Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 5

    Pois lähkem' pojat laivoihin,

    Jotk' mielii merell' männä;

    Ja jok' ei pystyk vaivoihin,

    Niin jeäköhönkin tänne.

    Jos tuulet ois viel' huimemmat,

    Ja hurjemmat kuin ennen;

    Niin o'omme myökin tuimemmat,

    Sill' antakaamme männä.

    Kyll' meren mutkat tunnetaan,

    (Mikäpäs meijät esteä?)

    Ja tuulen kourat punnitaan,

    Jos suinkin köyvet kesteä.

    Niin annak laineen liehua.

    Niin lennän niinkuin lintu;

    Ja annak tuulen riehua,

    Niin mänöö että vinkuu.

    Sill' meren myrskyt jyskäköön,

    Ja pieksäköhön toistaan;

    Ja ukko tulta iskeköön,

    Jott' taivaat kaikki loistaa;

    Ja pilvet kaikki peittäköön,

    Niin moata, että merta;

    Ja raju-ilmat heittäköön,

    Jos vettä ei – niin verta;

    Niin täss' ei ketään pelätäk,

    Jos oisik Tursas ihte;

    Jos kuollaan tahi eletään,

    Niin se on muka yhtä.

    Sill' minä miesi merellä,

    Jos suinkin toinen löytyy;

    Ja seison surman eärellä.

    Jos kohta kuolla täytyy.

    Niin laskem' laivat irroilleen,

    Ja purjeet puihin pankee,

    Jos Turri-Tursas kiroilee,

    Niin luontoini ei lankee.

    Sill' minä hampain pureilen.

    Ja torjun häntä vastaan;

    Ja jos ma mitä suruilen,

    Niin se on tupakastain.