Читать книгу Kultaa ja kuntoa: Romaani Klondykesta - Jack London - Страница 9

Tie kulki metsärajan yläpuolella Kraatteri-järven ympäri jäiden kahnaamia kallioita vuorensolaan, joka johti Happy Campia ja ensimmäisiä vaivaiskasvuisia mäntyjä kohti. Raskaiden matkatavaroiden kantaminen teitä pitkin olisi vaatinut päiväkausien rasittavat ponnistukset. Järvellä oli tervakankaalla päällystetty vene, joka kuljetti tavaroita. Kahdella kerralla, yhteensä kahdessa tunnissa, se olisi vienyt Kitin ja hänen tonninsa yli. Mutta Kitillä ei ollut rahaa, ja venemies vaati neljäkymmentä dollaria tonnilta.

"Olette saanut kultakaivoksen, hyvä ystävä, pienestä somasta veneestänne", sanoi Kit soutumiehelle. "Haluatteko toisenkin kultakaivoksen?"

"Näyttäkääpä minulle se", oli vastaus.

"Myyn sen teille. Viette minut ja tavarani yli, siinä hinta. Saatte aatteen, jolle ei ole haettu patenttia. Voitte ryhtyä lyömään sitä rahaksi heti, kun olen sanonut sen teille. Teettekö kaupan?"

"Teen", sanoi venemies. Hän oli Kitin mielestä luotettava.

"Hyvä. Näette tuon vuorijäätikön. Ottakaa mukaanne kirves ja menkää sinne. Voitte tehdä päivässä uurteen ylhäältä alas asti. Tajuatteko tarkoituksen? Chilcootin ja Kraatteri-järven Yhdysliikenneyhtiö, rajoitettu vastuunalaisuus. Voitte ottaa viisikymmentä senttiä sadalta naulalta ja antaa luistaa tuhat tonnia päivässä. Ei tarvitse tehdä työtä, otatte vain rahat."

Kahden tunnin kuluttua oli Kitin tonni järven toisella puolella. Hän oli säästänyt kolme päivää. Kun John Bellew saavutti hänet, oli hän jo ehtinyt mennä hyvän matkan Deep-järvelle vievää tietä. Tämä järvi oli tulivuoren syvänne, täynnä jääkylmää vettä.