Читать книгу Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet - Krohn Julius - Страница 11

Sisällysluettelo

Agricolan painetut kirjat eivät ole ainoasti ensimmäiset suomenkielellä, vaan aikanansa aivan yksinäiset. Hänen viimeksi ilmestyneen kirjansa jälkeen seuraa enemmän kuin kahdenkymmenen vuoden väliaika, jonka kuluessa ei tiedetä yhtään suomenkielistä kirjaa toimitetun.

Että hänen rinnallansa kuitenkin on ollut muitakin yrittelijöitä, todistavat pari meille säilynyttä käsikirjoitusta kirjallisuutemme alkuajoilta. Toisessa, joka sisältää käsikirjan ja messun, on vuosiluku 1546 ja nimi Mathias Johannis Westh, luultavasti sama henkilö kuin v. 1549 kuollut Rauman kappalainen Mathias. Kieli tässä käsikirjoituksessa näet viittaa selvästi Rauman tienoilla vielä käytettyyn suomen lounaismurteesen; esim. konsonantin pidennys semmoisissa muodoissa kuin kätten (= käteen), varkkan (= varkaan), hamppan (= hampaan), lappioit (= lapioita).[20] Toinen on vasta mainittavan Tukholman suomalaisen saarnaajan, vanhan herra Martin, Ruotsin maanlain suomennos vuodelta 1548.

Ett'ei Agricola myöskään ole ollut ilman apulaisia kirjallisissa töissään, todistaa hän itse Psaltarin esipuherunossa:

Muistas sis Rucollesas heite,

iotca Tulkitzit Somexi Neite.

Ja Juusten aikakirjassaan ilmoittaa mielipahansa siitä, ett'ei hänen nimeänsä Psaltarin esipuheessa ollut mainittu, sanoen teettäneensä suomennoksen Turun koululaisilla ja oikaisseensa sen sitten itse. Hänen kertomuksensa mukaan ei olisi siis Agricola tämän kirjan suhteen nähnyt muuta kuin painattamisen vaivan. Mutta toiselta puolen sanoo Agricola eräässä kirjeessä Amund Lauritzanpojalle kevättalvella 1551 syksystä alkain olleensa Psaltarin suomentamisen toimessa. Luultavasti on asian laita semmoinen, että Agricola vielä paransi ja viimeisti muiden tekemän käännöksen. Paavali Juusten oli syntynyt Viipurissa isänsä Pietarin kartanossa noin v. 1516. Niinkuin nimi (Juustinen) näyttää, oli hän peräisin suomalainen. Ensimmäisen oppinsa sai hän yhdessä Agricolan kanssa Viipurin koulussa rehtori Johannes Erasmi'n johdon alla. Juusten pysyi siellä vielä Agricolan lähdettyä, mutta v. 1534 muutti hänkin Turun kouluun. Piispa Skytte huomasi pian nuorukaisessa hyvät lahjat ja vihitti hänet jo v. 1540 papiksi, suojellakseen häntä kuninkaalta, joka aina välistä otti itselleen väkisin virkamiehiä kouluista. Vv. 1541-43 toimitti Juusten kouluvirkaa Viipurissa ja lähetettiin sitten niinkuin Agricola piispan kustannuksella Wittenbergiin. Kolme vuotta siellä oltuansa läksi Juusten pois, koska Wittenberg'in yliopisto Schmalkald'in sodan tähden lakkautettiin. Hän oleskeli sitten vielä vähän aikaa Magdeburg'in, Rostock'in ja Königsberg'in yliopistoissa ja palausi kotimaalle syksyllä 1547. Maisterin arvoa ei hän kuitenkaan ollut saavuttanut ulkomaalla niinkuin Agricola.

Turussa sai Juusten kohta seuraavan vuoden alussa rehtorin viran Agricolan jälkeen, josta kuusi vuotta myöhemmin v. 1554 koroitettiin Viipurin uuden hiippakunnan piispaksi, ja 1563 pääsi hän Turun piispan istuimelle Follingius'en sijaan. Siinä korkeassa virassa pysyi hän sitten kuolemaansa asti, vahvistellen uutta oppia ja puhdistellen kirkkoa yhä enemmän jäljellä vielä olevista vanhan opin tähteistä. Lopulla elämäänsä lähetettiin hänkin, samaten kuin Agricola, lähettiläänä Moskovaan, jossa häntä yhdessä muiden lähetystön jäsenten kanssa pidettiin kolmatta vuotta vankeudessa kostoksi siitä, että tsaarin lähettiläitä oli pahoin kohdeltu Tukholmassa, silloin kuin herttuat olivat nostaneet kapinan Eerik kuningasta vastaan. V. 1572 pääsi Juusten vihdoin vapaaksi tästä vankeudestaan, ja sai palkinnokseen Juhana kuninkaalta aatelis-arvon. Mutta se ei voinut parantaa Juusten'in murtunutta terveyttä. Päin vastoin riutui hänen ruumiinsa ja synkistyi hänen mielensä yhä pahemmin siitä, kun hän näki Juhana kuninkaan yrittävän vähitellen saattaa jälleen voimaan jo poistettuja katolisia menoja. Suru tästä särki hänen sydämensä; hän kuoli 22 p. Elokuuta 1576 ja haudattiin Turun tuomiokirkon korkeakuoriin.

Vähää ennen kuolemaansa Juusten toimitti suomeksi kaksi kirjaa: Catechismus, Somenkielen tulkittus[21] udistettu ja Jumalisten ja caunisten Rukoisten ja Kijtos sanain cansa enätty ja Surella wisudella koottu Somalaisten hywäxi ja jocapäiwäsexi tarpexi, sekä cotona että matkas 1574 ja Se Pyhä Messu Somen kielen ei Pauin Mutta pyhän Euangeliumin ia Christilisen Seuracunnan tauan iälken visusta Somen Turus coottu 1575. Edellinen, joka ei enää ole löytyvissä, on kirjoitettu Moskovassa vankeuden aikana. Jälkimmäinen on parannettu ja lisätty painos Agricolan messu-kirjaa.

Mainiomman nimen kuin näillä vähäisillä suomenkielisillä teoksillaan on Juusten saanut siitä, mitä hän kirjoitti latinankielellä. Hänen aikakirjansa Suomen piispoista, Chronicon Episcoporum Finlandensium, vanhin historiamme, on ijäti säilyttävä hänen muistonsa. Paitsi sitä on hän myös kirjoittanut kertomuksen käynnistään Venäjällä sekä postillan.