Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 9

    Murheet oil meillä muinon, suru suuri Suomessa.

       Laa, lii, lu lii-lu, lii-lu, laa-li, laa-li, laa.

    Itkulla moni Isä istui muinon huolessaan.

    Laulanma Savon-lapsi, korvessamme kotonain,

    Siitäpä so'asta kuin piettiin Kyrön pellolla.

    Laulakee työkin lapset, pojat pitkin Pohjanmoan!

    Suur' oli miesten murha muinon muka Suomessa.

    Talvella, tanhualla, tapeltiin ja tapettiin,

    Lumella, pakkaisella, lämmee verta vuotattiin.

    Armfelti tappeli kuin poika kyllä puolestaan;

    Mutt' oli koiruus kuitenk' hevoismiesten puolessa.

    Kahestin vihollisten viistot moahan viskattiin,

    Kahestik heijän joukot syrjihin jo sysättiin.

    Kylmäksi moni syän kylän alla kyhnistiin;

    Monelta Jeäkäriltäik jäsenet ne jäykistiin.

    Silloin niin miehet meijän olivat jo voitollaan,

    Pakkopa pani vihollisten parvet painumaan.

    Kuin oli De la Barre tepastellut tiehensä,

    Ja oli viekas vienyt hevoismiehet myötänsä,

    Silloin niin Suomen sulhot surkeasti surmattiin.

    Monikin kannus-jalka kaunihisti murhattiin.

    Venäjän hevois-väki kiersi kylän ketoja:

    Niinpä nuo keihäs-miehet peäsi meijän takana.

    Siitäpä vasta puuha syntyi joka puolelta;

    Siinäpä monen liha lämmit'tiin ja leikattiin,

    Siinäpä miehet monet miekan kanssa muokattiin.

    Niinpä nuo Suomen pojat piirit'tiin ja piiskattiin,

  Pahoinpa tässä heitä hakattiin ja hoaskattiin.

    Vieläpä kerran tässä toistaan kovast' koiteltiin,

    Vieläpä kalpoin kanssa Kasakoita voiteltiin,

    Paj'netin kanssa heitä painettiin ja paiskattiin.

    Veri se roiskui kyllä heijän roima-housuiltaan,

    Tihjästi tippui heijän lihavilta lihoiltaan.

    Kuin oli vähennyt jo väki meijän puolella,

    Eik' ollut enemmänkään jälellä jos puoliaan.

    Silloin niin pakko pani meijän pojat painumaan,

    Sep' oli mies kuin peäsi Venäläisten miekoilta.

    Herrat ne tässä kaikki heittivätten henkensä:

    Freudenfelt ammuttiin, jok' oli koko kauhia.

    Vieläpä Kyrön kankas kahtojansa karvastaa,

    Vieläpä Napon-notkot Suomen verta hijottaa.

    Ei ole luita kaikki peitettynnä turpeessa,

    Ei ole miesten kallot kaikki vielä mullassa.

    Joki kuin juoksi tässä (Kyrön kymiks' kuhutaan)

    Lainehti kesäkauen miehiä ja miekkoja.

    Suvella suot ja korvet rupeisi jo sulamaan,

    Nyt vasta vaimorukat löys'vät Ukko-vainoitaan.

    Emät ne ehtivätten tässä kukiin lapsiaan,

    Neijot ne kuulusteli tässä kuhik kultoaan.

    Vaikk' oli muoto musta, kasvot kaikki lahoina,

    Vaikk' oli hanken alla kaiket talvet hautoina,

    Kuitenkin voattehista tunsivatten tuttujaan.

    Monikin veli tässä vieretteli veikkojaan.

    Ilmolan isännistä monta tässä itkettiin,

    Laihelan lapsistakin toista tässä kaivattiin,

    Tästäpä Vöyriläiset veihti-vyöllä vyörättiin,

    Tässäpä Kyröläiset kynsillähän kyyryllään.

    Muinoisat muistojamme murehella muistellaan,

    Vanhoja aikojamme aina vielä arvellaan.

    Lakkaan jo laulamasta, lausujani lopetan,

    Taijatkos paremmin, niin rupeeppas siit' panemaan.

       Laa, lii, lu lii-lu, lii-lu, laa-li, laa-li, laa.