Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 37

Marraskuussa sotatoimet alkoivat edistyä, niinkuin oli odotettukin. Venäjän armeija ryhtyi kaikkialla suorittamaan suuriruhtinaan sille antamia suuria tehtäviä.

8:nnen armeijan kimppuun hyökättiin. I:n ja XXV:n reserviosaston pois luovutettuaan se koetti suojella Itä-Preussin itärajaa venäläisten ylivoimaisia hyökkäyksiä vastaan, mutta ajan pitkään tämä kävi mahdottomaksi. Marraskuun puolivälissä se vietiin taapäin Masurin-järville ja Angerapp-asemille.

Itä-Preussin itäosa oli siten jälleen jätetty venäläisille. Se on saanut paljon kärsiä. Vaikka tämä olikin odotettavaa, oli 8:tta armeijaa kuitenkin täytynyt heikontaa. Venäläinen seurasi perässä tuimasti ja kävi uusienkin asemien kimppuun. Siitä huolimatta päätettiin viedä 9:nnen armeijan 1:nenkin jalkaväkidivisioona Veikselin länsipuolelle taistelemaan. Uskallettiin paljon, jotta tärkeimmällä kohdalla saavutettaisiin päämäärä.

Zastrowin joukko-osaston kimppuun käytiin Mlawan—Prassnyshin asemilla ja sen täytyi perääntyä Soldaun—Neidenburgin suuntaan. Ankarin taisteluin vihollisen hyökkäys täällä pysäytettiin. Koko tilanne Veikselin itäpuolisessa maassa näytti uhatulta, Länsi-Preussi ainakin näytti olevan mitä suurimmassa vaarassa, mutta Zastrowin joukko-osasto teki velvollisuutensa. Posenissa elimme huolestuksen hetkiä. Asema parani kuitenkin, kun v. Hollenin ratsuväkijoukko marraskuun puolivälissä saapui kummallekin siivelle.

v. Westernhagenin nostoväkibrigaadi saavutti Plotzkin, mutta tuotiin myöhemmin Veikselin vasemmalle rannalle.

9:nnen armeijan rintamaansijoitus oli sillä välin saatu suunnitelman mukaisesti suoritetuksi. Rautatie oli täyttänyt kaikki, mitä siltä oli vaadittukin. Jo marrask. 10:nnen illalla armeija seisoi valmiina marssimaan eteenpäin:

XXV ja I reserviosasto Thornin eteläpuolella, marssisuunnassa

Wlozlawek—Lowitsch.

v. Richthofenin ratsuväkiosasto, XX armeijaosasto ja 3:s kaartindivisioona Hohensalzan eteläpuolella, marssin suuntana Kutno.

XVII armeijaosasto Gnesenin kaakkoispuolella, marssin suuntana

Lentschytza.

XI armeijaosasto Wreschenin itäpuolella, marssisuunnassa Kolo—Donibe.

Frommelin ratsuväkiosasto Unjejowin ja Sieradzin välillä, marssisuunnassa Lodz.

Posenin joukko-osasto Kalischin ja Sieradzin välillä, marssisuuntana

Lask.

Breslaun joukko-osaston nostoväeltä ei voinut paljoakaan odottaa, enempää kuin sinne saapuvilta Itävalta-Unkarin ratsuväkidivisiooniltakaan. Muita voimia ei toistaiseksi ollut paikalla. Kauempana etelässä ei ollut ajattelemistakaan ryhtyä vielä hyökkäykseen. Ei voinut tulla kysymykseenkään, että kenraali v. Woyrsch, jota vihollinen tuimasti lähenteli, yksin olisi ryhtynyt hyökkäämään.

Veikselin kaarteessa oli Wlozlawek venäläisten miehittämä, mutta muutoin asema oli jotenkin epäselvä aina Wartheen saakka. Täällä oli I:nen venäläinen armeija, josta kuitenkin osa vielä oli Veikselin oikealla rannalla. Se oli 10-14 divisioonan suuruinen. 8:sta 10:een divisioonaa täytyi varmaan olla Veikselin ja Warthen välillä. Heti Warthen pohjoispuolella voimakkaat venäläiset ratsuväkijoukot tunkeutuivat rajaa kohti. Venäläisen armeijan pääosa oli yhtenäisessä linjassa saavuttanut Warthen Sieradzin—Nowo Radomskin—Krakovan koillispuolisen seudun pohjoispuolella. Toisia osia oli saapunut Galitsiaan Dunajecin varrelle ja tunkeutunut syvälle Karpaatteihin. Vastustajan liikkeissä oli tapahtunut seisahdus. Rautateiden hävityksellä oli ollut tarkoitettu vaikutus. Mutta merkit viittasivat siihen, että meidän nyt täytyi valmistua etenemisen jatkamiseen.

Kenraali v. Mackensen alkoi marrask. 11:ntenä viipymättä sotatoimet; saatoimme vain antaa tähän suostumuksemme. Jo etenemisen ensi päivinä tapahtui Wlozlawekin, Kutnon ja Domben luona sangen ankaria ja molemmin puolin sangen suuria tappioita tuottavia tappeluita täydelleen yllätettyä venäläistä vastaan. Vihollinen työnnettiin kaikkialla takaisin.

