Читать книгу Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotamiasta ja Kaukaasiasta - Sven Anders Hedin - Страница 7

Sisällysluettelo

Tattarilaisista.

Varmuudella ei osata määrätä aikaa, jolloin turkkilaiset ensiksi ilmestyivät Kaukaasiaan, mutta sangen luultavaa on, jo ennen Kristuksen syntymää, yksityisiä joukkoja eli heimoja oli tunkeunut maan pohjoisosaan. Näitä joukkoja, jotka tulivat Kaspian meren luoteenpuolisilta aroilta ja Volgan rannikolta, tarkoittavat epäilemättä niissä vanhoissa persialaisissa sankaritaruissa, joissa turaanilaisia aina esitetään persialaisten vaarallisimpina vihollisina. Väestön suhteista uudempina aikoina on sitä vastoin paljon luotettavampia lähteitä ja muistotietoja ja ne tattarilaiset, jotka nyt asustavat Transkaukaasiassa, ovat epäilemättä tulleet Aderbeidshanista ja Kaspian meren itärannalta. Aina Seldshukkien ilmestymisestä edellisen vuosisadan loppuun asti, ovat ne vähin erin tulleet maahan, ensin jatkaneet nomaadielämäänsä, mutta sitten vähitellen asettuneet paikoilleen, muodostaneet pikku kyliä ja yhteiskuntia.[5] Päättäen niistä monista linnanraunioista, joita löytää tattarilaiskylissä, ovat ne keskenänsä taistelleet monta tulista ottelua, mutta sitten kuin venäläiset meidän vuosisatamme alkukymmeninä valloittivat transkaukaasialaiset maakunnat, ovat ne rauhoittuneet, ja taistelut ovat loppuneet.

Tattarilaiset asuvat itäisessä Transkaukaasiassa, alueella, jonka rajana pohjoisessa on Kaukasus, lännessä Tiflis ja Erivan, etelässä Aras ja Lenkoran, sekä idässä meri. Sitä paitsi muodostavat ne siellä täällä Kaukaasiassa kansanryhmiä, joista suurimmat ovat Ahaltsik'in, Derbent'in ja Kuban kaupunkien ympäristössä, molemmat Apsheronin pohjoispuolella; Derbent meren lähellä, Kuba sisämaassa. Lukuisimmin niitä kuitenkin on Shemakan, Nuhan (itä Kaukason etelärinteellä) ja Bakun kaupunkien ympäristössä.[6]

Tattarilainen on vartaloltaan pikemmin iso kuin pieni, rakenteltaan on hän roteva ja vahva, kasvojen piirteet ovat löntteröiset, ilme yleensä raakaa ja välinpitämätöntä, löytyy kuitenkin monta, joitten kasvot ovat erittäin jalot ja kauniit. Näin on varsinkin naisten laita, jotka usein ovat hurmaavan kauniit. Heidän kasvonsa ovat soikeat, mantelinmuotoiset silmänsä tummat, hiukset ja silmäkulmat mustat, huulet punaiset ja hipiä vaalea, seurauksena siitä, että he aina ovat hunnutetut. Miehillä on vahva parrankasvu ja hyvin hoidetut viikset, suuret huulet, muodostanut väkevämuotoinen, pitkä ja leveä alaleuka. Samoinkuin persialaiset ajavat tattarilaisetkin koko päälakensa paljaaksi, jättäen vaan korvien lähelle hiussuortuvan, josta syystä ne ovatkin lakki päässä huoneessa. Käsien ja jalkojen sisäpuolet sekä kynnet värjäävät he hennah värillä rusokellertäväksi. He rakastavat koristeita ja helyjä ja pukeuvat mielellänsä kirjaviin vaatteisiin.

Tattarilainen elää enimmäkseen yksiavioisuudessa, sillä harvassa on niitä, joilla on varaa pitää usiampaa kuin yhden vaimon. He asuvat pienissä, matalissa, yhdenkertaisissa, litteäkattoisissa huoneissa, joissa melkein aina on kirjavaksi maalattu veranta pihanpuolella.

