Читать книгу Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotamiasta ja Kaukaasiasta - Sven Anders Hedin - Страница 3

Sisällysluettelo

Suomenkielisiä matkakertomuksia on jo useista maista, ja ovatkin matkakertomukset sangen tähdellistä ja suotuisinta kirjallisuutta kaikille, varsinkin nuorisolle. Tässä tarjotaan ensikertaa suomenkielellä laveampi kertomus matkustuksista Aasiassa, kuuluisan ruotsalaisen matkustajan Sven Hedin'in muistelmia matkastansa halki Persian, Mesopotamian ja Kaukaasian vv. 1885-86. Aina viime aikoihin asti on Persiasta ollut yleensä ainoastaan harvojen matkustajain kautta saatuja tietoja, eikä suomenkielellä juuri mitään. Persia on yhä säilyttänyt vanhat tapansa ja olonsa, ja ollen kolmelta puolelta luonnon muurien sulkema, on Persiassa enemmän kuin muissa Aasian suurissa valtioissa säilynyt alkuperäinen muhamettilais-aasialainen sivistys. Vaan senjälkeen kun tällä vuosisadalla lähempi valtiollinen yhteys Euroopan ja Persian välillä on syntynyt, ja kun paremmat kulkuneuvot ovat liittäneet idän seutuja eurooppalaisten kansallisiin ja taloudellisiin harrastuksiin, ei Persiakaan ole voinut päästä tekemisistä "frengien" (eurooppalaismuukalaisten) kanssa.

Millaisia kuitenkin Persian olot olivat vielä vuosisatamme jälkipuoliskon alkupuolessa, siitä antaa asiallisia tietoja kuuluisa unkarilainen Itämaan matkustaja professori H. Vámbéry (s. 1832), paitsi omissa matkakertomuksissaan, myös siinä esipuheessa, jonka hän on kirjoittanut tähän Sven Hedin'in matkakertomukseen. Näin kirjoittaa Vámbéry: "Kun minä vuosina 1861-64 vaeltelin Persiassa ristiin rastiin, havaitsin aivan vähän jälkiä länsimaisesta vaikutuksesta. Irani (Persia) ja Iranilaiset näyttivät minun mielestäni valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa asioissaan olevan sata vuotta jäljessäpäin Turkista, jota muka oli eurooppalaiseen tapaan päällin puolin uusittu. Vilkas kansallisluonne, rohkea ajatussuunta ja yritteliäisyys kaupan ja teollisuuden alalla olivat tosin kaikkialla huomattavissa, mutta nämä kansalliset avut, vaikka kuinkakin loistavia, pääsevät ainoastaan vaikeasti kehittymään, kun hallinnon kaikissa haaroissa niin terävästi esiintyy tuo kauhea hirmuvaltaisuus, ja Persia kärsii ja nääntyy yhä tämän kamalan aasialaisen turmeluksen sorron alla.

"Vasta viimeisinä 25 vuotena on moniaita parannuksen oireita huomattavissa. Sähkölennätinverkko leviää pitkin Irania, Persian lahdesta Kaspian merelle ja Khorasanista Turkin ja Venäjän rajoille, joten muutamassa minuutissa saadaan nyt ne tiedot, joiden kuljettamiseen ennen kului viikkoja. Rautatietä pääsee nyt Persian kynnykselle, Reshtiin, yhtä monessa tunnissa, kuin minä tarvitsin päiviä päästäkseni Trapetsuntista, Mustanmeren rannalta, Reshtiin. Viheliäisten karavaaniteitten, likaisten ja ränstyneitten karavaani-asemien sijaan tulee vähitellen mukavia rautatienvaunuja ravintoloineen; kurdilaisrosvot, tullirettelöt, itikat, auringonhelteet ja hirmumyrskyt y.m.s. matkustajan rasitukset nyt pian jäävät unhotuksiin, ja ikäänkuin muistona muinaisuudesta näyttää vielä tie Reshtin ja Kasvinin kaupunkien välillä olevan entisessä tilassaan, sillä Kasvinista pääsee pääkaupunkiin Teheraniin jo hyvää viertotietä. Ei ihme siis, että Persiassa matkustavien luku enenee ja että Persiaa kosketteleva kirjallisuus yhä edistyy.

"Ja tällaista huomiota ansaitseekin Persia kaikin puolin. Matkailija löytää siellä monessa katsannossa miellyttävän kuvan aasialaisen maailman muinaisuudesta, niinhyvin valon kuin varjonkin puolelta katsottuna. Elämä basareissa ja karavaani-asemilla, asukasten kirjavat poimuiset puvut, huoneitten ja palatsien ainoasti vähän nykyaikuistettu rakennustapa, julkisten menojen komeus ja omituisuudet ovat omiansa muistuttamaan meille itämaalaisia satuja, joita olemme kuulleet tai joista olemme kuulleet puhuttavan. Ja joka on omin silmin nähnyt tätä omituista elämää Persian ikuisesti sinisen ja ihanan taivaan alla, hänen on helppo käsittää, kuinka nuoruuden innostus vaaroja, vaivoja ja puutetta pelkäämättä, saattaa viehättää Iranissa vaeltelemaan. Suuren määrän tällaista rakkautta ja innostusta Itämaihin on Iranin matkoille mukaansa ottanut Sven Hedin. Pohjalaisen sitkeydellä on hän seikkailuissaan ja harhamaretkeilyissään osoittautunut yhtä miehekkääksi kuin ystäväni t:ri Fagergren-vainaja. Varmaankin mielihyvästä loistaisivat tämän liian aikaisin kuolleen kunnon ruotsalaisen silmät, jos hän olisi saanut lukea tämän kirjan, sillä Hedin'in kuvaukset ovat niin luonnon-mukaisia, oivallisella kirjailijakyvyllä tehtyjä ja täynnä semmoisia sattuvia piirteitä itämaalaisesta elämästä, jotka nuoreen vaeltajaan syvästi koskevat.

