Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 12
SUOMI
Kalevan Tytär
Оглавление[Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle, ei murheesta mistäkään tietäk", &c. Ennen painettu Otavan II Osassa p. 315-317.]
Loilu
[Loilu, Ballad. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan Ganand. Mythol. Fenn. p. 30.]
"Kuules mun Emoini, kultasein – kuuleppas,
Laskek minun keollen käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa keolla öyläin." —
"Kuules mun Emoini, kultasein – kuuleppas,
Laskek minun kukissa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa kukissa öyläin." —
"Kuules mun Emoini, kultainen – kuuleppas,
Laskek minun marjassa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa marjassa öylöin." —
"Kuules mun Emoini, kultainen – kuuleppas,
Laskek minun karjassa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa marjassa öylöin." —
"Kuules mun Emoini, kultainen – kuuleppas,
Laskek minun kylässä käymään!"
"Määppäs jos! –
Luuletkos
Ettäsä kotihis löyvät?"
Piikapa läksi: ja keollen hän kävi.
Ja pitkin Pohjan-maita hän juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
Ja Karjalassa kauvas hän juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
Ja Savon-maita samoi, ja juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
Ja Hämeen-maita hätin hään juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
Ja Uuen-moasta Turkuhun juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Löysi hään kyntäjän, ja hevoisen ja auran,
Ja kaikki hään helmassaan peitti.
Kaikki hään voi,
Ja kotiisak toi:
"Kuules mun kultainen Äiti:
"Minkäpä Herhiläsien lehossama löysin?
Moassa se möyräis ja möykkäis.
Taritui niin
Karttuihin kiin,
Ja turpeessa toukkais ja töykkäis."
"Kuules mun Piikasein, kultasein – kuuleppas,
Laskek häntä mehtähän jälleen!"
"Tänneppä hyö
Tuloovat. Myö
Taivumme pois tästä välleen."
Niinpä ne laulovat Kalevaisen lapset,
Ja minä heijän voimaansa kiitän.
Moasta ja soist',
Muuttivat pois,
Eik' heit' ouk kuuluna siitten.
