Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 15

    Harakan-varpu-Kukkainen

    Keolla seisoi yksinään,

        Kaunis, suloinen, heinä!

    Niin tuli eteläisen kans'

    Neitopa laulain tanssians'.

        Hään tuil – hään tuil

      Niin onellinen juur'.

    "Voi, (mietti kukka) jospa voan

    Sen onnen ainoasti soan,

        Heinien hehkuks' tulla!"

    Kuin tyttö noukahti sen pois',

    Ja painoi poveensa – viel' sois'

        "Jos voan – jos voan

      Vähäiseks' hetkeks' voan!"

    Voan tyttö tuil: jo pettiin hään,

    Sen pienen kaunokaisen peä

        Tuil jalaltaanpa koatuks'.

    Hään painui, vaipui; "muttapa —

    Ma kuolen! voan tok' sinulta;

        Tehtäisi – tehtäis!

      Sun jalkais juurella."