Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 14

    "Ruusu kulta! (Perho loatii

    Illan hämärrellessä)

    Miksi eroisi mun soatti

    Suruun? Pimenööpi moatki —

    Vasta syvän-yöllä voatii

           Lempi – lempi

        Peätteä liittoonsa."

    Ruusu, itkein, virkki: "tästä    

Lähek Perhoinen jo pois!    

Pimeyspä meijät estää –    

Halaamasta m'ua peästä'!    

Oamuksipa tuota seästä'!           

Mietii – mietii,        

Sinusta, voan sois'n."

    Kuu jo valollansa, hellä,

    Suloitteloo koko moan;

    Kussa Ruusu nukkui, välleen

    Perhoinenpa joutui jälleen,

    Kuiskais, päivän koittais, hällen

           "Nouse! – nouse!

        Hyväillä jo soan."