Читать книгу Suomalaisia keskiajan tutkimuksia - Väinö Voionmaa - Страница 22

Sisällysluettelo

Savon linnanvoudin tehtäviin kuuluivat vielä uuden ajan alussa säännölliset kiertoretket läänissä oikeus- ja verotusasiain vuoksi. Sitävarten piti vouti määrätyissä paikoissa määräaikoina käräjiä. Maan vanhan tavan mukaan antoivat talonpoikain omat veronkokoojat, neljänneskuntamiehet, näillä käräjillä linnanvoudille minkä mitäkin tuomisia, joita sanottiin "lahjoiksi", mutta jotka todellisuudessa olivat tarkoin määrätty vero, jota kunkin neljäskuntamiehen maksettavaksi karttui kaikkiaan:[161]

10 oravannahkaa 1 revonnahka, 6 jänistä tai 12 jäniksen nahkaa, 2 leiv. haukia, 1 punta ohria.

Mutta lisäksi oli Savon neljäsmiesten hankittava viemisiä linnaankin: karitsoja, kanoja ja munia, jäniksiä ja lintuja; sitten erityisenä lahjana:

10 oravannahkaa "herranlahjaa"

10 " "rouvanlahjaa"

5 " "lastenlahjaa"

10 " "tulkinlahjaa"

12 jänistä "joululahjaa"[162]

Nämä linnaan viedyt lahjat merkittiin linnan tileihin ja tulivat siten kuninkaan hyväksi. Savon korkeimmalle herralle ne varmaan olivat alkuaan aiotutkin, muukalaiselle valloittajalle, joka tarvitsi tulkkia.

Myös Viipurin läänissä oli uuden ajan alussa säilynyt omituinen voudinvero, samantapainen kuin Savossakin. Äyräpään kihlakunnassa maksettiin uuden ajan alussa Viipurin linnanvoudille talvikäräjillä revonnahka kultakin neljäskunnalta.[163]

On mielenkiintoista, että tapaamme samantapaisen linnanvoudin veron muuallakin Suomessa. Hämeen linnanvouti vaati itselleen Jämsästä nahkaveron, yhden valitun oravannahkan tai sen sijasta yhden "fyrkin" rahaa kultakin talonpojalta, ja karttui siitä nahkoja 4 1/2 kiihtelystä (à 40 nahkaa).[164] Tätä veroa tarkoittaa myös Hämeenlinnan v:n 1533 tileissä mainittu "voudin vero — — 2 kiihtelystä".[165]

Näissä Savon ja Karjalan pääpiirteiltään niin yhtäläisissä veroissa ansaitsevat muutamat seikat erityistä huomiota. Ensinnäkin suuri osa noita "lahjaveroja" esiintyy uuden ajan alussa vakinaisena linnaan suoritettavana kruununverona, jonka vapaaehtoisuudesta ei ole jälkeäkään. Toiseksi maksetaan näitä lahjoja kaikkialla linnaläänissä niin samalla tavoin, että niitä täytyy pitää maakunnalle kokonaisuudessaan määrättynä verona, josta tuskin on tehty sopimuksia eri seutujen kanssa. Vielä on huomattava, että näitä lahjoja, sekä linnaan vietäviä että linnanvoudille käräjillä annettavia, maksetaan verokunnittain (neljänneskunnittain, nautakunnittain).

Kaikki sangen vanhain verojen piirteitä. Epäilemättä meillä näissä turkisveroissa on edessämme alkuisin virkamiesvero, piispan turkisveron maallinen vastine.