Читать книгу Veljeni - Pierre Loti - Страница 9

Sisällysluettelo

Kuitenkin tuli Jean Barrada taas tunnin kuluttua muka järjestääkseen tykkien hihnoja.

Ja tällä kertaa kutsui Yves häntä hiljaa luokseen:

— Barrada, antaisitko minulle hiukan raitista vettä juodakseni.

Barrada meni heti hakemaan pientä tuoppiaan, jota hän päivisin kantoi vyössään säilyttäen sitä öisin tykissään, hän kaasi siihen ruosteen väristä, rauta-astiassa La Platasta tuotua vettä, hiukan keittiöstä varastettua viiniä ja hiukan komendantin laatikosta varastettua sokeria.

Sitten nosti hän Yves'n päätä hiljaa ja hellästi ja antoi hänen juoda.

— Tahdotko nyt vaihtaa pukua?

— Kyllä, vastasi Yves hyvin heikolla, melkein lapselliseksi muuttuneella äänellä, joka tuntui hullunkuriselta hänen äskeiseen puhetapaansa verrattuna.

Kaksin riisuivat he hänet hänen antaessa helliä itseään kuin lasta. Hänen rintansa, olkapäänsä ja käsivartensa pyyhittiin hyvin, hänet puettiin kuiviin vaatteisiin ja hänen päänsä alle asetettiin säkki, että hänen olisi parempi nukkua.

Kun hän kiitti heitä muutti ensimäinen, hyvä hymy koko hänen kasvonsa.

Kaikki muuttui; hänen sydämensä oli pehmentynyt ja tullut entiselleen.

Tällä kertaa ei vaihdosta ollut kestänyt kauan.

Hän tunsi ääretöntä hellyyttä äitiään ajatellessaan, sekä itkemisen halua. Jotain kyyneleitten tapaista kohosikin hänen silmiinsä, joille tuo heikkous sentään oli outoa — — — Ehkäpä hänelle sentään oltaisi vieläkin suopeita hänen hyvän käytöksensä vuoksi laivassa, hänen rohkeutensa ja hänen ankaran työnsä takia vaikeina aikoina. — Jospa se olisi mahdollista — jospa häntä ei rangaistaisikaan liian ankarasti, hän ei varmasti alkaisi enää uudelleen ja saisi unohtamaan kaiken.

Päätös oli tällä kertaa perin vakava. Kun hän oli juonut lasinkin viinaa pitkän pidättymisen jälkeen merillä, sekosi hänen päänsä heti, ja silloin tahtoi hän lisää ja taas lisää. Mutta jos hän ei ollenkaan alottaisi, jos hän ei joisi koskaan mitään olisi hänellä vielä keino pysyä järkevänä.

Hänen katumuksensa oli vilpitön kuin lapsen. Hän luuli varmasti, että jos hän tällä kertaa pelastuisi pelottavasta neuvostosta, mikä vie merimiehet vankilaan, olisi tämä hänen viimeinen, suuri rikoksensa.

Hän toivoi myöskin minun apuani ja etenkin halusi hän tavata minua. Hän pyysi Barrada'a hakemaan minut.