Читать книгу Paholaisen silmä - Øvre Richter Frich - Страница 6

Nuo kaksi kuollutta shakinpelaajaa vietiin ensiksi poliisilääkärin vartiohuoneeseen. Sieltä lähetettiin ruumiit korkeammalle tieteelle Pasteur-laitokseen, missä vanha professori Le Rousc vielä hallitsi basilleja ja basillinviljelijöitä.

Poliisi oli tällä välin vaikeudetta todennut molempien vainajien henkilöllisyyden niiden paperien avulla, jotka löydettiin heidän taskuistaan. Molemmat olivat englantilaisia. Toisen nimi oli Simpson ja toisen Greyburn. Heidän toimialastaan ilmaisivat paperit vähän tai ei mitään. Mutta näytti siltä, kuin olisivat he elättäneet itseään tilapäisellä keinottelulla. Ainakin viime aikoina näytti keinottelu menestyneen hyvin, sillä vainajien papereitten joukosta löydettiin kaksi viidenkymmenentuhannen frangin maksuosoitusta Crédit Lyonnaisiin.

Scotland Yardilta sai Parisin poliisi vainajista joukon varsin omituisia tietoja. Heidän poismenonsa ei ollut yhteiskunnalle mikään suurempi tappio. Kumpaakaan heistä ei ollut ennen rangaistu, mutta he olivat lukemattomia kertoja seisoneet vankilan kynnyksellä. He olivat olleet kantavieraita peliluolissa, yökahviloissa ja aamuhuoneustoissa. He elivät kädestä suuhun yhdessä Sohon henkevän rikollisylimystön kanssa ja olivat mestareja kaikenlaatuisissa peleissä. Simpson oli aikaisemmin ollut sekaantuneena suureen vääränrahan tekijäin juttuun, mutta oli luovaillut niin taitavasti, että oli päässyt vapaaksi kaikesta. Greyburnia epäiltiin ryöstömurhasta, mutta oli hänet todistusten puutteessa laskettu vapaalle jalalle.

Viime aikoina olivat he pysyneet rauhallisina. Mutta mieliala Sohossa ei ollut heitä kohtaan yhtä suopea kuin ennen, riippuipa se nyt sitten jostakin henkilökohtaisesta riidasta taikka yhteisen asian kavaltamisesta.

Lopuksi pyysi Scotland Yard ranskalaiselta poliisiprefektuurilta lupaa saada hieman lähemmin tarkastella tätä asiaa, joka kieltämättä oli sangen salaperäinen ja herätti aavistuksen rikoksesta. Englannin viranomaiset päättivät lähettää paikalle yhden miehistään Lontoosta. Hän ei tällä haavaa ollut virantoimituksessa, mutta hän tunsi Englannin rikollismaailman ja sitä lähellä olevat piirit paremmin kuin kukaan muu nyt elävä poliisimies tai rikosasiain tuntija. Hänen nimensä oli Ralph Burns.

Sillä aikaa asetettiin nuo kaksi ruumista leikkauspöydälle. Le Rousc itse johti oikeuslääketieteellistä tutkimusta, vaikka se ei oikeastaan kuulunutkaan hänen alaansa.

Lääkärien suureksi kummastukseksi ei löydetty mitään suoranaisen myrkytyksen merkkejä. Molemmat vainajat olivat olleet voimakkaita ja terveitä ihmisiä, eikä heidän hurjisteleva elintapansa ollut suurestikaan vahingoittanut heidän ruumiinrakennettaan. Ei voinut puhua äkillisestä aivotulehduksesta tai muusta sellaisesta.

Kumpaisessakin tapauksessa oli suoranaisena kuolemansyynä sydänhalvaus tai lähemmin määritellen veritulppa. Mikä sen oli aiheuttanut, sitä taas oli erinomaisen vaikea ratkaista. Näytti kuitenkin siltä, kuin olisi tapahtunut veren ankara maksoittuminen, mutta oliko se tapahtunut ennen vai jälkeen kuoleman, oli asian luonteeseen katsoen vaikea määrätä.

Otettiin useita verinäytteitä ja tehtiin useita viljelemiskokeita, jotta saataisiin tutkituksi, oliko vereen jollakin tapaa joutunut myrkyllisiä mikroobeja, mutta tulos oli kielteinen.

"Minä luulen", kirjoitti Le Rousc lausunnossaan ruumiinavauksesta, "että nämä molemmat omituiset kuolemantapaukset on katsottava yhteisen syyn aiheuttamiksi. Molemmat miehet ovat kuolleet samassa silmänräpäyksessä ja samalla tavalla, ja se otaksuma on sangen lähellä, että joku yhteinen ulkonainen tai sisäinen vaikutin on aiheuttanut heidän kuolemansa. Jos he olisivat yht'aikaa juoneet myrkkyä tai heidän vereensä olisi ruiskutettu jotakin myrkkyainetta, niin olisi asia ollut selvä. Mutta emme ole voineet löytää jälkeäkään mistään sellaisesta."

"Toistaiseksi", lopetti kuuluisa professori, "täytyy tieteen tyytyä toteamaan se seikka, että molemmat englantilaiset ovat kuolleet sydänhalvaukseen. Tämän syy on kuitenkin kumpaisessakin tapauksessa tätä nykyä selittämätön ja täytyy se toistaiseksi merkitä tieteelliseksi mysteerioksi."

Tämän lausunnon jälkeen luopui Parisin poliisi asiasta, jonka sen jälkeen otti tutkittavaksensa kuuluisa Ralph Burns. Greyburnin ja Simpsonin ruumiit vietiin paarihuoneeseen, heidän harvat jälkeensä jättämät tavarat jätettiin säilytettäviksi Hotel des Etrangersiin Malesherbesin puistokadun varrelle ja — sitten ei asiasta enään puhuttu Parisissa.

Ainoastaan tuon omituisen shakkipelin katselijat keskustelivat merkillisestä tapahtumasta vielä jonkun aikaa, jotkut heistä järjestivät uudelleen sen sisilialaisen pelierän, minkä molemmat englantilaiset olivat aloittaneet, ja pelasivat sen loppuun menettämättä henkeään.

Sitten koko juttu häipyi menneisyyteen. Mutta vain näennäisesti. Todellisuudessa se avasi portin itseensä helvettiin, jossa Paholainen istui ja levitti vaarallista valoansa yli maiden ja kansojen.

Mutta vielä ei kukaan sitä aavistanut — ei edes Ralph Burns, joka muutamia päiviä murhenäytelmän jälkeen saapui vaunuissa ajaen Gare du Nordista Café de la Régenceen. Hän oli kovin innoissaan nilkuttaessaan poliisiprefektuuriin, ja syvästi mietteissään, kun palasi sieltä takaisin.