Huoneita on tavallisesti kolme, joista naisten huoneeseen vieras ei koskaan saa astua. Niissä ei ole huonekaluja, mutta lattioita peittää pehmeät matot, ja yötä vietetään patjalla, joka päiväksi kääritään kokoon tyynyineen, peittoineen ja pistetään suuriin komeroihin. Kalleuksia, niinkuin hopea-astioita ja koristeita, säilytetään muissa pienemmissä, lukolla suljettavissa komeroissa. Näitten seinään kiinnitettyjen kaappien yläpuolella käy koko huoneen ympäri hylly, johon posliineja, laseja, samovaari (teekeittiö) y.m. asetetaan.

Tattarilaiset ovat kohteliasta väkeä; sille, joka käy heitä katsomassa, vaikka kuinka pienen ajan, tarjoovat he aina teetä, hedelmiä ja tupakkaa. Retkeillessäni Apsheron niemimaalla, ei minun koskaan tarvinnut ottaa mukaani evästä, sillä tattarilais-kylässä sain aina mitä minä tarvitsin. Sitä vastoin välttää tattarilainen aina visusti juomasta samasta lasista, tahi syömästä samasta vadista kuin kristitty. Siksipä, kun söin heidän kanssansa, oli meillä aina kummallakin eri pöytäkalustomme. Niin vierasvaraiset ja kohteliaat kuin tattarilaiset ovatkin ystävillensä, niin julmat ja verenhimoiset ovat he vihollisilleen. Mitätönkin pikkuasia saattaa olla syynä leppymättömään vihaan; jos vieras tattarilainen puhuttelee naitua vaimoa, on tämä hengenvaarallinen loukkaus hänen miestänsä kohtaan, ja tälle riittävä syy väijymään toisen henkeä. Balakanissa ei ole harvinaista, että, kun naftaa jostakin suihkusta on vihmonut tahi juossut vieraalle alueelle, niin tästä syntyy verisimpiä tappeluja, jotka useimmiten päättyvät ihmishengen hukalla. Pimeän tultua karataan usein yksinäisten vaeltajien kimppuun, olkootpa sitte venäläisiä, armeenialaisia, tahi johonkin muuhun kansallisuuteen kuuluvia, ja heidät tapetaan ja ryöstetään. Tällöin käytetään aina kinsaalia, jonka lappeessa on kaksi syvää juovaa, jotta veri helpommin syöksyisi ulos. Murhaaja ei tähtää sydämmeen, vaan pistää kinsaalin rintalastan alle, jossa se äkkiä väännetään ympäri.

Tattarilaisten elinkeinona on osittain kauppa, osittain karjanhoito ja maanviljelys. Heidän kauppiaansa, jotka ovat viekkaita ja viisaita, tuottavat tavaroita Venäjältä ja vievät sinne persialaisia mattoja ja käsitöitä, sekä hedelmiä. Maalaiskansan parhaimpana tulolähteenä ja tärkeimpänä ravintona on rasvahäntäinen lammas, jota elätetään suurissa laumoissa. Paljon käytetään myös kalkkunoita, kanoja ja hanhia. Kyläasukkaitten pääelinkeino on maanviljelys ja puutarhanhoito, jonka tärkeimpinä tuotteina ovat viinirypäleet ja vesimeluunit.

Vaikka olisikin houkuttelevaa kertoa kaikista niistä tattarilaisista tavoista, joita minä pitkänä olo-aikanani heidän luonansa opin tuntemaan, täytyy minun kuitenkin luopua siitä, kosk'en muussa tapauksessa pysyisi tämän teoksen rajoissa. Mutta erään kohdan tattarilaisten elämästä tahdon kuitenkin näytteeksi esittää, ja kiitollisena aineena pidän minä silloin heidän kosimisensa ja häittensä kertomisen.

