Читать книгу Sampo - Gottlund Carl Axel - Страница 13

    Anna Maria, jo hämärät helvieä!

    Kuules mun kultain – jo päivänmä neän!

    Jo linnut ne laulaa, ja sumut ne selvieä;

    Hoi, Anna Maria! – Nouseppas jo!

        – No, niin nouseppas jo!

    Anna Maria, jo oamu on käissämme,

    Mehtämies torvellans' tojotteloo;

    Ja korvet ja kalliot kaikkuuvat eissämme.

    Ylös, mun kultaini! nouseppas jo,

        – No, niin nouseppas jo!

    Voi Tybalt! mun kultain, kuin unta ei suonut;

    Mun muiskut ne muistuttaa unestain viel'!

    Ei koskaan ouk päivä tänn' tuttavain tuonut,

    Niin kuin se salainen, suloinen yö,

        – Kuin se suloinen yö.

    Niin laulakoot linnut, kuin usmat on poisi,

    Ja soittakoot sarvet – niin monia kuin ois!

    Kuin unein ei häviäis. Jopa tuo jäi!

    Ja Tybalt, mun kultain, sun unessain näin,

         – S'ua unessain näin!