Samalla kuin 9:nnen armeijan pääosat herkeämättä etenivät suuntaan Lodz—Koljuschkin asema, suojasi kenraali v. Morgen I:n reserviosaston keralla Lovitschin pohjoispuolisissa seuduissa sen sivustaa. Häntä ahdistettiin sangen ankarasti. Alussa hän puolustautui siten, että itse ryhtyi pontevasti toimimaan, sitten vain torjuen päältään Nowo Georgiewskin kautta Veikselin vasemmalle rannalle eteneviä venäläisiä armeijaosastoja. Mlawan luota vaikuttavaa painostusta saimme kiittää siitä, että tämä eteneminen tapahtui vain verkalleen.

9:nnen armeijan keskusta, v. Richthofenin ratsuväkiosasto, 3:s kaartindivisioona ja XXV reserviosasto murti lopullisesti edessään olevan vastustuksen. Se kulki Lovitschin—Lodzin linjan poikki ja tunkeutui Brsheshinyn kautta kauas etelään. Se oli suunnannut katseensa vain tänne ja länteen päin ja tähtäsi suureen menestykseen. 9:nnen armeijan käsky, josta minullakin oli tieto, että sen piti Skiernjewitzen luo asettua varustettuihin asemiin, ei saapunut perille; ylikomento oli jäänyt liian kauas jäljelle.

XX, XVII ja XI armeijaosasto, jotka olivat vetäytyneet yhteen sangen ahtaalle alalle, kohtasivat 17 p:nä Lodzin pohjoispuolella voimallisen vihollisen ja taistelivat sen kanssa. Frommelin ratsuväkiosasto ja Posenin joukko-osasto pääsivät Warthen itärannalla vain hitaasti eteenpäin.

Venäläinen tuumi sieppaamamme kipinäviestin mukaan lähteä Lodzista peräytymään. Ilomme oli suuri. Mutta suuriruhtinaan valtava tahto piti, kuten toisesta kipinäsanomasta saimme tietää, joukkoja paikoillaan. Olimme kärsineet pahan pettymyksen.

Veikselin oikealla rannalla olevat venäläiset joukot saivat käskyn kulkea Veikselin poikki lukuun ottamatta niitä osia, jotka jäivät Mlawan luo. Hyvä oli, että tämä edelleenkin tapahtui vain vitkastellen, muutoin olisi kenraali v. Morgenin asema käynyt vielä vaikeammaksi.

Skiernjewitzen kautta takaisinvirtaavat, Varsovan luona lyödyt voimat koottiin linnoituksen viereen sen länsipuolelle; ne oli uudelleen johdettava eteenpäin.

Venäläisten oikea sivusta keräytyi Lodzin ympärille. 2:sen ja 5:nnen venäläisen armeijan toimettomana olevasta rintamasta siirtyi osia Koljuschkia kohti ja myös Lodzin länsipuolitse pohjoista kohti. Nämä tapasivat täällä yllättäen XI:n armeijaosaston ja ahdistivat sitä ankarasti.

Vahvistettu XXV reserviosasto oli kokeneen johtajansa, kenraali v. Sehäffer-Boyadelin johdolla, jonka esikuntapäällikkö oli eversti v. Massow, 22:seen päivään mennessä tunkeutunut kauas Brsheshinyn ohi. V. Richthofenin ratsuväkiosastosta oli osia saapunut Petrikaun ja Tomaschowin läheisyyteen. Jalkaväki-divisioonat kaartoivat Lodzin kaakkoispuolitse länteen; suuria toivottiin. Silloinpa muuttuikin asema.

XXV:n reserviosaston yhteys XX:n armeijaosaston kanssa katkesi. Vihollista ei Lodzin luona voitu työntää takaisin. Se päinvastoin oli työntänyt takaisin XX:n armeijaosaston ja tunkeutunut molempain armeijaosastojen sisempien siipien väliin. Skiernjewitzestä tunkeutuivat Varsovan länsipuolelle uudelleen kootut voimat minkään pidättämättä jälleen Brsheshinyä kohti. XXV:s reserviosasto ja sen luona olevat joukko-osat olivat eristetyt, etelästä käsin kävivät niiden kimppuun Koljuschkin asemalle marssivat 5:nnen venäläisen armeijan osat.

Ne taistelut, jotka nyt sukeutuivat kenraali Litzmannin johtamaa 3:tta kaartindivisioonaa, XXV:ttä reserviosastoa ja v. Richthofenin ratsuväkiosastoa vastaan, on kapteeni v. Wulffen erikoisesityksessä yksityiskohtia myöten mestarillisesti kuvannut. Voin siis viitata siihen. Vihollisen kipinäsanomista saimme Posenissa, taistelukentältä kaukana, tietää, kuinka toivehikkaana venäläinen piti tilannetta, kuinka se varustautui ratkaiseviin taisteluihin, kuinka se riemuitsi, kun muka oli saamaisillaan vangiksi monta saksalaista armeijaosastoa. Vihollinen varusteli jo junia, joilla vangit kuljetettaisiin pois. En voi sanoin kuvata, mitä tällöin tunsin. Mistä olikaan kysymys! Ei ainoastaan niin monen urhoollisen miehen vangiksijoutumisesta ja vihollisen voitonriemusta sen johdosta, vaan menetetystä sotaretkestä! 9:s armeija olisi tämän tappion jälkeen täytynyt viedä takaisin. Kuinka olisi silloin vuosi 1914 päättynyt?