Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 33

27 p:nä annettiin käskyt lähteä paluumatkalle, jonka todennäköisyys oli niin sanoaksemme ollut ilmassa. Asema oli erinomaisen kriitillinen, lokakuun sotatoimilla oli voitettu aikaa, mutta ne eivät olleet menestyneet. Näytti siltä, kuin nyt pitäisi tapahtua sen, mitä oli tahdottu estää syyskuun lopulla rintamaansijoittumisella Ylä-Schlesiaan ja siihen liittyvällä etenemisellä: suuresti ylivoimaisen venäläisen armeijan hyökkäys Poseniin, Schlesiaan ja Mähriin kävi todennäköiseksi.

Peräytymisen yleiset ohjeet olivat jo Saksan joukoille tunnetut. Niille oli moneen kertaan ilmoitettu, että kaikki, jota paitsi voitiin toimeen tulla, oli lähetettävä kauas taapäin. Yleiseen oli täten toimittu, yksityisissä tapauksissa vain rintamalla oli enemmän kuin siellä piti olla. Raskaat vaunumme ja teitten huonous tuottivat minulle vakavia huolia.

Liikkeet olivat suoritettavat mikäli mahdollista läntiseen suuntaan, jotta päästäisiin kierroksesta.

Pääpiirtein "strateeginen peräytymisemme", joksi sotilaat sen ristivät, suoritettiin suunnitelman mukaisesti ja mallikelpoisessa järjestyksessä. Maata säästettiin. Peräytymisemme on kaikkina aikoina oleva varman ja humaanisen sodankäynnin esikuva.

Oikealla sivustalla oli kaartin reserviosaston asema vaikea, Itävalta-Unkarin armeija kun yhä enemmän menetti vastustusvoimaansa ja vihollisen rintamahyökkäysten edessä peräytyi.

Itävalta-Unkarin armeijat peräytyivät Veikselin kahden puolen aina Krakovan tasalle ja osat Karpaateille Przemyslin lounaispuolelle saakka.

9:nnestä armeijasta täytyi:

Kaartin reserviosaston, XX:n armeijaosaston ja maanpuolustusosaston peräytyä Kielce—Tomaschow linjan kautta Krakovan—Tschenstochaun linjaa kohti puoliväliin, jopa Tschenstochaun pohjoispuolelle saakka.

XVII:n armeijaosaston ja Frommelin osaston Petrikaun—Lodzin kautta, maanpuolustus-osastoon liittymällä, Wjeluniin.

Tschenstochaun ja Wjelunin luo oli varustettu asemat.

XI armeijaosasto kulki Sieradzin lounaispuolisiin seutuihin.

Prosnan ja Warthen välille yhdistyivät kenraali v. Frommelin johtoon, joka nyt luovutti pois 35:nnen reservidivisioonan ja kreivi v. Bredowin maanpuolustusdivisioonan komentovallan, 5:s ratsuväkidivisioona, joka tuli lännestä, 8:s ratsuväkidivisioona ja 7:s Itävalta-Unkarin ratsuväkidivisioona.

Nostoväki-muodostukset peräytyivät linjalle Kalisch—Wreschen—Thorn.

Venäläinen seurasi kaikella mahdilla. Itä-Preussissä ja Mlawan luonakin se kävi kimppuumme suurella voimalla. Asema kävi sangen vakavaksi. Etsimme tilaisuutta käydäksemme peräytymisestä hyökkäykseen, mutta Itävalta-Unkarin armeijan naapuruus oli liian epävarma tekijä mihinkään sotatoimeen, jokainen rintamaisku sitä paitsi kohdistui vihollisen vahvaan kohtaan. Menestystä ei voitu saavuttaa.

Oli tehtävä uusi suuri päätös. Yhä selvemmäksi minulle kävi, että tämä päätös vain saattoi olla voimallisten armeijanosain lähettäminen rautatietä Hohensalzan ja Thornin seuduille, josta niiden tuli pitkin Veikseliä Lodzin—Lowitschin suunnassa toimia etenevän venäläisen armeijan sivustaa vastaan pysäyttääkseen sen. Toinen asia oli, mitä voimia saatoimme tähän liikkeeseen käyttää.

Ensinnäkin oli tarpeellista pidättää venäläistä niin kauan kuin mahdollista ja pysyttää se poissa Saksan radoilta. Rautateiden ja maanteiden hävitys oli mallikelpoisesti valmisteltu. Kokemus oli meille opettanut, että uudenaikainen armeija voi edetä noin 120 km rautatien-päätekohdistaan. Jos tämä piti paikkansa, ja jos meidän onnistui hävittää rautatiet siten kuin toivoin, niin saatoimme ottaa lukuun, että joksikin aikaa pakottaisimme ilman asevoimaakin venäläisen armeijan pysähtymään, ennenkuin se rajallemme pääsisi. Kaikista valmistuksista huolimatta ei ollut mahdollista saada rautateiden hävitystä todella tehokkaasti toteutetuksi, joukot tahtoivat yhä vain viivytellä, ennenkuin siihen ryhtyivät. Mutta ei auttanut, minä käskin ja valvoin, että se tapahtui. Kapteeni Sperr oli tässä erinomaisena apunani. Maantiesillat joukot muitta mutkitta tuhosivat. Suurenmoisia töitä suoritettiin. Minulla oli se tyydytys, että vihollisen eteneminen kävi yhä hitaammaksi ja todentotta seisahtuikin yllä mainitun matkan päähän, vaikka jätimmekin jälkeemme suuria maantuotevarastoja. Olin kieltänyt niitä hävittämästä.