja kertoi, että hänellä oli maanpuolustusosaston pelastetut asiakirjat mukanaan. Osasto muka oli tuhottu. Kenraali v. Woyrsch esikuntapäällikkönsä keralla murhattu. Kului monta päivää, ennenkuin saimme asiasta selkoa ja huomasimme huhut perättömiksi.

Maanpuolustus-osastolle oli onnistunut raivata tie vihollisen läpi. Asetuimme Breslaussa heti sen kanssa yhteyteen ja pidimme sen täydentämisestä ja uudelleen varustamisesta niin hyvää huolta kuin taisimme. Pyynnöstään se sai raskastakin tykistöä. Emme kuitenkaan voineet antaa sille muuta kuin yhden maanpuolustuspataljoonan, jolla oli vanhat kenttähaupitsit. Kun otetaan huomioon teitten huonous, olivat ne hyvin raskaat. Raskaan tykistön tärkeyttä pidettiin kuitenkin niin suurena, että kaikki vaikeudet voitettiin. Tykistön liikkuvaisuudelle annetaan usein liian suuri merkitys tehon kustannuksella.

Maanpuolustus-osaston mainetyöt ovat kaikille osanottajille ylpeä muisto. Ne ovat samalla täysipätöinen todistus armeijamme kunnosta, armeijalaitostemme kelvollisuudesta sekä sotamiestemme opetuksen ja kasvatuksen huomattavasta arvosta ennen sotaa. Tämän kautta meille kävi mahdolliseksi käydä idässä yhä suuremmassa määrässä sotaa maanpuolustus- ja nostoväki-muodostuksilla.