Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 8

    Ennen eli jokainen kuin asian oil laita;

    Nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.

    Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;

    Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.

    Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;

    Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.

    Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;

    Nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.

    Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;

    Nyt niin juopi joka miesi, yksin, kotonansa.

    Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;

    Nyt ei löyvyk talossa – kuin velkoa ja viinaa.

    Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;

    Nyt, jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.

    Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;

    Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.

    Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä;

    Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.

    Ennen oli neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;

    Nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.

    Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse;

    Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.

    Ennen anto piika tuskin sulhaiselleen suuta;

    Nyt hän muillen muikarillen antaa vieläik muuta.

    Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;

    Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.

    Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;

    Nyt on sillä, laissa, joka miehen kanssa juttu.

    Ennen laulo Lukkair ite, kirkossa ja häissä;

    Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.

    Ennen tutki Tuomair aina mikä oli totta;

    Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.

    Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;

    Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan – ja torkkuu.

    Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;

    Nyt hään heitteä rästiksi ja panttoo kustaik kuusta.

    Nimismiesi ennenkin hän toimessansa suitti;

    Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä ouk kuitti.

    Ennen Mittair puikon pisti juuri rajan-selkään;

    Nyt hään rajat rakenteloo tikkuihensa jälkeen.

    Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;

    Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.

    Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;

    Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.

    Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä;

    Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.

    Mitenkäs siitt' minä olin? – Elin niin kuin Herra;

    Nyt on kaikki kaonna, voan – laulan vielä kerran:

    "Joka kiitteä vanhoja, hään nykyjähän moittii;

    Ajat oli kiistallaan, voan – vanhatpa nuo voitti."