Читать книгу Lotin avioliitto - Pierre Loti - Страница 16

Sisällysluettelo

— — —

"Loti", sanoi minulle kuukautta myöhemmin kuningatar Pomaré suurella, käheällä äänellään. "Loti, mikset sinä mene naimisiin pienen Rarahun kanssa Apirén piiristä? Minä vakuutan sinulle, että niin olisi paljon parempi ja että sinä oppisit paljon täydellisemmin tuntemaan tämän maan…"

Hän teki minulle tämän kysymyksen kuninkaallisella parvekkeella. — Minä olin pitkälläni matolla ja pitelin kädessäni viittä korttia, jotka äsken olin saanut ystävättäreltäni Terialta; minua vastapäätä loikoili omituinen vastapelaajani, kuningatar, joka hurjan intohimoisesti harrasti écartépeliä. Hän oli puettu keltaiseen, mustakukkaiseen aamunuttuun ja hän poltti pitkää pandanus-savuketta, joka oli tehty yhdestä ainoasta kokoon kääritystä lehdestä. Kaksi jasmiinin kukilla koristettua hovinaista merkitsi pisteemme, sekoitti meille lehdet ja auttoi meitä neuvoillaan, kumartuen uteliaina olkapäittemme yli.

Ulkona satoi tuota haaleaa, tuoksuvaa rankkasadetta, joka tässä maassa seuraa kesän myrskyjä. Suurten kookospalmujen lehvät nuokkuivat sateessa ja lehtien vahvat suonet kiilsivät kosteudesta. Pilvikasat muodostivat vuorta vasten kauhean, mustan ja raskaan taustan ja tuon haaveellisen taulun yläosassa näkyi Fatauan kallio kaukana kohottavan mustaa sarveaan. Ja myrskyn aavistuksista raskas ilma hämmensi ajatukset ja mielikuvat — — —

"Mennä naimisiin pikku Rarahun kanssa Apirén piiristä." Se ehdotus yllätti minut aivan odottamatta ja antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta — — —

Oli itsestään selvää, että kuningatar, joka oli sangen älykäs ja ymmärtäväinen nainen, ei ehdottanut minulle euroopalaisen lain mukaista, koko elämän ajaksi sitovaa avioliittoa. Hän oli suopea maansa vapaille tavoille, vaikka hän usein pyrki muodostamaan niitä moitteettomammiksi ja kristinopin periaatteiden mukaisiksi.

Minulle tarjottiin siis yksinkertaisesti tahitilaista avioliittoa ja minulla ei sen vuoksi ollut mitään vakavia syitä asettua vastustamaan ruhtinattaren toivomuksia, ja pikku Rarahu Apirén-piiristä oli hyvin suloinen.

Siitä huolimatta esitin minä sangen nolona nuoruuteni syyksi sitä vastaan.

Minä olin sitäpaitsi tavallani Rendeerin amiraalin holhouksen alainen, ja hän ei ehkä mielellään näkisi sellaista liittoa… Sitäpaitsi on avioliitto sangen kallis seikka Valtameren saarillakin. Ja sitten ja ennen kaikkea oli ehkä pikainen lähtö lähellä — ja Rarahun kyyneleihin jättäminen olisi ollut sen ehdottomana seurauksena, ja se olisi varmasti ollut hyvin julmaa.

Pomaré hymyili kaikille näille syille, eikä tuntunut tulevan vakuutetuksi yhdestäkään.

Hetkisen vaitiolon jälkeen ehdotti hän minulle hovinaistaan Faimanaa, mutta silloin vastasin minä heti kieltävästi.

Silloin otti hän muodollensa vekkulimaisen, viekkaan ilmeen ja käänsi hiljaa silmänsä prinsessa Ariitéaa kohti:.

"Jos olisin ehdottanut sinulle häntä", sanoi hän, "olisit ehkä ollut innokkaampi hyväksymään tarjoukseni, pikku Loti?"

Näin sanoessaan ilmaisi vanha nainen, että hän oli arvannut kolmannen ja varmasti vakavimman sydämeni salaisuuksista.

Ariitéa painoi silmänsä alas ja purppurainen vivahdus levisi hänen ambranvärisille poskilleen. Minä taas tunsin, että veri nousi kuohuen kasvoilleni; ja ukkonen alkoi jyristä syvällä vuorten keskellä kuin pelottava orkesteri, joka kohottaa jännittävän kohtauksen vaikutusta melodraamassa. — — —

Pomaré nauroi tyytyväisenä salaa pilalleen ja käytti synnyttämäänsä hämminkiä hyväkseen merkitäkseen kaksi kertaa té tané (mies) s.o. kuningas.

Ecarté oli Pomarén mielihuvituksia ja häntä ilahutti äärettömästi tehdä vääryyttä pelissä; hän teki vääryyttä virallisissa iltakutsuissakin pelatessaan mielettömiä pelejä amiraalien tai kuvernöörien kanssa, ja ne muutamat louisdorit, jotka hän siten oli voittanut, eivät varmasti merkinneet mitään sen ilon rinnalla, että sai vastustajalleen "pietin".