Kun nuori tattarilainen rakastuu johonkin tyttöön, ei hän itse kosi, vaan jättää tämän tehtävän äidilleen. Tämä menee tytön vanhempien luokse kysymään, suostuvatko he naimiskauppaan. Jos he suostuvat, annetaan tytölle kultasormus ja kaulahuivi. Tavan mukaan vedetään huivi sormuksen lävitse ja solmitaan kiinni merkiksi, että liitto on päätetty. Tästä hetkestä on tyttö morsian, mutta sulhanen ei saa nähdä häntä vilahdukseltakaan, ennenkuin hääpäivänä. Viikko tämän ensimmäisen sopimuksen jälestä pitävät pojan vanhemmat pidot, joissa kaikki heidän sukulaisensa ovat läsnä. Heitä kestitetään teellä, makeisilla "shislikillä" (joka on hiiloksella paistettu lampaanliha), "plaffilla" (riisiryyni ruokaa) y.m. Pidot loppuvat varhain, että vieraat ehtivät mennä tytön kotiin, jossa myös samana iltana on vieraita. Sulhanen ei kuitenkaan saa täällä olla mukana. Vieraitten kokoonnuttua kysytään tytön isältä, tahtooko hän antaa tyttärensä kosijalle. Kun hän tähän on antanut myöntävän vastauksen, annetaan tytölle toinen kultasormus, joten liitto nyt pidetään täydellisesti vahvistettuna. Sitte lähdetään pois. Vieraat jakavat makeisten jäännökset keskenänsä ja vievät ne kotiinsa, jossa kaikkien perheenjäsenten, tavan mukaan, tulee niitä maistaa.

Kaikkina juhlapäivinä, joita on kosimisen ja häitten välillä, tulee sulhasen antaa morsiamelleen joko uuden puvun, tahi koristeen. Kaksi kuukautta häitten edellä ostaa sulhanen kankaita, vaatteita, posliineja ja talouskaluja uuteen kotiin. Kaikki pojan perheessä tutut naiset tulevat sitte neulomaan ostetuista kankaista vaatteita. Kun kaikki, jota tytölle lahjoitetaan, on valmista, lähettää sulho kokeneen vanhan vaimon tytön luoksi viemään peilin lahjaksi. Häntä seuraa koko jono pieniä lapsia, päällään kantaen tarjottimia, joissa on kaikki morsiamelle lahjoitettavat vaatteet ja koristeet. Matkalla soitetaan ja lauletaan ja seuran saapuessa juoksee tyttö ulos, ottamaan heitä vastaan, huutaen "hohgellsun" (terve tuloa!) Kaikki käsketään huoneeseen ja nyt tanssitaan ja lauletaan hetkinen. Sitte viedään vanha vaimo kunniasijalle ja ne muut asettuvat hänen ympärilleen. Hän ottaa nyt esille hyvin käärityn peilin, joka paljastetaan ja näytetään tytölle. Kun sitä on tarkoin katseltu, pannaan se pois ja nyt tuodaan yksi tarjottimista esille. Tässä on nyt esim. kankaita ja vaatteita, joita kaikki järjestänsä nostavat ja katselevat. Jokaista uutta esinettä näyteltäessä huutavat läsnäolevat naiset kaikki yht'aikaa: "Allah mebarek ejlasun", s.o. Jumala antakoon sinulle siunauksensa. Sitte tuodaan esille uusi tarjotin, jossa on esim. koristeita niinkuin korvarenkaita, rannerenkaita, kaulanauha y.m. Viimeisellä tarjottimella on jo makeisia. Nämät asetetaan teevadeille ja tarjotaan läsnoleville. Lopuksi vielä kerran tanssitaan ja soitetaan.

