Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 31

Grojetzin luota löydetty käsky antoi meille selvän käsityksen vihollisen aikeista. Suuriruhtinaan suunnitelma oli suuripiirteinen ja meille vaarallinen. Paljon yli 30 venäläisen armeijaosaston, jotka oli vankasti oikealle puolelle kokoon kasattu, piti Varsovan ja Sanin suun välillä kulkea Veikselin yli ja muiden voimain etelämpänä Sanin yli. 14 divisioonan tuli vain lyödä Mackensenin ryhmän viisi. Suuriruhtinas aikoi pohjoisen puolitse suurin voimin kiertää 9:nnen armeijan ja käydä sen samoin kuin Itävalta-Unkarinkin armeijan kimppuun rintaman puolelta, samalla kuin hän vasemmalla siivellään piti hallussaan Przemyslin itäpuolisia kukkuloita. Näihin sotatoimiin suuriruhtinas toi osia Rennenkampfinkin armeijasta. Jos suunnitelma onnistui, oli Venäjän voitto varma, johon ententen strateegiset laskut osaksi perusturvatkin.

En vielä ollut menettänyt toivoani, että Itävalta-Unkarin armeija löisi venäläiset Sanin itäpuolella ja kulkisi Sanin poikki. Tosin Sanin suun pohjoispuolella olevat joukot tarvitsivat jonkun verran, vaikkei aivan suurtakaan, vahvistusta ja tuntuvaa äkillistä taajennusta Varsovaa ja Ivangorodia kohti.

Samalla Luoteis-Puolaan marssinut V:n, II:n ja XVII:n armeijaosaston nostoväki lähetettiin Bshuran alajuoksua kohti.

Erikoisen jälkitarkastelun alaisiksi otettiin selkäpuoliset yhteydet.

Liiankin helposti saattoi peräytyminen käydä välttämättömäksi.

Rautateitten hävitystä valmisteltiin muun muassa sen kautta, että

hankittiin varalle suunnattomat määrät räjähdysaineita.

Lokakuun 15 p:stä täytyi kenraali v. Mackensenin Varsovan eteläpuolella puolustaa itseään vihollisen vahvoja hyökkäyksiä vastaan ja kauempana etelässä venäläinen yhä ja yhä koetti kulkea Veikselin poikki. Kävi tarpeelliseksi lähettää XX:n armeijaosaston 37:s jalkaväkidivisioona Kalvarijaa kohti. Se esti siellä pääsyn joen yli, mutta vihollisjoukko, josta osia jo oli tullut vasemmalle rannalle, pääsi muutamalla mustelmalla. Divisioona jäi siihen seutuun. Sekin annettiin kenraali v. Mackensenin komentoon.

41:nen jalkaväkidivisioona ja Itävalta-Unkarin 3:s ratsuväkidivisioona seisoivat Pilitzan suulla aina Kosjenitzeen asti etelässä.

Kaartin reserviosasto oli ryhtynyt Ivangorodia eristämään. Se aikoi työntää takaisin vihollisen Kosjenitzen kohdalla, jossa se vielä oli Veikselin vasemmalla rannalla. Sillä oli sitä varten apunaan myös yksi XI:n armeijaosaston brigaadi, jonka armeijan-ylikomento oli sen käytettäväksi lähettänyt.

Kosjenitzen tappelu on aina pysyvä minulle unohtumattomana. Vietiin todella neljä brigaadia Veikselin kapealle rantueelle, jonka rankkasade oli kastanut kuravelliksi. Ivangorodin edustalla seisovan brigaadin työnsi voimakas venäläinen hyökkäys takaisin. Minun täytyi pelätä, että venäläisten hyökkäys ulottuisi aina neljän yllä mainitun brigaadin sivustaan saakka, ja tilan ahtaus taas mitä suurimmassa määrässä rajoitti niiden rintaman kehittämistä ja puolustautumista. Sinä yönä en voinut kertaakaan silmiäni ummistaa. Seuraavana aamuna kävi selville, ettei asema Ivangorodin edustalla ollutkaan niin kireä. Kosjenitzen luona kesti taisteluita liejussa, venäläinen kun kävi kimppuun. Kammolla sitä muistelevat kaikki joukot, jotka siihen osaa ottivat.

Sen johdosta että kaartin reserviosasto oli lähetetty pohjoiseen, oli maanpuolustusosasto ryhtynyt puolustamaan Nowo Alexsandrijan kohdalla olevaa ylimenopaikkaa.

Kosjenitzen taistelun vielä parhaillaan riehuessa sain lentäjäin tuoman tiedon, että Ivangorodin eteläpuolellakin Veikselin yli oli kulkenut suuria vihollisvoimia. Tilamme oli sen johdosta käynyt ehdottomasti erinomaisen vakavaksi. Armeijan-ylikomennolla ei ollut käytettävänään minkäänlaisia reservejä, kaikki oli käytetty. Hyvä oli, että tieto osoittautui vääräksi. Lentäjä oli luullut Kosjenitzen taistelupaikan olevan Ivangorodin eteläpuolella.

Maanpuolustus-osastolle ei ollut tapahtunut mitään erikoista. Kasimiershin kohdalla Nowo Aleksandrijan eteläpuolella estettiin sillan teko. Ylempänä jokivarressa venäläinen vielä pysyi odottavalla kannalla.

Aikomuksemme päästä Veikselin linjalle olimme saavuttaneet, mutta Varsova ja Ivangorod jäivät vihollisen käsiin ja Ivangorodin pohjoispuolella Kosjenitzen luona oli vihollinen saanut haltuunsa ylimenopaikan, vaikka huononkin.