"Mutta käytännöllisistäkin syistä kannattaa tarkata sitä kuvaa nykyaikuisesta Persiasta, jonka Hedin'in kirjasta saamme. Huolimatta Persian jyrkästi mielivaltaisesta hallitusmuodosta, siitä valheesta ja petollisuudesta piittaamatta, joka tyranniuden turvissa niin laajalti rehentelee, saa Persia kuitenkin kehua paremmin toimeen tulevansa kuin muut muhamettilaiset maat, joiden luku tosin päivä päivältä vähenee. Maanlaadun hedelmällisyys, mineraalirunsaus, kasvi- ja eläinkunnan rikkaus tuottavat maan asukkaille verrattain vähällä työllä melkein kaikki elämäntarpeet, vieläpä suhteellisesti paljon luonnontuotteita naapurimaihinkin vietäväksi. Persia, jota pohjoisessa rajoittaa Venäjän jättiläissyli, käy tosin valtiollisessa suhteessa vaaroista rikasta tulevaisuutta kohden, mutta persoonallinen kokemus oikeuttaa meitä arvelemaan, että Persian kansan hehkuva isänmaanrakkaus, sen vuosituhansia vanhan historian maine, ja ehkä myös kiistailu eurooppalaisten kilpailijain kesken, voivat ja saavat nousta aavistamattomaksi varustukseksi maan itsenäisyyttä suojaamaan. Lausuttaessa tuota sanaa Irani, kohoaa persialaisen rinta, olkoon hän sitten heimoltaan kurdi, luri, balttialainen, turkkilainen j.n.e.; ei mikään taivas, ei mikään maa, ei mikään vesi, eikä mikään hedelmä koko maan pallolla ole hänestä niin ihastuttavan kaunis ja viehättävä missään muualla kuin Iranissa, ja se kunniakehys, jolla historia on seppelöinnyt Rustamin, Nushirvanin, tahi Abbas-shaahin pään, vaikuttaa Itämaissa verrattomalla innostuksella Persian kahdeksaan eli yhdeksään miljoonaan asukkaaseen.

"Matka sellaisessa maassa, sellaisen kansan kesken tarjoaa aina runsaita aineita vieraalle, länsimaiselle vaeltajalle, ja viehättää ennen kaikkia kylmään pohjolaan ja jäykkään Eurooppaan tottuneen tarkkaajan silmää. Sven Hedin on runsaassa määrin virvoittanut itseään näitten eriskummallisten ilmiöitten lähteillä. Hän on innolla oppinut, taidolla ja uskollisuudella kirjoittanut ja piirtänyt; hänen kirjaansa otetut kuvat ovat kauniimpia ja parhaita, mitä tähän asti on Persiasta julkaistu. Hyvällä omallatunnolla saattaa sentähden suosittaa katseltavaksi sitä kuvaa, jonka tämä voimallisen Pohjolan ihastunut nuori mies meille esittää tästä vielä vanhuuden heikkoudessaankin ihantavaa loistoa kimeltävästä valtakunnasta. Retkeilyt ventovieraassa maassa, kieleen perehtymätönnä, ja yhtymykset aina epäluuloisten itämaalaisten kanssa ovat tuottaneet lukemattomia vaivoja ja vaaroja, ja se sitkeys, kekseliäisyys ja pelottomuus, jota Sven Hedin on osoittanut monissa arveluttavissa tilaisuuksissa, ovat todella minua hämmästyttäneet ja ihmetyttäneet. Toivoakseni Hedin ei pysähdy tähän ensimmäiseen, niin loistavalla menestyksellä päättyneeseen yritykseen, vaan tutkii ja kertoo hän tulevaisuudessa muitakin Aasian osia!"

Toteutunut onkin tämä Vámbéryn enne; sillä sittemmin on Sven Hedin, niinkuin seuraavasta lyhyestä elämäkerrasta näkyy, vaeltanut ja tutkinut Aasian eri seutuja, semmoisiakin, joissa ei ennen häntä ole käynyt kukaan eurooppalainen, ei edes tuo nykyaikuisista Aasian matkustajista Hedin'in ohessa kuuluisin tutkija venäläinen kenraali Prshevalski (s. 1839 k. 1888), joka vv. 1870-1888 teki nuo suuret "Tutkimusretket Keski-Aasiassa", mitkä sittemmin (v. 1891) Sven Hedin on laajassa teoksessa (90 + 455) s. ruotsiksi kertonut.