Kun sulhasen mielestä on aika pitää häitä, ei sovi hänen itse sitä ilmoittaa isälleen, sillä sen katsotaan tuottavan onnettomuutta, vaan hän puhuu jollekin sisaruksistansa, tai hyvälle ystävälle, joka sitte esittää hänen pyyntönsä isälle. Kun hääpäivä on määrätty, menevät tytön setä ja pojan eno mollan eli papin luo. On tapana, että poika siinä tilaisuudessa lahjoittaa tytölle kultarahoista tehtyjä koristeita ja pappi kysyy sentähden, montako tämmöistä rahaa tahdotaan kustantaa. Vastataan esim. 20, joka merkitään isolle paperille. Sitte kysyy pappi, tahtovatko nämät molemmat nuoret toden perästä ottaa toisensa, ja kun myönnetään asian niin olevan, merkitään näitten sekä vanhempien nimet samalle paperille. Kaikki mitä tyttö saa myötäjäisiksi, niinkuin lamppu, kello, matot, samovaari, posliinit y.m. merkitään listalle.

Häitten edellisenä päivänä kirjoitetaan yljän kodissa kaikkien niitten nimet, jotka häihin käsketään ja molla toimittaa kutsumuksen. Häät kestävät kolme päivää. Ensimmäisenä iltana on yljällä pidot, mutta vaan omille ystävilleen ja tutuilleen. Toisena iltana kutsuu hän vaan oppineita ja kokeneita miehiä, joita runsaasti kestitään, ja saavat kukin rahalahjan pois mennessään. Tytön kodissa on myös ensi iltana tanssipidot, mutta ainoastaan naisille. Toisena iltana menee hän ystävättäriensä seuraamana saunaan. Kylvettäessä soitetaan ja lauletaan koko ajan ulkopuolella. Morsiamen kodissa on yksi huoneista akuttimella jaettu kahtia. Tämän taakse astuu tyttö yhden tai kahden läheisimmän ystävättärensä kanssa. Toisella puolella istuvat kaikki muut naiset soittaen ja laulaen hänelle. Kun soitto on loppunut, nostetaan akuttimet ylös ja tyttö astuu heidän joukkoonsa. Ensiksi he tervehtivät häntä, sitten värjäävät he hänen jalkansa ja kätensä hennahvärillä. (Hennah on voimakasta, rusokellertävää väriainetta, joka sekä tattarilaisilla, että persialaisilla on erittäin tärkeänarvoista. Usein värjäävät he hevosiansa ja aasejansa ihan keltaisiksi. Niinpä ovat shahin valkoisten hevosten hännät melkein aina värjätyt). Tämän toimittaa sama vanha vaimo, joka toi peilin ja hän saa makson vaivastaan. Kolmantena hääpäivän iltana kokootuvat yljän kotiin kaikki ne naiset, jotka ovat hänen perheensä tuttuja. Hän itse ei silloin saa olla kotona, vaan menee sen sijaan saunaan, läheisimpien ystäviensä kanssa. Kun hän on kylpenyt, vaatettaa molla hänet uusiin, puhtaisiin vaatteisiin. Hänen kylpiessään ovat ystävänsä soittaneet ja puhaltaneet huilua ulkopuolella ja molla lukenut pitkät rukoukset koraanista. Näitten menojen jälkeen lähdetään yljän kotiin. Tänne kokoontuu taas 30 tai 40 kokenutta ja viisasta miestä, joista yksi kello 12 yöllä menee noutamaan morsianta. Tultuansa tämän kotiin, kiittää hän tytön vanhempia ja sitte lähdetään vanhan peilivaimon ja soittajien sekä soihdunkantajien seuraamina äskennaitujen asuntoon. Tulevassa makuuhuoneessa riippuu kaihdin ja sen takana seisoo morsian huntu kasvoilla yljän toimittaessa rukousta. Kun hän on lopettanut, käskee vanha vaimo hänet nostamaan kaihdinta. Hän tekee niin, astuu morsiamen luokse, ottaa häntä kädestä ja lausuu hänet tervetulleeksi. Kaiken tämän kestäessä peittää huntu morsiamen kasvoja, eikä hän vastaa sanaakaan. Ylkä antaa hänelle lahjan, mutta hän on yhä vaiti. Ylkä antaa hänelle muutamia kultarahoja ja sormuksen. Silloin hän vastaa, ja nyt ylkä saa ottaa pois hunnun ja nähdä hänen kasvonsa, joita hän ei ole nähnyt siitä asti kuin hän kosi häntä.