Читать книгу Säkeniä, Kokous runoelmia - Ahlqvist August - Страница 2

_Syksyn kolkko, synkkä ilta

Kattaa kaupungin ja maan,

Raskahasti rannan aalto

Vastaa kuusten huminaan.

Kuusten alla seisoo suojus,

Sepä kattotorvestaan

Sukkelasti suitsuttavi

Säkeniä ilmahan.

Säkenet ne säihkyellen

Tuulen kanssa tanssivat,

Heloittavat hetken aian,

Tuikahtavat, – sammuvat.

Lämmintä ei niistä lähde,

Valkene ei valju yö,

Mut ne kertoo, kuinka siellä

Ahkera on alla työ.

Kaikuvalla kalkkehella

Seppä rautaa kuonnuttaa,

Painavilla palkehilla

Taaskin tulta tupruuttaa.

Säkeniä uusi sarja

Lentää yöhön sankeaan,

Kylän lapset seisottavat

Noita tuossa katsomaan.

Säkenell' ei pitkä kaari

Ole ilmamatkoaan,

Tulen vaan saa syttymähän

Käyden tulta-ottavaan.

Näinpä, lauluni, sä lennä

Säkenenä säihkyten,

Nuorten mieltä miellytellen,

Sytytellen, sammuen.

Ehkä saisit laulun innon

Uutta tulta leimuumaan

Sydämissä Suomalaisten

Yli kaiken Suomenmaan._