Читать книгу Paholaisen silmä - Øvre Richter Frich - Страница 14

— Mitä ihmettä — sinäkö täällä? huusi Burns, niin että se kajahti läpi puolen hotellin, samalla kun hänen puujalkansa natisi ilosta.

— Niin, kuten näet, sanoi Fjeld ja nousi seisoalleen. Tulin Lontooseen eilen tehdäkseni sinulle yllätyksen ja niinpä yllätän sinut täällä. Olen varmaan tavalla tai toisella haistanut, että jotain on tekeillä.

Molemmat ystävykset syleilivät toisiaan.

— Niin, voitpa uskoa, että jotain on tekeillä, aloitti Burns huohottaen. Olin melkein aikonut luopua koko jutusta. Mutta sitten — —

— Minä tunnen jo suurimman osan, keskeytti hänet Fjeld hymyillen. Scotland Yardissa sain tietää matkasi syyn, ja nyt näen iltalehdistä, että asia on täydessä käynnissä. Käväisin pikipäinsä Biljaardipalatsissa tervehtimässä vanhoja ystäviäni Curea ja Maquetia. He kertoivat minulle koko jutun. Kolme englantilaista oli tullut sisälle suuren ottelun aikana. He löivät vetoa ja joivat ison kultamitalin kunniaksi. Mutta äkkiä kävi heidän paikkansa hyvin hiljaiseksi. Näytti siltä kuin olisivat he muuttuneet kuvapatsaiksi, ja kun heitä lähemmin tarkastettiin, havaittiin heidät kuolleiksi. Ryhdyttiin henkiinherättämisyrityksiin, mutta turhaan. Sen jälkeen vietiin heidät suoraapäätä Pasteur-laitokseen, jossa tiedettiin Le Rouscin toimittaneen noiden kahden shakkipelaajan ruumiinavauksen.

Vanha professori oli aivan suunniltaan näiden salaperäisten kuolemantapausten vuoksi, mutta ei voinut tälläkään kertaa saada selville mitään. Todettiin samat ilmiöt, kuin ennenkin, samat veritulpat. — —

Burns löi kätensä yhteen.

— Mutta ymmärrätkö tästä kaikesta mitään? kysyi hän.

Fjeld kohautti olkapäitänsä.

— Se on tavattoman mielenkiintoinen tapaus. Luulen, että lähimpinä neljänätoista päivänä saamme sangen paljon tekemistä. Onhan meillä joka tapauksessa johtolanka.

— Mikä sitten?

— Se, että asia koskee miehiä, jotka kuuluvat aivan samaan piiriin. Ystäviäsi Sohosta — kansainvälisen liittouman jäännöksiä. Nuo kolme englantilaista tunnettiin helposti. Minä en heitä tunne, mutta heidän nimensä olivat Leighton, Musgrave ja Carr.

Burns loi kätensä yhteen.

— Sopii hyvin, sanoi hän. Vain kahdeksan päivää takaperin join absinttia yhdessä Musgraven kanssa. Hän oli vaarallinen roisto. Eikä noiden kahden toisenkaan kanssa ollut leikkimistä. Carr oli ollut hyvin lähellä hirsipuuta, mutta suoriutunut muutaman vuoden vankeudella. Hän pääsi vapaaksi muutamia kuukausia sitten.

Burns kertoi nyt, mitä hän oli löytänyt molemmilta shakkipelaajilta ja näytti lopuksi pientä amatöörivalokuvaa.

Fjeld katseli sitä tarkoin suurennuslasin lävitse.

— Tämä on harvinaisen kaunis nainen, sanoi hän miettiväisesti. Hän ei näytä olevan sitä lajia, joka seurustelee pahantekijäin kanssa. Sellaiset ihmiset kiintyvät mieluimmin puolimaailman naisiin ja statisteihin. Otapa huomioon hänen yksinkertainen vaatetuksensa. Hänen kasvonsa ilmaisevat hänen askartelevan henkisessä työssä. Kun asiaa lähemmin tutkitaan, niin ehkäpä hänellä ei ole asian kanssa kerrassaan mitään tekemistä. Mutta siitä me pian voinemme päästä selville. Onko matka-laukkusi täytetty? — Meidän täytyy tänä iltana matkustaa Kanaalin yli. Juna lähtee kolmen neljänneksen kuluttua.

Burns katsoi hämmästyksissään ystäväänsä.

— Niin, sanoi hän vitkastellen, mutta en oikein ymmärrä… etkö usko, että meidän on etsittävä näiden kuolemantapausten syytä täältä?

— En, luonnollisesti en. Viimeiset kolme englantilaista olivat juuri saapuneet tähän kaupunkiin. Minä sanon sinulle, Burns, he saapuivat kuolema suonissansa. Ellei professori Le Rousc niin suurella varmuudella olisi väittänyt päinvastoin, niin tahtoisin sanoa, että heidät kaikki tyynni on ennen lähtöänsä myrkytetty hitaasti tappavalla myrkyllä, joka on vaikuttanut vasta yhtä tai kahta vuorokautta myöhemmin. Se voi mahdollisesti olla jotakin ainetta, jota emme tunne, ja joka automaattisesti katoaa elimistöön. Vanhat Rooman paavit tunsivat varsin hyvin senlaatuista myrkkyä.

Burns ei enään kuunnellut häntä. Hän täytti jo käsilaukkuansa.

— Minun täytyy antaa auton tulla jälestäpäin, sanoi hän. Sinullahan on aina niin kirotun kiire. — Mielisinpä tietää, mitä ystävämme Brookton sanoo tästä mieshukasta.

— Brookton?

— Niinpä juuri. Hänhän on joukon johtaja. Arvelen, että hän antaisi paljon saadakseen tietää, kuka noin pirullisella tavalla raivaa pois hänen parhaita miehiään.

— Tämä näyttää kostolta, sanoi Fjeld ja veti päällystakin yllensä. Se on otaksuttavasti mies, jolla on tuolle joukkueelle vanhaa kalavelkaa, ja joka on ottanut asian omiin käsiinsä. Epäilen, että tämän kylmäverisen joukkoteurastuksen takana on omituiset kiukusta kipinöivät kasvot — valtava hallitsijatahto ja rajaton viha. — —

Ei maksa vaivaa sekoittaa poliisia tähän asiaan. Se ei missään tapauksessa tule saamaan mitään selville. Ja tilanne on sangen omituinen. On jokseenkin harvinaista ajaa takaa pahantekijää, jonka erikoisalana on ottaa hengiltä pahantekijöitä. — Kas niin, maksa nyt laskusi. Minä halajan saada tervehtiä vaimoasi, suudella kummitytärtäni ja syödä aamiaista Scottin ravintolassa. On kulunut kauan aikaa siitä, kun sen tein.

Niinpä siis lähtekäämme liikkeelle!