Tohtori Sven Hedin on syntynyt Tukholmassa 19 p. helmikuuta 1865. Tässä kirjassa kerrotun matkansa perästä oli hän v. 1890 jäsenenä Ruotsin kuninkaan lähetystössä Persian shaahin luo, sekä jatkoi matkaansa Teheranista Khorasanin, Bukharan, Samarkandin, Kokanin ja Margelanin kautta Terekdavan-solan lävitse Kashgariin ja sieltä Prshevalskin, Tashkentin, Kaukaasian ja Venäjän halki Ruotsiin. Kertomus tästä "Khorasanin ja Turkestanin matkasta" on v:lta 1892. Kolmannen ja suurimman Aasian matkansa teki Hedin vv. 1893-97. Tämä matka on merkillisimpiä, mitä nykyaikoina on tehty. Kaikin puolin varustuttuansa, Venäjän, Turkin ja Persian kieliin perehdyttyänsä sekä saatuansa melkoiset varat Ruotsin kuninkaalta ja yksityisiltä pohatoilta, lähti Hedin 16 p. lokakuuta 1893 Orenburgista kirgiisien aron poikki Tashkentiin ja Margelaniin, jossa varustettiin karavaani talvimatkaa varten Pamirin, Karakulin ja Mustagatan yli Kashgariin. Tehtyänsä v. 1894 tutkimusretkeilyjä Pamirin ylängöllä ja Mustagatan jäätiköillä (n. 6,000 m yli meren pinnan) ja talvehdittuaan Kashgarissa, lähti Hedin helmikuussa 1895 karavaaninensa, jossa oli 8 kameelia, vaeltamaan pelätyn Taklamakanin hieta-aavikon poikki, josta tiettävästi ei kukaan ennen ole tutkimusmatkaa tehnyt. Matka erämaassa kesti lähes kuukauden, 13 ensi päivänä löytyi vettä, mutta sitten ei enää; karavaani nääntyi aavikolle ja ainoastaan Hedin, 2 miestä, ja 1 kameeli pääsi kuolemaisillaan Khotandarja-virralle. Aksun j.n.e. kautta palasi Hedin Kashgariin.

V. 1895 jatkoi hän etupäässä geoloogisia tutkimuksiaan Pamirissa ja Hindukun jäätiköillä sekä Amudarjan ja Jarkentdarjan lähteillä. S.v. joulukuussa lähti hän taas Kashgarista Jarkentin kautta Khotaniin ja kameelikaravaanilla toistee Taklamakanin aavan halki Kerijadarjalle, seuraten sitten tätä virtaa, kunnes se hietikkoon loppui, ja siitä erämaita myöden Tarimiin. Tällä matkalla löysi Hedin kahden suuren budhalaiskaupungin rauniot lentohiekkaan hautaantuneina ja niissä maalauksia ja kipsikuvia tuntemattoman ajan ylön tarkasta taiteesta; myös löysi hän Kerijavirran ääreisistä metsistä, tätä kartoittaissaan, paimenkansan, josta ei kiinalaisillakaan ollut mitään tietoa. Kartoitettuansa Tarimin monimutkaisen vesistön aarniometsissä, saapui hän Korluun ja sieltä erämaiden poikki Lopnoor-järvelle, jonka tähänastiset salaperäisyydet Hedin nyt lopullisesti on kartoistaan poistanut. Palattuaan Tjertjenin ja Kerijan kautta Khotaniin, vaelsi hän v. 1896 Kuenlun vuoriston yli poikki Tibetin lännestä itään 56 kameelin ja vastaavan miehistön y.m. kanssa. Sillä matkalla kuljettiin 2 kuukautta 4,450 m. korkeudessa, ja eläimistä kesti ainoastaan 3 kameelia ja 3 hevosta koko matkan Tsaidamiin; kaikki tämä alue kartoitettiin ja m.m. 23 ennen tuntematonta järveä, niistä yksi sisä Aasian suurimpia, löydettiin. Matka jatkui Tsaidamista Kukunoorin ja Liangtseusta alkain Masjanin aavikon tuntemattoman osan kautta Ordos y.m. seutujen poikki Pekingiin 2 p. maaliskuuta 1897. Näin oli Hedin samonnut lännestä itään koko Aasian halki. Kotimatka kävi sitten Mongolian, Siperian ja Venäjän kautta Tukholmaan 10 p. toukokuuta 1897. — Berlinin, Lontoon ja Tukholman aikakauskirjoissa on hän tämän kuulun matkansa tieteelliset tulokset esittänyt.

Sven Hedin on yksi aikakautemme suurmatkustajia, jonka matkustuksien tuloksista on tiede ja Aasian maanosan tuntemus rikastunut. Mutta hän on samalla etevä kirjailija, jonka kuvaukset Itämailta välittömästi viehättävät ja opettavaista mielenkiintoa tarjoovat. Siinä myös on syy tämän kirjan suomalaisessa asussa ilmaantumiseen.

Porissa marraskuussa 1897.

K. Jaakkola.