Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 7

                                      Paha sanoa,

                                      Kipiä kärsiä.

    Minä laulan laiha poika, miten täss' on laita;

    Laulakohon laveampi, joka paremp' taitaa!

    Totuutta on tottumatoin puhua ja kuulla;

    Kehumista köyhkiämpi uskoa ja luulla.

    Paljon teäll' on pahojakin, pakanoita paitti;

    Vallattomuus valloillaan, ja – Laki ompi vaitti.

    Kaikki teällä surkutteloo, suuret että pienet;

    Vaivaisilt' on varoansa varakkaammat vieneet.

    Rikkaat teällä riitelöövät, köyhät verot maksaa;

    Mies on, joka lahjoillansa lakitointa jaksaa.

    Puheet tästä juoksutetaan sinne että tänne;

    Moni miesi huikenteloo, jok' oil vaka ennen.

    Viran soap' kuin vilpistelee, kunnian kuin petteä;

    Kuuluisa on jokainen kuin kunniansa jätteä.

    Koiria teäll' koroitetaan, palvellaan ja kuullaan;

    Uskollist' ei uskotak, ja rehellisiä luullaan.

    Surma seisoo suun ovella, jos puhutaan totta,

    Onni kova kohtajaa, jos tuosta selvän ottaa.

    Vielä pojat poloiset hyö turvallansa uottaa,

    Miehet rievut valittaa; – voan kuka heihin luottaa?

    Min'en taijak taijollani heijän huolet auttaa;

    Enkä taijak omin neuvoin, enkä toisen kautta.

    Laulanmahan lapsillemme miten tavat taipuu;

    Mutta kohta ite kuolen, ja mun eäni vaipuu.

    Laulakoon siitt' lapset meijän, lapsenlasten lässä

    Kuinka muinon, murheen kanssa, elivätten tässä.