Читать книгу Paholaisen silmä - Øvre Richter Frich - Страница 12

— Alkaa jälleen tulla kevät, mutisi Burns autonsa vieriessä yli Place de la Concorden. Hän hiljensi ehdottomasti vauhtia, sillä Champs Elyséetä pitkin lehahti leppoisa tuulahdus, jossa oli käymistilassa olevan mullan ja paisuvien kastanjannuppujen tuoksua.

Ja äkkiä tuli hän ajatelleeksi Jonas Fjeldiä. Hän muisti erään varhaisen aamun Champs-Elyséellä, kun hän oli yllättänyt tuon norjalaisen lääkärin kävelemästä edestakaisin kastanjain alla.

— Mitä sinä täällä teet? oli hän kysynyt.

— Minä juon Parisia, oli Fjeld vastannut. Minä juon tuoksua. Minä juon ihmisten silmissä päilyvää iloa ja ajattelen käristepaistia Fouquén ravintolassa.

Burns tuli aivan liikutetuksi. Hän oli unhoittanut sekä Simpsonin että

Greyburnin — vieläpä Parmentier-ukonkin syvine ja älykkäine silmineen.

Hän oli kerrassaan unhoittanut, minkä vuoksi hän oli Parisissa.

Aivan vaistomaisesti käänsi hän Champs-Elyséelle. Oli vihreä tunti, mutta ihmiset eivät enään juoneet absinttia iloisessa Ranskassa. Nyt menivät kauniit naiset suurten hotellien teehuoneustoihin, kun taas miehet vanhan hyvän perintötavan mukaan pohjustivat heräävää nälkäänsä whiskyllä ja soodalla.

Niin teki Burnskin. Hän pysähtyi erään ravintolan edustalle, antoi auton hoitaa itse itsensä ja istui kotvan kuluttua syventyneenä tuttavalliseen keskusteluun synnyinmaansa lempijuoman kanssa.

Se selvitti hänen ajatuksiaan erinomaisella tavalla ja terotti hänen aloitekykyään. Hän laski yhteen mitä oli toimittanut ja tuli ripeästi siihen käsitykseen, ettei se ollut juuri mitään. Parmentierin luona käynnistä ei ollut koitunut mitään tulosta, ja kuitenkin ei hän voinut vapautua ajatuksesta, että tuo vanha pankkiiri ehkä tiesi vähän enemmän kuin mitä hän oli tietävinään. Olihan muuten varsin luonnollista, ettei vanhus tahtonut tulla sekoitetuksi tähän asiaan. Ilmeistä oli, että nuoren naisen muotokuva oli tehnyt häneen jonkinlaisen vaikutuksen. Mutta vaikkapa Parmentierin kylmäverinen lausunto, että se oli kolmikymmenvuotinen rakkaus, ei olisi pitänyt paikkaansa, niin eihän mikään todistanut yhteydestä tuon nuoren naisen ja molempien englantilaisten kuoleman välillä.

Burns maiskutteli ja pyysi uuden whiskyn. Asia alkoi jo ikävystyttää häntä. Aluksi oli vaisto sanonut hänelle, että jokin merkillinen kostotoimenpide oli Café de la Régencessä sattuneen huomiotaherättävän tapahtuman takana. Mutta professori Le Rouscin oikeuslääketieteellisen selityksen ja omien tutkimustensa jälkeen vainajien ystävien keskuudessa Sohossa oli kuin olisi asia valunut pois hänen käsiensä lomitse.

Silmänräpäyksen oli hän aikonut sähköttää Jonas Fjeldille, mutta oli luopunut siitä. Täytyi olla suuria tapahtumia tuon norjalaisen jättiläisen herättämiseksi, joka nyt hiljaisuudessa ja rauhassa harjoitti perhe-elämää ja tiedettä Norjan pääkaupungissa.

Kolmatta whiskyä juodessaan päätti Burns palata pikajunalla Lontooseen, mutta siinä tapauksessa hänen täytyi kiirehtää. Hän maksoi nauttimansa ja ajoi täyttä vauhtia poliisivirastoon.

Täällä keskusteli hän kauan salapoliisipäällikön kanssa. Molemmat herrat olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että salaisuuden täytyi jäädä salaisuudeksi. Eikä kumpikaan heistä valittanut noiden kahden vaarallisen seikkailijan kuolemaa.

Burns mainitsi jotain Parmentieristä. Salapoliisipäällikkö selitti, että hän oli poliisille täysin tuntematon, ja että kaikki todisti hänen olevan rehellinen koroillaaneläjä, kuten niin monet muut Rue Bonaparten varrella. Sitten näytti skotlantilainen amatöörivalokuvaa. Ranskalainen kyllä ymmärsi antaa naisen uljaalle, kylmähkölle kauneudelle täyden arvon. Mutta kasvot olivat hänelle aivan oudot.

Kaikki tämä vahvisti Burnsin aikomusta matkustaa kotiin. Hän lausui virkaveljelleen sydämelliset jäähyväiset ja ajoi nopeasti ylöspäin Rue Rivolia, jolla liikenne ja tungos olivat kauheat. Tällä suurella liikekadulla oli suunnaton sekasotku. Autot törähtelivät ja sanomalehtien myyskentelijät kirkuivat sekä duurissa että mollissa.

Burns heristi korviaan. Mitä huomiotaherättäviä asioita kertoivat sanomalehdet tänään? Hän ymmärsi, että jotain erinomaista oli tekeillä, sillä kaupustelijani huudot olivat nyt kasvaneet yhteiseksi ulvonnaksi.

Burns pysähtyi silmänräpäykseksi ja osti pari sanomalehteä, sitten ajoi hän hiljaiselle syrjäkadulle ja pysäytti autonsa kaasulyhdyn kohdalle. Tässä levitti hän sanomalehden ja löysi heti sen, mitä etsikin.

Otsakkeen "Viime uutiset" alapuolella oli suurin kirjaimin:

"Salaperäinen kuolemantapaus. Kolme englantilaista kuolee yht'aikaa

Biljaardipalatsissa."

Burns pudotti sanomalehden. Mitä herran nimessä tämä merkitsi?

Sitten pani hän autonsa täyteen vauhtiin ja ajoi Grand Hôtelliin. Hän riensi huoneeseensa niin pian kuin mahdollista asettuakseen yhteyteen salapoliisipäällikön kanssa.

Ovea avatessaan hän näki hämärässä miehen istuvan nojatuolissa. Burns sytytti valon ja jäi seisomaan suu avoinna.

Sillä tuolissa istui Jonas Fjeld jalat ristissä ja sikaari suussa.