Читать книгу Veljeni - Pierre Loti - Страница 3

Sisällysluettelo

Veljieni Yves'n merimieskirja on samanlainen kuin kaikkien muidenkin merimiehien merimieskirjat.

Se on päällystetty keltaisella pergamenttipaperilla, ja koska se on paljon kulkenut merillä, eri laivojen laatikoissa, puuttuu siltä tuoreus täydellisesti.

Päällyskannessa seisoo suurilla kirjaimilla:

Kermadec, 2091. P.

Kermadec on hänen sukunimensä, 2091 hänen numeronsa meriväessä, ja P. hänen lähtösatamansa Paimpolin alkukirjain.

Jos sen avaa, tapaa ensimäisellä sivulla seuraavat tiedot:

"Kermadec (Yves Marie), Yves-Marien ja Jeanine Danveoch'en poika. Syntynyt elokuun 28 p:nä 1851, Saint-Pol-de-Léon'issa (Finistèren piirissä). Pituus 1 m. 80 cm. Tukka ruskea, kulmakarvat ruskeat, silmät ruskeat, nenä keskikokoinen, leuka tavallinen, otsa tavallinen, kasvot soikeat.

"Erikoisia tuntomerkkejä: Vasemmalla puolen rintaa tatuoitu ankkuri, ja vasemmassa ranteessa kalan kuvalla varustettu rengas."

Nuo ihopiirrokset olivat vielä moodissa noin kymmenen vuotta sitten oikeitten merimiesten keskuudessa. Ne oli Flore-laivalla tehnyt eräs työtön toveri, ja nyt on niistä tullut oikea kiusa Yves'lle, joka on monta kertaa kiduttanut itseään toivoen saavansa ne pois hangatuksi. — Ajatus, että hänet olimerkitty häviämättömästi, ja että hänet aina ja kaikkialla tummettaisiin noista pienistä, sinisistä piirroksista, oli hänestä sietämätön.

Sivua kääntäessä tapaamme joukoin painettuja lehtiä, joissa selvällä ja suppealla tyylillä luetellaan kaikki rikokset, joihin matruusit ovat taipuvaisia — pienimmistä järjestysrikoksista, joista selviytyy parin yön rautavankeudella, suuriin kapinayrityksiin, jotka rangaistaan kuolemalla.

Sitten tulee useita käsin kirjoitettuja siivuja, joissa on laivojen nimiä, sinisiä sinettejä, numeroita ja päivämääriä. Majoitusmestarit, joilla on hyvä maku, ovat koristaneet tämän osaston siroilla koukeroilla. Sinne on merkitty matkat ja lueteltu hänen nostamansa palkkiot.

Ensimäiset vuodet, jolloin hän ansaitsi viisitoista francia ja lähetti niistä kymmenen äidilleen, vuodet, jotka olivat vietetyt rinta tuulelle avoinna, eläessä puolialastonna notkuvilla puunrungoilla: laivan mastoissa, harhaillessa täysin huolettomana ympäri maailmaa merien vaihtelevassa erämaassa; levottomat vuodet, jolloin raikkaus syntyi ja otti muodon koskemattomassa, viljelemättömässä sielussa — muuttuen sitte hurjaksi huumaukseksi tai lapsellisen puhtaiksi unelmiksi sen paikan mukaan, mihin tuuli hänet sattumalta vei, tai hänen syliinsä sattumalta joutuneiden naisten mukaan; aistien ja sydämen pelottavat heräämiset, voimakas kuohunta ja sitten paluu ulapoiden kieltäytyvään elämään, liikkuvan luostarin, eristäytymiseen, — kaiken tuon saattaa lukea numeroista, nimistä ja päivämääristä, joita vuodesta vuoteen kasaantuu halpaan merimieskirjaan. Kokonainen outo seikkailu- ja kärsimysruno piilee noitten kellastuneiden lehtien välissä.